Pintaa syvemmällä

Tulevat geologit tietävät millainen maapallo oli kolme miljardia vuotta sitten.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Heidi Hahtola

Luento: Johdatus Suomen kallioperägeologiaan ja malmigeologiaan.
Luennoitsija: Professori Eero Hanski.
Kenelle: Geologian opintoja aloittavat pää- ja sivuaineopiskelijat.
Sisältö: Kronostratigrafian ja litostratigrafian käsitteistö, Suomen arkeeinen ja proterotsoinen kallioperä sekä nuoremmat kallioperäyksiköt. Maankamaran raaka-ainevarat, malmien jaottelu ja yleiset syntyprosessit, malminetsintämenetelmät.

12.15 Luentosalissa GO101 opiskelijat kuuntelevat keskittyneinä, kun professori Eero Hanski aloittaa luentonsa. Lyhyen kertauksen jälkeen päästään luennon pääaiheeseen, arkeeiseen kallioperään.

”Arkeeisia alueita on ympäri maapalloa, esimerkiksi Kanadassa, Keski- ja Etelä-Afrikassa, Länsi-Australiassa ja myös Fennoskandiassa”, Hanski osoittaa karttakepillä punaisella merkittyjä alueita valkokankaalle heijastetusta kartasta.

Arkeeisesta kaudesta puhuttaessa liikutaan Maan kehityshistorian varhaisvaiheissa. Länsi-Australian arkeeisen Yilgarn-blokin sedimenttikivistä on löydetty jopa 4300 ja 4200 miljoonan vuoden ikäisiä zirkonikiteitä. Ne ovat toistaiseksi ainoat todisteet varhaisimmasta maankuoresta.

Hanski kysyy opiskelijoilta, miten arkeeinen aika eroaa myöhemmistä ajoista. Kun vastausta ei kuulu, hän kertoo, että kahdella tavalla: ilmakehässä ei ollut tuolloin happea, vaan typpeä ja hiilidioksidia, ja maapallon sisus oli kuumempi kuin nykyään.

”Maan vähitellen jäähtyessä sille jähmettyi ohut basalttinen kuori, joka suli useaan kertaan. Keski- ja myöhäisarkeeinen aika 3600 – 2500 miljoonaa vuotta sitten oli maankuoren kiihtyvän kasvun aikaa”, Hanski selventää.

12.35 Luennoitsijan puheessa vilahtelevat erilaisten kivilajien nimet. Maallikolle mieleen jää Spinifex-rakenteinen komatiitti, jota halkoo neulamaisten kiteiden verkosto. Spinifex-nimitys on peräisin australialaisesta ruohosta, jota kivien rakenne muistuttaa.

”Spinifexit ovat kuin vesilätäkkö, johon muodostuu nopeasti suuria jääkiteitä”, Hanski kuvailee ja saa tulivuoriperäisen kiven jähmettymisen kuulostamaan lähes runolliselta.

Geologi Tapani Mutanen löysi Suomen ensimmäiset komatiitit Keski-Lapista. Myöhemmin Kuhmosta on löydetty 2800 miljoona vuotta vanhoja komatiitteja.

”1970-luvulla uskottiin, että komatiitit ovat arkeeisia. Nykyään tiedetään, että niitä on Suomessa monilta eri aikakausilta”, Hanski sanoo.

13.15 Siirrymme käsittelemään tarkemmin Suomen arkeeisia muodostumia. Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitseva arkeeinen alue edustaa Suomen vanhinta kallioperää ja on iältään 3 100–2 500 miljoonaa vuotta vanha.

”Pohjois-Suomessa arkeeiset alueet jaetaan Itä-Lapin, Taka-Lapin ja Länsi-Lapin alueisiin”, Hanski viisoo kartalta.

Hanski käy läpi kunkin alueen ominaispiirteitä. Anekdoottina hän mainitsee, että 70-luvulla Sevettijärven alueelle ei mennyt tietä. Tästä syystä tutkijoiden oli vietävä paikalle jo talvella asuntovaunu, jossa he asuivat koko kesän. Tämä kertoo ehkä jotain geologisen kenttätutkimuksen haasteista.

