Koneet tulevat, olemmeko valmiita?

Kolumnistimme Maria on valjastanut tekoälysovellutukset oman työnsä tueksi, ja huvitellutkin.

Se tuntuu niin… käytännölliseltä. Vapauttavalta. Kuin pieneltä ihmeeltä. 

Haastattelujen litterointi on ollut ehdottomia inhokkityövaiheitani sekä opiskelijana että toimittajana, mutta nyt tekoäly hoitaa homman muutamassa minuutissa. Syötän sille vain äänitiedoston, ja valmista tulee ilman, että nauhaa tarvitsee edes kuunnella. 

Tekoäly on jo nyt osa suurten toimitusten työprosesseja, myös Suomessa, eivätkä pienet mediat tai freelanceritkaan voi enää kauaa pysyä pimennossa – jos aikovat pärjätä.

ChatGPT:n kaltaisilla kielimalleilla on hyödyllisiä sovellutuksia monilla eri aloilla, myös toimittajan työssä. Minä olen esimerkiksi automaattisen litteroinnin lisäksi pyytänyt tekoälyltä ideointiapua – voin löytää laajojen aineistojen perusteella juttuaiheita, joita en muuten itse äkkäisi. 

Toistaiseksi olen tosin enimmäkseen huvitellut ChatGPT:n kanssa ja kysellyt siltä kysymyksiä, kuten: “Mikä on elämän tarkoitus?” “Kuka olet ja mitä haluat?” sekä “Voisinko pyörittää omaa mikrovaltiotani vuoden ajan yhden Iskander-ohjuksen hinnalla (noin kolme miljoonaa dollaria)?”

Kysymys siitä, mitä tekoäly haluaa on esitetty myös vakavissaan. Tänä vuonna jopa useat tekoälytutkijat ovat varoittaneet, että jos kehitykselle ei aseteta rajoja, ihmiskuntaa voi pian kohdata katastrofi.

Esimerkiksi MIT:n professori Max Tegmark puhui kesällä Sveriges Radion Sommarpratare-ohjelmassa siitä, kuinka vaikeaa tekoälyä on saada ymmärtämään ihmisiä ja heidän päämääriään. 

Tekoälyoptimistit unelmoivat, että koneet voivat ratkaista maapalloa kohtaavat viheliäiset ongelmat. Mutta pystyvätkö ne tekemään sen niin, että samalla kunnioitetaan ihmisten monimutkaisia käytösmalleja, moraaliarvostelmia, päämääriä, tunteita ja, noh, olemassaoloa ylipäänsä?

Todennäköisesti suurimmat lähitulevaisuuden riskit liittyvät kuitenkin tekoälyn ihmiskäyttäjiin. Edistynyt teknologia autoritääristen valtioiden hyppysissä on vaarallinen ase. Kiina käyttää jo nyt tekoälyä esimerkiksi uiguurivähemmistön kontrollointiin. Euroopan unionin kaltaisilla toimijoilla onkin haastetta pysyä mukana teknologian kehityksessä, mutta kunnioittaa silti ihmisoikeuksia. 

Ja oma lukunsa ovat tietenkin yksittäiset rikolliset toimijat, jotka voivat valjastaa tekoälyn omiin hämäriin tarkoituksiinsa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tekoäly ei ole mikään itsestään tietoinen monoliitti, ainakaan vielä. On vain kokoelma erilaisia ihmisen luomia ja kouluttamia sovellutuksia. 

Jotkut niistä voivat renkinä pysyessään vapauttaa ihmisiä keskittymään olennaisiin asioihin. 

Varmaa on ainakin se, että kaukana ei ole aika, jolloin ihmiset sijoittuvat työmarkkinoilla eriarvoisesti sen mukaan, ketkä osaavat hyödyntää tekoälyä ja ketkä eivät. 

ChatGPT muuten vastaa itseään koskeviin kysymyksiin aina toteamalla, että se on tietokoneohjelma, jolla ei ole henkilökohtaisia päämääriä. Ah, mutta niinhän se haluaa meidän uskovan. 

Maria Karuvuori

Kulttuuriantropologian opiskelija, joka on koukussa uuden oppimiseen. Pitää uimisesta, hyvin ja välittäen kirjoitetusta tekstistä, pienistä taloista ja suurista ajatuksista, kasveista ja eläimistä, kapakoista ja koti-illoista sekä toisinaan eläväisistä keskusteluista.

Lue lisää:

Viikon 7 Tiedekysymys: Voiko tekoäly tehdä tiedettä?

Tekoälystä on jo moneksi: se on ihmistä nopeampi, tarkempi ja halvempi perkaamaan laajoja datamassoja. Onko seuraavana vuorossa tiede? Sitä pohdimme viikon Tiedekysymyksessä.

Tekoäly voi tulevaisuudessa tunnistaa rintasyövän mammografiakuvasta. Päivittäin se suosittelee suoratoistopalvelun käyttäjälle tämän mieltymysten mukaisia elokuvia ja kappaleita. Algoritmit rakentavat maailmankuvaamme sosiaalisessa mediassa, ja neuroverkot voivat tehdä taidetta.

Tekoäly on ihmistä nopeampi, tarkempi ja halvempi perkaamaan laajoja datamassoja, vaan voiko tekoäly tehdä tiedettä?

Oulun yliopiston professori Olli Silvén konenäön ja signaalianalyysin keskuksesta innostui pohtimaan aihetta.

“Tämä on filosofinen kysymys, ja merkittävän laaja sellainen. Tekoäly on tiedettä ja työkalu tieteen tekoon, vaan tekeekö se sinänsä tiedettä”, Silvén miettii.

Tekoäly on aina jonkun luoma, eikä itsenäinen tai tietoinen, hän muistuttaa. Vaikka tekoälyä ja koneoppimista voi käyttää työkaluna tutkimuksessa, tieteen tekemisen subjekti on tekoälyn luoja tai käyttäjä – ei tekoäly, sanoo Silvén.

Tiede luo uutta tietoa ja organisoi sitä. Tutkimusta ohjaa ihmisen uteliaisuus: halu saada uutta informaatiota ja ymmärtää ilmiöitä sekä maailmaa paremmin.

Tieteentekijällä eli ihmisellä on oma tahto, joka koneilta ja ohjelmilta puuttuu, Silvén sanoo.

“Tekoäly ei siis varsinaisesti tutki. Tekoäly toimii sille annetun tiedon varassa, eikä luo itsenäisesti uutta. Sillä ei ole omaa uteliaisuutta, ellei sitä ole sille rakennettu. Tähän mennessä tekoäly ei ole vielä tehnyt tiedettä.”

Silvénin mukaan tieteessä etsitään asioita tai aiheita, joista ei vielä ole tietoa, tai hankitaan lisätietoa jostakin aiheesta. Tekoäly voi löytää ja luoda uusia kombinaatioita ja koneoppimalla voidaan tunnistaa rakenteita, mutta toimintaperiaatteen taustalla on jo saavutettu tieto ja ymmärrys.

“Miten saisimme tekoälyn hakemaan sellaisia asioita, joista sillä tai meillä ei ole vielä tietoa?”

Siihen, että tekoälyä ohjaisi uteliaisuus on vielä pitkä matka, Silvén kertoo.

“Tekoäly ei siis voi tehdä tiedettä – toistaiseksi.”

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää: