UUSI PALSTA: Viikon tiedeuutiset

Tiede  | 

Teksti Antti Miettinen

Kuvat Anni Hyypiö

Tutkijatapaaminen: Valot yössä

Akateemisen tutkimuskohteensa voi valita monella tavalla. Eläinten käyttäytymiseen erikoistunut professori Arja Kaitala päätti omansa jo lapsena. Kaitalan loistavat kiinnostuksenkohteet, kiiltomadot, ovat palkitsevia katsella ja havainnoida.

Oulun ylioppilaslehti 2016

Loistaminen kuluttaa kiiltomatojen energiaa. (KUVA: Antti Miettinen)

 

Eläinten käyttäytymiseen erikoistunut professori Arja Kaitala, mitä laboratoriossanne oikein tapahtuu?
Tutkimme kiiltomatojen valaisevuutta. Selvitämme myös, onko niiden määrä vähentynyt. Valosaaste voi olla niille suuri haaste.

Mikä kiiltomadoissa kiehtoo?
Ne ovat erikoisia eläimiä, sillä niiden naaraat houkuttelevat koiraita valollaan. Koiraat lentävät pimeänä ja valitsevat naaraista kirkkaimmat päältä. Myös ihmisillä naiset koristautuvat, mutta useimmiten luonnossa koiraat ovat koreilevampi sukupuoli.

Missä kiiltomadot majailevat?
Niitä näkee erityisesti mökkilaiturien tienoilla. Ne hohtavat pienen ledilampun verran ja näkyvät parinkymmenen metrin päähän. Ne ovat Keski-Suomeen asti yleisiä, mutta Oulun korkeudelta niitä ei löydä.

Mitä kiiltomatojen elämästä on selvinnyt?
Isot naaraat loistavat kirkkaimmin ja vievät koiraat himmeämmiltä naarailta. Loistaminen kuluttaa energiaa. Kun pienet naaraat joutuvat loistamaan kauemmin koiraita houkutellakseen, ne munivat vähemmän jälkeläisiä.

Nyt tutkimme, hohtavatko suomalaiset kiiltomadot erityisen kirkkaasti. Meillä ne nimittäin loistavat juhannuksen aikoihin, jolloin luonnossa piisaa muutakin valoa.

Voinko minä tehdä jotain kiiltomatojen elämän helpottamiseksi?
Sammuta pihavalot. Jätä myös myrkyttämättä kotilot, joita kiiltomatojen toukat syövät.

Kannattiko lapsuuden päätös?
Ei ole kaduttanut. Teen nyt juuri sitä mitä haluan, enkä ole koskaan saanut töistäni näin paljon huomiota. Olemme julkaisseet kiiltomadoista vasta yhden artikkelin, josta on jo uutisoinut Nature Highlights, Discovery Channel ja National Geographic.

Kiiltomatoryhmän tulevaisuus vaikuttaa siis varsin valoisalta.

 

Julkaisu: Keskiaikaisten iiläisten legot hyvässä kunnossa

Oulun ylioppilaslehti 2016

Arkeologi Rosa Vilkama on tutkinut viime aikoina muun muassa keskiaikaisten iiläisten hampaiden kuntoa. (KUVA: Antti Miettinen)

1400–1500-luvuilla eläneillä iiläisillä oli 1600–1700-lukujen oululaisia terveemmät hampaat. Etenkin iiläisten lasten purukalusto oli ensiluokkaisessa kunnossa. Tämä ja enemmän paljastui arkeologian tohtorikoulutettava Rosa Vilkaman väitöskirjan osatutkimuksessa.

Vilkama selvitti entisaikojen hammasterveyttä Iin Haminasta ja Oulun tuomiokirkon hautausmaalta kaivetuista luista. Tutkittavat iiläishampaat olivat peräisin myöhäiseltä keskiajalta ja oululainen hammaskalusto varhaiselta uudelta ajalta.

Oululaislasten ja -miesten hampaat olivat reikiintyneempiä kuin parisataa vuotta aiemmin eläneillä iiläisillä. Eri aikakausilla Iissä ja Oulussa eläneiden naisten hampaat eivät eronneet toisistaan.

”Tämä vihjaa ajanjaksolla tapahtuneeseen muutokseen etenkin miesten ruokakulttuurissa”, Vilkama selvittää.

Hiilihydraattien eli sokerin ja viljatuotteiden lisääntyminen ruokavaliossa heikensi hammasterveyttä. 1400–1500-luvuilla eläneet iiläismiehet kävivät vielä pitkillä metsästys- ja kalastusreissuilla sisämaassa. Eväinä syötiin kovia leipiä ja kuivattua lihaa.

”Kaupungissa miehetkin saattoivat jo mussuttaa hampaille haitallisempia pehmeitä leipiä ja pullia. Lisäksi hedelmiä, sokeria ja muita herkkuja alettiin tuoda ulkomailta”, Vilkama taustoittaa.

Seuraavaksi Vilkama selvittää pohjoissuomalaisen hammashoidon kehittymistä. Tutkimus valottaa, millaisella intensiteetillä hampaita entisaikaan harjattiin.

Tutkimuksen julkaisi Scandinavian Journal of History.

 

Väitös: Lepäävät aivot voivat vihjata psykoosiriskistä

Poikkeavuudet aivojen hermoverkoissa voivat kieliä riskistä sairastua psykoosiin. Tuomas Jukuri havaitsi väitöstutkimuksessaan hermoverkkojen poikkeavuuksia henkilöillä, joilla on perinnöllinen psykoosiriski. Löydetyt poikkeamat voivat liittyä kohonneeseen riskiin sairastua psykoottisiin häiriöihin.

Aivojen oletushermoverkko on aktiivinen, kun aivot ovat lepotilassa eikä ihminen keskity mihinkään. Oletushermoverkko liittyy esimerkiksi luovuuteen, spontaaniin ajatteluun ja sisäisten tunnetilojen havainnointiin. Jukurin tutkimuksessa oletushermoverkko oli vähemmän aktiivinen nuorilla aikuisilla, joiden jompikumpi vanhempi oli sairastunut psykoosiin. Toistaiseksi on ollut epäselvää, esiintyykö psykoosiin sairastuneiden henkilöiden sukulaisilla poikkeavuuksia oletushermoverkossa.

Jukuri tutki hermoverkkojen toimintaa magneettikuvauslaitteella, joka paljastaa aktiivisia aivoalueita. Tutkimuslöydökset saattavat auttaa kehittämään menetelmiä suurimmassa psykoosiriskissä olevien nuorten tunnistamiseen. ”Tulevaisuudessa toiminnallinen magneettikuvaus todennäköisesti helpottaa psykiatristen tautien diagnosointia ja hoidon seurantaa”, Jukuri ennustaa.

Tutkimus tehtiin Oulun yliopiston psykiatrian ja radiologian oppiaineiden yhteistyönä. Tuomas Jukuri väitteli aiheesta 26.2.2016 Oulun yliopistossa.

Julkaistu 2.3.2016

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue seuraavaksi

Tove Janssonin tuotannossa huumori ja alakulo kulkevat käsi kädessä

Terhi Suominen

Mitä tieteessä tapahtuu

9.8.2019

Oulun yliopiston professorille Heli Jantuselle Suomen tiedepalkinto

Anni Hyypiö

Tiede

17.6.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821