Muitakin haasteit on. Esimerkiksi Pudasjärvellä sijaitsevalla Oijärven vihreäkivivyöhykkeellä maapeitteitä voi olla jopa 50 metriä. Aluetta on tutkittu 1990-luvulla geofysikaalisten menetelmien avulla.

13.40 Lopuksi suuntaamme katseet maamme itäosiin, jossa on Suomen laajin ja ehkä parhaiten tunnettu arkeeinen alue. Itä-Suomen arkeeisista granitoidialuetta pidetään mineraalivaroiltaan köyhänä.

”Näinhän se on, ei sieltä ole mitään suuria esiintymiä löydetty. Tästä huolimatta Lieksan Mätäsvaaran malmia louhittiin toisen maailmansodan aikana Saksan terästeollisuuden raaka-aineeksi ja suomalaiset olivat sitä valmiita myymään”, Hanski toteaa.

Eräänä Itä-Suomen merkittävänä muodostumana Hanski mainitsee Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeellä olevan Luoma-ryhmän. Se on vyöhykkeen vanhin osa ja koostuu 3 000–2 800 miljoonaa vuotta vanhoista kivistä.

Luennon kuluessa käy selväksi, että jalkojemme alla oleva kallioperä on monien kehitysvaiheiden muovaama ja siitä saadaan koko ajan uutta tietoa. Luentosalista poistuttuani pysähdyn hetkeksi tarkastelemaan Geokadun lasivitriineissä olevia kivinäytteitä ja mietin, mitä kaikkea pinnan alla vielä piileekään.

Mitä luennosta jäi mieleen?

Heta-Maria Korkala, 21, geotieteiden 1. vuoden opiskelija

Miksi ala kiinnostaa sinua?
Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja erityisesti kivistä. Lapsena myös keräilin kiviä. Nykyään kallioperän ja kivien tutkimus kiinnostaa eniten. Alalta valmistuneena voi työskennellä esimerkiksi kaivos- tai maaperägeologina.

Miksi olit tällä luennolla?
Syksyllä suoritin geologian peruskurssit ja tätä kurssia suositellaan niiden jälkeen suoritettavaksi näin ensimmäisen vuoden keväällä. Aihe on kiinnostava.

Mitä sait luennosta irti?
Arkeeinen kallioperä on suomalaisen kallioperän tutkimuksen peruskiviä, joten hyvä, että sitä käsitellään.

Mistä kirjoitit muistiinpanoja?
Kirjoitin muistiin erityisesti arkeeisen kallioperän piirteitä ja vähän historiaa. Ajoitus on aika tärkeä asia.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Onko haltialla vapaata tahtoa?

Luento: Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpuan väitöstilaisuus 13.11. Kenelle: Väitöstilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalla väittelijä itse, kustos Kuisma Korhonen ja vastaväittäjä Dimitra Fimi. Yleisössä valikoima kirjallisuuden oppiaineen henkilökuntaa ja opiskelijoita, väittelijän läheisiä ja muita aiheesta kiinnostuneita. Sisältö: Kolmituntisessa tilaisuudessa tarkastettiin Korpuan väitöstutkimus ”Constructive Mythopoetics in J.R.R.Tolkien’s Legendarium”.   11.50. Tästä kansansuosiosta voi moni väitteilijä vain haaveilla. […]

Luento: Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpuan väitöstilaisuus 13.11.
Kenelle: Väitöstilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalla väittelijä itse, kustos Kuisma Korhonen ja vastaväittäjä Dimitra Fimi. Yleisössä valikoima kirjallisuuden oppiaineen henkilökuntaa ja opiskelijoita, väittelijän läheisiä ja muita aiheesta kiinnostuneita.
Sisältö: Kolmituntisessa tilaisuudessa tarkastettiin Korpuan väitöstutkimus ”Constructive Mythopoetics in J.R.R.Tolkien’s Legendarium”.

