Ääretön rakkaus – Wesibussi tuli täysi-ikäiseksi

Oululaisteekkareiden Wesibussi on kuljettanut hilpeitä vapunviettäjiä jo kahdeksantoista vuoden ajan. Vaikka moni asia onkin riehakkaiden vuosien aikana muuttunut, yksi asia pysyy: jonottamatta ei bussiin pääse.

Ilmiöt  | 

Teksti Anni Hyypiö

Kuvat Anni Hyypiö

Mistä tuntee vapun lähestyvän? Ruokakauppoihin ilmestyneistä ylihinnoitelluista simapulloista ja tippaleivistä, lounasravintoloiden kaupittelemista munkeista, lapsiperheiden rattaisiin kiinnitetyistä hennoista folioilmapalloista?

Ei.

Varmin merkki vapusta ovat jonot, jotka muodostuvat 2T-ovelle ja Kiikelinrantaan – loputtomat, vienosti alkoholilta tuoksahtavista opiskelijoista muodostuvat jonot, joissa laulu raikaa ja tämän kevään kovimmat vappuhitit soivat.

Onnellisia ovat he, joiden odotus palkitaan pääsyllä Wesibussiin – pettyneitä taas he, joiden nenän edestä bussin ovet sulkeutuvat.

Tuntien odotuksen jälkeen ulkopuolelle jääminen riipii hyvin nesteytetyn opiskelijan mieltä. 

“Pitkät jonot ovat ainainen ongelma. Sille ei kuitenkaan voi hirveästi tehdä mitään”, myöntää Meeri Sarajärvi, Wesibussi-aktiivi vuodesta 2009.

Nyt bussiin otetaan kerrallaan maksimissaan kahdeksankymmentä asiakasta. Määrässä on toki hieman vaihtelua, sillä “isot koneteekkarit vievät yleensä enemmän enemmän tilaa kuin pienemmät humanistit”, Sarajärvi nauraa.

Myös säällä on merkitystä. Mikäli vapusta tulee Suomen suvelle ominaiseen tapaan luminen ja kylmä, paksusti pukeutunut opiskelija vie enemmän tilaa kuin kesäkeliin varautunut.

Tätä käytännön näkemystä harva tulee ehkä ajatelleeksi, kun bussin ovi sihahtaa kiinni juuri oman nenän edestä.

Jonoille on vaikeaa löytää yksinkertaista ratkaisua. Mikäli bussin ovella seisova Staff-huppariin pukeutunut järjestäjä heltyisikin janoisten matkustajien toiveeseen päästää enemmän väkeä bussiin, olisi ylibuukkauksen lopputuloksena varsinainen ruuhkabussi helvetistä.

Siksi kiukuttelu ei auta. On vain otettava mukava asento, rentouduttava ja laitettava musiikki soimaan – kyllä bussi vielä kierrokseltaan palaa.

Wesibussin linjanumero on tuttu 69. Bussi lähdössä KotiLäänin Lyhyelle maanantaina 24.4.

Wesibussi tänä vappuna täysi-ikäiseksi

Pitkät jonot ovat merkki siitä, että tänä vappuna 18 vuotta täyttävä Wesibussi on edelleen oululaiselle vapunviettäjälle mieleen. Wesibussin perusidea ei ole vuosien aikana vanhentunut: tavallisesta paikallisbussista tehdään edelleen pienillä muutoksilla vapunviettoon sopiva bailubussi.

Sähköinsinööriopiskelijoista koostuvan kaveriporukan keväällä 1999 järjestämästä vapputempauksesta käynnistynyt hanke on vuosien aikana kasvanut ja sen järjestäminen ammattilaistunut.

Vuodesta 2010 Wesibussin pyörittämisestä on vastannut Oulun Teekkariyhdistyksen alainen Wesibussicomitea.

Comitean perustaminen varmisti sen, että tieto ja taito Wesibussista on siirtynyt luontevasti järjestäjältä toiselle.

“Tällä takaamme toiminnan jatkuvuuden. Uusia hyviä, aktiivisia tyyppejä on otettu pikku hiljaa mukaan, jotta saamme porukkaa uudistettua ja saisimme toiminnan pidettyä hengissä toiset 18 vuotta”, sanoo Ville Peteri, wesibussiaktiivi jo kymmenettä vuotta.

