Makaan alasti lattialla. Särky ja kuvotus ennakoivat seuraavaa kramppia, jonka viilto säteilee alaselkään asti. Yhtäkkiä vaikuttaa siltä kuin sisäelimeni olisivat saaneet tuntoaistit, joita niillä ei kuuluisi olla.
Katson ympärilläni olevia ihmisiä ja ajattelen, että olen onnekas: tällaista kipua tunnen vain pari kolme kertaa vuodessa. Joillekin tämä on todellisuutta joka kuukausi.
Ihmiset katsovat minua, koska olen taidemallina. Minuun sattuu niin, että päässä surisee, mutta en sano mitään, koska en osaa valehdella enkä halua sanoa opettajalle, että minulla on kuukautiset.
Episodi tapahtui pari vuotta sitten. Sen muisteleminen suututtaa edelleen.
Samalla tavalla kuin minua suututtaa, kun ajattelen sitä, miten ystäväni tuntee häpeää joka kerta, kun hän ostaa kaupasta tamponeja. Eikä hän ole ainoa. Yhdysvalloissa tehdyn tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet naisista häpeää kuukautisiaan (kyselyssä puhutaan naisista, vaikka kaikki menstruoivat eivät ole naisia).
Häpeää aiheuttivat etenkin miespuolisten ystävien, kumppanien ja perheenjäsenten kommentit. Lähes puolet kyselyyn vastanneista miehistä oli sitä mieltä, että on epäsopivaa, jos nainen kertoo kuukautisistaan esimerkiksi töissä. Miten niin luonnollinen asia, joka koskettaa noin puolta maailman väestöstä, voi edelleen olla tabu?
Jo vuosia ennen kuin kuukautiseni alkoivat, olin sisäistänyt nuortenlehdistä, kuukautissuojamainoksista ja koulussa jaetuista brosyyreistä, että kuukautiset ovat tyttöjen ja naisten suuri salaisuus. Kaikki kuukautisiin liittyvä tulee hoitaa mahdollisimman huomaamattomasti. Kukaan ei missään nimessä saa tietää, että sinulla on ne!
Teini-iässä pahin kuviteltavissa oleva painajainen oli ylivuoto: punainen läikkä pöksyissä julkisella paikalla olisi tarkoittanut ikuista traumaa. Ja täytyy sanoa, että se aiheuttaisi tänä päivänäkin lamauttavaa häpeää.
Mutta miksi ihmeessä? Mitä niin vaarallista näkyvässä veressä on? Kuukautiset ovat olleet tabu eri kulttuureissa läpi historian. Niitä on pidetty likaisina ja saastuttavina. Esimerkiksi nykyisten valtauskontojen, islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden, kirjoituksissa kehotetaan, että naiset eristetään muista ihmisistä vuotopäivien ajaksi, ja tämä perinne elää edelleen tietyissä maailman kolkissa. Kyseessä on vakava ihmisoikeuskysymys, sillä esimerkiksi Nepalissa naisia kuolee eristyksissä niin kutsutuissa kuukautismajoissa huonon hygienian ja kylmyyden takia.
Kuukautistabu on pohjimmiltaan naisvihamielinen ilmiö. Se kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että julkinen imettäminen aiheuttaa raivoa ja naisen ajamattomat säärikarvat raiskausuhkauksia. Lopulta kyse on feminiinisyyteen liitettyjen ominaisuuksien kontrolloimisesta.
Naisen pitäisi olla puhdas taruolento, josta ei kasva karvaa, joka ei käy paskalla eikä eritä mitään ällöttäviä eritteitä kuten vauvan ruokaa tai verta.
Onneksi kuukautistabu on pikkuhiljaa murtumassa.
Toivoa antava merkki on esimerkiksi se, että kuukautissuojamainoksessa nähtiin viime vuonna ensimmäistä kertaa oikeannäköistä ”verta” sinisen nesteen sijaan.
Avoin ja neutraali keskustelu poistaa turhaa häpeää. Eli seuraavan kerran, kun olet työkyvytön kuukautiskipujen takia, älä pelkää avata suutasi.
Ja seuraavan kerran, kun tekee mieli heittää tyttöystävällesi, siskollesi, kollegallesi hauska menkkaläppä, älä avaa suutasi.
Aiheeseen liittyvä lukusuositus: Liv Strömquistin sarjakuvamuotoon tehty tietokirja Kielletty hedelmä (2016)