 

11.50. Tästä kansansuosiosta voi moni väitteilijä vain haaveilla.

Alkamassa on ensimmäisen suomalaisen J.R.R.Tolkienin kirjallisuudesta tehdyn humanistisen alan väitöskirjan tarkastus, ja tupa on totisesti täynnä. Jo puoli tuntia ennen väitöstilaisuuden alkua HU106-salissa kuulijat istuvat tiukasti kylki kyljessä.

Kun luentosalin omat istumapaikat loppuvat kesken, lisätuoleja nostellaan salin käytävälle ja takariviin.

Kuuluisa akateeminen vartti pätee tietysti täälläkin. Tasan vartin yli kaksitoista yleisö nousee seisomaan, kun väittelijä Jyrki Korpua, kustoksena toimiva Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen ja Cardiffin yliopiston tohtorikaapuun pukeutunut vastaväittäjä Dimitra Fimi saapuvat saliin.

Kuisma Korhosen lyhyiden avaussanojen jälkeen frakkipukuinen Korpua aloittaa suomenkielisen lectio praecursoriansa, seisaaltaan esitetyn väittelijän alkupuheenvuoron. Maksimissaan 20 minuuttia kestävän lection ideana on johdattaa kuulijat tutkimuksen aiheen ja maailman piiriin olematta kuitenkaan tiivistelmä tutkimuksesta. Väitöksessään Korpua esittää, että Tolkienin fantasiamaailmaan sijoittuvia teoksia yhdistää mytopoeettinen koodi, joka luo kielen, myyttien sekä tekstillisten vaikutussuhteiden kautta koherentin kokonaisuuden. Korpua väittää, että vaikka Tolkienin teokset ovatkin keskenään hyvin erilaisia, niitä yhdistävä koodi on luettavissa niin suuren luomismyytin kertovasta Silmarillionista kuin satumaisesta ja kotoisasta Hobitistakin.

Tutkimuksessaan Korpua etsii vastausta myös Tolkienin teosten suosiolle. Yleisöä naurattavat Korpuan huomiot keskiluokkaisesta Bilbo Reppulista ja työväenluokkaisesta Sam Gamgista.
Nauru pois – juuri hobittihahmot ovat Keski-Maailman viehätyksen salaisuus.

”Hobitit kotouttavat fantasiamaailman lukijalle. llman hobittihahmoja Tolkienista ei olisi tullut fantasian kummisetää”, Korpua sanoo.

12.32 Korpuan päättäessä puheensa vastaväittäjä Dimitra Fimi aloittaa työnsä kiittämällä Korpuaa esityksestä: hän kertoo nauttineensa suomen kielen kuuntelusta, vaikkei sanojen sisältöä ymmärtänytkään. (Vastaväittäjä saa puheesta toki käännöksen.)

Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta aikaa riittäisi myös mahdollisille muille vastaväittäjille. Fimi aloittaa pitkän tarkastustyönsä hyvin yleisluontoisilla kysymyksillä, jotka koskevat Korpuan motiivia tutkimukselle ja tutkimuksen vahvimpia ja heikoimpia kohtia.

Yleisten kysymysten jälkeen Fimi siirtyy käsittelemään tutkimusta kappale kerrallaan. Kysymykset ovat hyvin tarkkoja: Fimi haluaa esimerkiksi tietää sen, onko Tolkienin haltioilla Korpuan mukaan ollenkaan omaa tahtoa.
Väitöstilaisuudet ovat enää hyvin harvoin piinaavia tenttauksia. Myös väitöksen hylkääminen tässä vaiheessa on hyvin poikkeuksellista, sillä väitösluvan saaminen edellyttää esitarkastajien tarkan seulan läpäisyä.
Poikkeuksiakin toki on: vuonna 2012 Oulussa hylättiin vasta väitöstilaisuuden jälkeen kaivonkatsojien toimia tieteellisesti selvittävä tekniikan alan väitöskirja.