Viime vuosien aikana Peteri on jättäytynyt aktiivisesta järjestämisestä hieman syrjemmälle, ja keskittyy koordinoimaan Wesibussin ja sen tuotot saavan OYSin yhteistyötä.

Nuorempaan järjestäjäpolveen kuuluu esimerkiksi prosessitekniikkaa opiskeleva Juha Parkkila, joka aloitti Wesibussicomiteassa viime vuoden vappuna.

“Nyt on ollut vielä opettelua, toimintatapoihin tutustumista, tapahtumien järjestämistä.”

Comitean jäsenille ei ole osoitettu erillisiä rooleja, vaan kaikki tekevät hieman kaikkea, kertoo sähkötekniikan opiskelija Lasse Järvelä.

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Ei täällä voi olla miten vaan. Wesibussin säännöt löytyvät myös bussin ikkunasta.

Wesibussi tekee hyvää 

Wesibussiin on aina kuulunut myös hyvän tekeminen. Bussimatkojen tuotot lahjoitetaan joka vuosi hyväntekeväisyyteen.

Bussin alkuvuosina lipputulojen lahjoituskohteena oli Unicefin Janopäiväkeräys. Tästä alkuperäisestä hyväntekeväisyyskohteesta tulee myös bussin nimi.

Viime vuosien ajan lahjoitusvarat on kohdennettu Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalle.

Lahjoitussumma on annettu yhteistyöyritykselle, josta OYS:in henkilökunta on voinut itse valita haluamansa tuotteita.

Wesibussin tuottojen vuosittainen lahjoitussumma on viime vuosien aikana ollut noin 8000-9000 euroa, Peteri kertoo. Vuodesta 2012 lähtien OYSille on lahjoitettu yhteensä 40 000 euroa.

“Usein lahjoitussummalla on ostettu osastoille leluja. Lelut ovat kovassa kulutuksessa, eikä niitä voi siirtää eri osastojen kesken.”

 

Oulun ylioppilaslehti 3027.

Täydessä bussissa on tiivis ja lämmin tunnelma.

Kuskista asiakkaaksi

Millä keinoin Wesibussi sitten saadaan liikenteeseen?

Comitealaisten mukaan hyvällä porukalla ja hyvissä ajoin aloitetuilla valmistetuilla. Tämän vuoden wapun Wesibussin järjestelyt ovat käynnistyneet jo lokakuussa.

“Rasittavin osuus järjestelyissä on oikeastaan se, että kaikki järjestelijät saisi vastaamaan viesteihin Doodlessa”, Meeri Sarajärvi toteaa kuivasti.

Esimerkiksi huhtikuun puolivälissä, vapun lähestyessä ei järjestäjien tarvitse juuri stressata: bussifirman kanssa on sovittu kuljetuksista, ajeluaikataulut on sovittu ja julkistettukin.

Hieman yllättävää kyllä, Wesibussin kuljettajien löytäminen ei koskaan tuota ongelmia.

Päinvastoin – kuskit ilmoittautuvat ajotuuriin oikein mielellään.

“Kuskin ei tarvitse ajon aikana huolehtia muusta kuin ajamisesta ja rahastamisesta. Me järjestäjät  pidämme huoli kaikesta muusta, järjestyksestä ja siivoamisesta. Keula-apina [Wesibussin staffilainen] lisäksi neuvoo, minne pitäisi seuraavaksi ajaa”, Ville Peteri toteaa.

Jotkut kuskit eivät saa Wesibussista tarpeeksi edes omilla ajovuoroillaan – Meeri Sarajärven mukaan Wesibussin asiakkaana näkee välillä myös entisiä kuskeja.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Wesibussin koristeisiin kuuluu vappuhyrrä.

Kalentereita, serpentiiniä ja roudarinteippiä

Maanantaina 24.4. Wesibussin staffilaiset järjestelivät Oulun Taksipalvelun varikolla bussia kuntoon vapun ensimmäistä koeponnistusta, oululaisille teekkarihallituksille tarkoitettua KotiLäänin Lyhyttä varten.

