Aitous herättää empatiaa nettikirjoittelussa, kertoo sosiaalisen median yhteisöllisyyttä tutkinut Annamari Martinviita.

Viikon 40 tiedejulkaisu: Nettipäiväkirjoja ja aitoa yhteisöllisyyttä

Oululaisen tutkijan artikkelissa pohditaan internetin välityksellä syntyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta varhaisessa sosiaalisen median palvelussa. Netissä voi kun voikin kokea hienoa yhteisöllisyyttä, ja empatialla on tässä suuri rooli.

Tiede  | 

Teksti Venla Tuohino

Kuvat Venla Tuohino

Sosiaalisen median käyttö on arkipäiväistä. Käytämme näitä palveluja ja sovelluksia päivittäin, huomaamattamme niiden parissa saattaa vierähtää tunti jos toinenkin. Olemme tottuneita jakamaan videoita, kuvia sekä linkkejä meitä kiinnostaviin julkaisuihin. Sitten tykätään, peukutetaan ja kommentoidaan. Useimmilla meistä on ainakin Facebook, WhatsApp ja Instagram älypuhelimissamme ja siten mukana kaiken aikaa, käden jatkeena.  Sosiaalisen median lukuisia palveluja yhdistää käyttäjien oma sisällöntuotanto sekä kommunikaatio. Mutta moniko muistaa aikaa ennen nykymuotoista somea?

Englantilaisen filologian oppiaineen tohtorikoulutettava ja yliopisto-opettaja Annamari Martinviita istuutuu pöytään. Hänen oma vuosia sitten alkanut nettipäiväkirjaharrastus herätti innon tutkia päiväkirjasivuston käyttäjien keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Martinviita puhuu nettiyhteisöllisyydestä ja sillä hän tarkoittaa saman sivuston käyttäjien jaettua yhteisökokemusta. Vastikään julkaistussa artikkelissa Martinviita ruotii yhtä sosiaalisen median pioneeria, Open Diary -sivustoa, joka aloitti toimintansa vuonna 1998.

”Päiväkirja on erityinen kommunikaatiomuoto, sillä lähtökohtaisesti päiväkirja on salainen. Open Diary -sivustolla käyttäjien kunnioitus alkuperäistä päiväkirjamuotoa kohtaan näkyi”, pohtii Martinviita.

Open Diary toi päiväkirjankirjoittajat yhteen. Sivusto mahdollisti ”entryjen” eli päiväkohtaisten kirjoitusten kommentoinnin. Kommentointi puolestaan on kaksisuuntaista vuorovaikutusta ja lisäsi kirjoittajien keskinäistä vastavuoroisuutta. On pidettävä mielessä, että kommentointi suoraan nettisivustolla oli edistyksellinen ominaisuus vielä ennen 2000-lukua.

Nettipäiväkirjan pitäjä pystyi myös kontrolloimaan tekstiensä näkyvyyttä valitsemalla ovatko tekstit julkisia, yksityisiä vai pelkästään ystäville näkyviä. Martinviita kuvailee sivuston kommentoinnin ilmapiiriä kannustavaksi ja syy siihen on ilmeinen, tekstien omakohtaisen sisällön julkiseksi saattaminen.

”Päiväkirjassa ihminen on aito itsensä, siellä voi avoimesti käydä läpi vaikeitakin asioita ja tämän tyyppinen rehellisyys saa tekstiä kommentoivan kirjoittajan reagoimaan pehmeämmin, empaattisemmin”, Martinviita tiivistää.

Nettipäiväkirjoissa ei tarvinnut korostaa omia parhaita puoliaan tai miettiä omaa brändiä valikoimalla edustavimpia otoksia elämästään. Päinvastoin, sai vapaasti olla nolo, tarvitseva ja vuodattaa sydämen kyllyydestä.

”Vastaavanlainen tarinallisuus ja herkkyys jäävät puuttumaan Facebook-ryhmistä”, sanoo Martinviita hymyillen.

Open Diaryn tapaustutkimus on osoittanut ainakin sen, että kirjoittajien toisiltaan saama tuki, empatia ja kannustus lisäsivät kirjoittajien tunnetta yhteisöllisyydestä. Open Diary -sivusto tuli vanhanaikaisena tiensä päähän vuonna 2014 mutta sen henki elää yhä entisten sivuston käyttäjien sydämissä. Edelleen voi Facebookissa törmätä kirjoituksiin, jossa tätä nyt jo kuopattua nettipäiväkirja-alustaa kaivataan.

Tutkimuksen julkaisi Computers in Human Behavior.

Julkaistu 4.10.2016

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue seuraavaksi

Somessa mikään ei ole aidosti aitoa

Laura Tauriainen

Kolumni

26.2.2019

Kaivosuutisoinnissa ympäristövaikutukset ja talous eivät keskustele keskenään

Terhi Suominen

Mitä tieteessä tapahtuu

21.2.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821