Nytkään vastaväittäjän kysymykset Korpualle eivät vaikuta hyökkäyksiltä, vaan käynnissä on tasavertainen keskustelu. Korpua ei häkelly tarkoistakaan kysymyksistä, vaan vastaa niihin rennosti ja varmasti.

14.00 Nyt ilma alkaa käydä paksuksi. Ihmiset hapuilevat vesipullojaan, ja luentosalien ovia availlaan vaivihkaan. Tuttuni kuiskaa korvaani: Ihme, jollei joku pyörry tänne.

Vuorossa on paluu isoihin kysymyksiin. Fimi tiedustelee Korpualta, näkeekö hän yhteyksiä Tolkienin ja postmodernismin välillä. Vastaus on lyhyt: vaikka teoksista voi löytää tiettyjä postmodernistisia elementtejä, Korpua ei näe Tolkienia postmodernistina.

Fimiä kiinnostaa myös se, mitä Korpualla on seuraavaksi mielessä. Väittelijällä on vireillä monia projekteja: paraikaa hän kirjoittaa muun muassa Kalevalasta myyttien synnyttäjänä.

Lisäksi Tolkien-tutkimuksesta jäi yli noin 250 sivua valmista tekstiä, jotka eivät mahtuneet väitöskirjan kansien sisälle. Nekin ovat hyödynnettävissä vielä jollain tapaa, Korpua arvioi.

14.13 Fimi ja Korpua nousevat seisomaan, sillä vastaväittäjä on valmis antamaan loppulausuntonsa, jossa hän tekee yhteenvedon tarkastustyöstään.

Fimin lausunto on pääosin positiivinen. Hän kritisoi Korpuaa siitä, että tiettyjä ideoita olisi voinut kehitellä eteenpäin. Erityiskehuja Korpua saa onnistuneesta lähiluvusta sekä väitöstyön erinomaisesta kielestä.

Lopuksi Fimi toteaa suosittelevansa lämpimästi väitöskirjan hyväksymistä.

14.25 Nyt olisi aika kuulla vastaväitteitä, mikäli niitä yleisöstä löytyy.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kustos Kuisma Korhonen julistaa keskustelun suljetuksi. Yleisön taputtaessa väittelijä, kustos ja vastaväittäjä poistuvat salista.

Salin ovien sulkeutuessa myhäilevä väki kerääntyy väitöskahveille muutaman metrin päähän Snellmanian ravintolaan.

 

MITÄ LUENNOSTA JÄI MIELEEN?

Jukka Isomaa, 26, kirjallisuuden pääaineopiskelija

Miksi tulit seuraamaan tätä  väitöstilaisuutta?
Kirjallisuuden oppiaineesta järjestetään Oulussa aika harvoin väitöstilaisuuksia. Olen opiskeluaikanani missannut aikaisemmat väitökset, joten nyt halusin käydä tutustumassa aiheeseen.
Lisäksi itse väitöksen aihe oli kiinnostava, ja Jyrki Korpua ennestään tuttu luennoitsija. Olen kuullut monella kurssilla hänen sanovan, että tätä aihetta tai kysymystä käsitellään myöhemmin väitöskirjassani. Joten sillä lailla ympyrä sulkeutui tänään!

Mitä sait tästä iltapäivästä irti?
Kokemuksena väitös oli todella mielenkiintoinen. Eniten minua kiinnostivat väitöksen metodologinen ote ja se, mitä väittelijä on saanut irti paljon tutkitusta kirjailijasta. Oli mielenkiintoista nähdä se, miten väittelijä oli kytkenyt Tolkienin teokset yhteen.

Puurrat nyt gradun parissa. Vietetäänkö vielä jonain iltana Jukka Isomaan väitöskaronkkaa?
Enpä tiedä vielä! Olen kyllä pohtinut jatkotutkimuksen mahdollisuutta yhtenä akateemisena uravaihtoehtona. Mutta riittävätkö rahkeet ja paukut siihen, se on eri asia.