Päivän aikana auto viilattiin bilekuntoon muutamalla yksinkertaisella korjauksella. Ikkunat peitetään sponsoreiden ja Wesibussin omilla mainoslakanoilla. Muutama takaosan penkeistä pyhitetään kokonaan poppivehkeille. Pulloille ja tölkeille varataan omat astiat. Lisätunnelmaa saadaan ilmapalloista, serpentiinistä ja Ympin tyttökalentereista.

Bussin sivupeileihin kiinnitetään iloisesti hulmuava vappuhuiska ja vappuhyrrä, jotka kuski Hanski Kakon mukaan lentävät tiehensä “luultavasti jo ensimmäiselle moottoritielle päästessä”.

Koristeluoperaatiota seurannut Kakko on Wesibussin kuskina nyt toista vuotta. Hän on tulevasta urakasta erittäin innoissaan.

“Ihan loistavaa päästä ajamaan. Vaatiihan tämä hyvähermoisen kaverin, mutta itse tykkään kovasti tästä, mukana on kuitenkin niin hyviä tyyppejä!”

On kuitenkin yksi asia, jota ilman Wesibussi-kuski ei pärjää.

“Korvatulpat, ne on aivan pakko olla. Yksi kuski kokeili kyllä yhden vuoron verran ajaa ilman korvatulppia, ennen kuin tuli pyytämään itsekin paria”, Kakko toteaa tyytyväisenä tulppia esitellessään.

Vuosien aikana Wesibussin käytössä on ollut monia eri busseja parilta eri bussifirmalta. Tänä ja viime vuonna bussifirmana on ollut Oulun Taksipalvelu.

Ville Peterin mukaan Wesibussikäyttöön tulevat bussit eivät ole kunnoltaan enää täysin priimaa. Usein bussi saattaa siirtyä Wesibussin käytöstä varaosiksi.

“Yleensä käytössämme on firman seuraavana poistoon menevä bussi.”

Hanski Kakon kokemuksen mukaan juhlijat ovat kuitenkin ällistyttävän siistejä.

“Se on niin, että kun viimeisen ajopäivän jälkeen bussin lattia pestään painepesurilla, se kelpaisi heti sen jälkeen taas ajoon.”

“Likaiseksihan bussi menee, mutta pesulla lähtee”, Lasse Järvelä tiivistää.

Meeri Sarajärven mukaan pahin käyttöjälki, mikä Wesibussireissusta on bussiin jäänyt, ovat roudarinteipistä jääneet liimajäljet.

“Niiden näkeminen joukkoliikennekäytössä olevissa bussissa on ärsyttänyt, joten olen yrittänyt rapsutella niitä pois”, hän nauraa. Tästäkään asiasta ei tarvitse enää stressata – nyt käytössä on teippi, josta ei jää jälkiä.

Yhteensä vapun aikana Wesibussilla kertyy ajotunteja 40 kappaletta. Viimeiset ajelut ajetaan tänä vuonna lauantaina 29.4.

Mutta hetkinen – miksi ihmeessä bussi kiertele kulmia myös aattona?

Järjestäjien mukaan Wesibussi ei halua kilpailla muiden Teekkariyhdistyksen järjestämien aattotapahtumien kanssa.

“Aatto olisi kuitenkin melko lyhyt päivä, joten teimme päätöksen jättää ajelut siltä päivältä pois”, Sarajärvi sanoo.

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Wesibussi-kuskin ei kannata unohtaa korvatulppia, ohjeistaa Hanski Kakko.

Älä hakkaa lamppua irti!

Bussi täynnä liikuttunutta juhlakansaa. Jonkun kanssabailaajan kyynärpää painaa selkää, toisen olut roiskahtaa paidankauluksesta sisään, kolmannen tönäisy lennättää Petri Nygård-henkiset aurinkolasit otsalta bussin lattialle. Välillä bussi notkuu ja tanssii juhlijoiden “Kiertää, kiertää” huutojen tahdissa. Taustalla soi väsymätön, loputtomasti jatkuva ysäribiitti. Wesibussin omalaatuinen musamaailma koostuu yhdistelmästä kevään luukutetuimmista radiohiteistä, nostalgisista ikivihreistä, ja 2000- ja 2010-lukujen hirvittävimmistä kappaleista, joiden olisi luullut vaipuneen jo armolliseen unohdukseen.

