Tänä keväänä moni opiskelija on erikoisessa tilanteessa. Fukseilla jää väliin uitot, osalla kesätyöt ja useimmilla lähiopetus. Koronakriisin myötä opinnoista on saksittu pois yhteisöllisyys ja jäljelle jää vain villakoiran ydin: prujujen pänttääminen, tentit ja harjoitustyöt.
Osalle tämä on viimeinen kevät opiskelijana. Valmistuminen merkitsee opiskeluajan loppua ja siirtymistä elämässä eteenpäin. Ihmismieli ei kuitenkaan noin vain hyväksy nykyisen ja tulevan minuuden ristiriitaa. Siksi väliin tarvitaan riitti.
Kastajaiset, ylioppilasjuhlat, valmistuminen, häät, hautajaiset – siirtymäriitit siivittävät muutosta elämäntilanteesta toiseen. Niiden tarkoitus ei ole selittää muutosta pelkästään meille itsellemme, vaan historiallisesti niillä on viestitty myös muutosta yhteisössä: siirtymistä yhdestä ryhmästä toiseen. Akateemisessa maailmassa publiikki merkitsee valmistuvien julkistamistilaisuutta ja siirtymistä opiskelijasta työelämään, osaksi ammattikuntaa.
Ei ole sattumaa, että yliopistomaailman näyttävin perinne on tohtoripromootio, jossa promovendit vihitään munkkilatinan saattelemana tiedeyhteisönsä täysivaltaisiksi jäseniksi. Ja järjestetäänpä joissain yliopistoissa vielä maisteripromootioitakin.
Tänä keväänä valmistuvia eivät välttämättä odotakaan publiikki, kukkakimppu ja kavereiden kanssa suunnitellut valmistujaiset. Vuosien aikana latautunut kutkuttava odotus valmistumisesta purkautuu tyhjyyteen kuin puristuksissa ollut jousi.
Tutkintotodistus kirjekuoressa, tässäkö tämä nyt oli?
Thomas Mannin klassikkokirjassa Buddenbrookit (1901) samannimisen kauppahuoneen tarmokas esikoislapsi Thomas Buddenbrook etenee senaattoriksi ja saa lopuksi rakennutettua talon, joka on vielä suurempi ja loisteliaampi kuin hänen esi-isiensä rakentama sukutalo. Työnsä uuvuttama Thomas ei kuitenkaan osaa iloita uudesta talostaan, joka näyttäytyy hänelle vain pienempien ja suurempien uhrausten monumenttina. Päämäärä ei ollut hänelle kuljetun matkan väärti.
Lähes yhtä tärkeää kuin se, että omaksuu kursseilla opitut menetelmät, on se, että viettää nuoruutensa parhaat vuodet ajattelua stimuloivassa seurassa ja ympäristössä. Ei ole siis haitaksi, vaikka opiskelujen sivussa nauttiikin matkasta kohti oman alan asiantuntijuutta.
Menneen vapun haikeus vappupäivän iltana, yhteiset hetket kiltahuoneella, ryhmätöiden vääntäminen alkuillasta ja yhteinen jännitys tenttituloksista ovat kaikki kokemuksia, joita ei välttämättä enää myöhemmin elämässä tule vastaan. Puhumattakaan maailmanparannuksesta Humus-kuppilassa.
Helpommin sanottu kuin tehty! Yliopisto-opiskelusta on tullut aiempaa tutkintokeskeisempää ja suoritusajaltaan tavoitteellisempaa. Opiskelijajärjestöillä onkin haaste muuttua mukana siten, ettei opiskelijajärjestöissä toimimista koeta opintoja hidastavana riippakivenä, vaan opintoja ja työelämävalmiuksia tukevana yhteisöllisenä toimintana.
Tästä keväästä opimme, että juhlia kannattaa aina, kun on aihetta, oli kyseessä sitten kesätöiden saaminen, läpimennyt tentti tai killan pyöreät vuodet. Koskaan ei tiedä, milloin kohdalle osuu poikkeustilanne, jossa publiikki jää väliin.
Onneksi vapunvietto ei ole koskaan ollut olosuhteista kiinni: joskus on satanut, toisinaan on paistanut ja tällä kertaa ollaan ensimmäistä kertaa etäyhteyksien päässä. Ehkäpä tästä vapusta tulee lopulta se mieleenpainuvin!