Ja tietysti ysärihiteistä: junnaavista, naurettavista, korneista, uuvuttavista, päässä loputtomalla loopilla pyörivistä ysärihiteistä. 2 Unlimited – No limit. Captain Jack – Captain Jack. Rednex – Cotton Eye Joe. Imperio – Amor Infinitus.

Paperilla konsepti voi kuulostaa käsittämättömältä, mutta käytännössä bussin ja bailaamisen yhdistelmä toimii.

Bussissa ei vallitse anarkistinen ilonpito, sille riemulle asetetaan rajat Wesibussin säännöillä. Sikailla ei saa: eritteiden päästäminen valloilleen on ehdottomasti kiellettyä. Hätävasaroita ei varasteta, mitään ei saa rikkoa, selkänojien päälle ei kiipeillä. Pullot viskataan pullomereen, ei lattialle, kadulle tai kanssajuhlijan päälle. Ja niin edelleen.

Vaikka lista vaikuttaakin varsin kattavalta ja aiempien kokemusten perusteella laaditulta, järjestäjien mukaan asiakkaat käyttäytyvät pääasiassa nätisti.

Toki jos matkustaja on kovin liikuttuneessa tilassa, käytöskoodiston seuraaminen ei aina luonnistu yhtä hyvin kuin selvin päin.

Kyse voi olla yksinkertaisesti liiallisesta innostuksesta, Ville Peteri toteaa.

“Jos joku innostuu rummuttamaan kattoa musiikin tahtiin, pitää muistuttaa, että älä nyt hakkaa lamppua irti. Kieltävällä listalla ei kuitenkaan olla liikenteessä, ennemmin niin, että kaikilla on hyvä fiilis.”

“Opiskelijat on yllättävän fiksua porukkaa. Harvemmin tarvitsee säännöistä montakaan kertaa sanoa”, Sarajärvi toteaa.

Bussireissusta nauttivat myös järjestäjät itse. Heitä on jokaisella bussireissulla mukana 15-20.

Järjestäjille matkanteko Wesibussissa onkin aina yhtä mieluisaa. Huonoa bussimatkaa ei heidän mielestään olekaan.

Vaikka olo olisi edellisillan seikkailuista hieman väsynyt, bussiin ovesta sisään astuminen nostaa heti fiiliksiä.

“Vaikka bussissa istuisi ypöyksin, olisi silti aika mukavaa”, Juha Parkkila toteaa.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Järjestäjille matkanteko Wesibussissa on aina yhtä mieluisaa. Huonoa bussimatkaa ei heidän mielestään olekaan.

Miksi sun täytyy mennä?

Vaikka sitä ei mieluusti vielä vappuviikolla ajattelekaan, lopulta koittaa myös Wesibussin jälkeinen aika. Silloin bussi ajetaan varikolle, riisutaan serpentiineistä, ilmapalloista, lipuista koristeista ja poppivehkeistä ja pestään perusteellisesti.

Aika on rakentaa, aika on purkaa.

Millainen olo järjestäjillä on tuolloin?

“Hyvä mutta haikea”, he tiivistävät.

“Toisaalta on tyytyväinen siitä, että urakka on ohi, toisaalta samalla toivoo, että se vielä jatkuisi hetken aikaa”, sanoo Lasse Järvelä.

Mutta vielä nyt ei ole aika miettiä Wesibussin jälkeistä aikaa, aaton jälkeistä maanantaita, tulossa olevia tenttejä, opintotukikuukausien loppumista.

Nyt on hetki aikaa miettiä ainoastaan sitä, minkä kappaleen musiikkivastaava seuraavaksi valitsee.

Please, please don’t go, don’t tell me that it’s over…

Julkaistu 26.4.2017

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja. Henkensä pitimiksi tuottaa säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoituksia, kuvia ja kuvituksia maailmasta ja sen menosta. Instagram: @anniskelualue. Twitter: @AnniHyypio

Lue seuraavaksi

Loputtomien vaihtoehtojen maailmassa vain yksi valinta on liikaa – ja liian vähän

Iida Putkonen

Ilmiöt

18.6.2019

Miten esittelisit Oulua ministereille, kuinka ehkäisisit opiskelijoiden mielenterveysongelmia, millä lailla käsittelet kritiikkiä – Kysyimme, rehtorihakijat vastasivat

Anni Hyypiö

Ihmiset

9.6.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821