Avainsana: jatko-opiskelu

Tutkimuksen maailmaan jo perustutkinto-opiskelijana sukeltanutta Anna Reetta Rönkää kiinnostaa pohjoinen kulttuuri ja sen sosiaaliset ongelmat sekä hyvä elämä pohjoisessa. Siksi hänen väitöskirjatutkimusaiheensa ovat yksinäisyys, kaverisuhteet ja kiusaaminen.

Kahdessa yksikössä, kasvatustieteiden tiedekunnassa nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa Terveystieteiden laitoksella, työskentelevän Röngän väitöskirja tulee koostumaan neljästä artikkelista. Niistä kolmeen hän käyttää laajaa määrällistä aineistoa, Terveystieteiden laitoksen tutkimusohjelman kohortti 86 –aineistoa. Se kattaa tutkimustietoa yli 9000 henkilöstä, joita on seurattu syntymästä saakka.

Laadullisen tutkimusaineiston hän keräsi haastattelemalla 39 henkilöä, jotka kohortti-86 -tutkimuksessa 16-vuotiaana ilmoittivat olevansa erittäin yksinäisiä. Haastatteluaikana he olivat 27–28-vuotiaita.

Yksinäisyys liittyy masennukseen

“Yksinäisyys on ollut heille negatiivinen kokemus ja liittyy esimerkiksi masennukseen”, Rönkä kertoo alustavista tutkimustuloksistaan ja jatkaa: ”Yksinäisyys aaltoilee ja liittyy paljon muun muassa siihen, jos joutuu muuttamaan asuinpaikkaa, jolloin koetaan kuulumattomuuden tunnetta.”

Alustava analysointi kertoo myös sen, että yksinäisyyden kokemiseen näyttäisi liittyvän hankalat kokemukset koulussa.

”Melkein kaikki haastatelluista ovat olleet pahasti kiusattuja. Heillä on saattanut olla huono itsetunto ja he kuvasivat itseään usein ujoiksi. Sitten nämä kaikki ovat vaikuttaneet negatiivisesti elämässä.”

Tutkijavaihdossa Alaskassa

Jatko-opiskelijoiden tohtorintutkintoon sisältyy väitöskirjan lisäksi muun muassa metodologisia opintoja. Myös ulkomaille tutkijavaihtoon lähteminen kuuluu jatko-opiskelijoiden arkeen.

Röngälle vaihtoon lähteminen oli mielessä väitöskirjaprojektin alusta asti. Hänen mielestään niissä on hyvä käydä, koska vaihdossa oppii paljon työskentelystä, itsestään ja omasta alastaan.
Hän vietti kuluvan vuoden keväällä 4,5 kuukautta Alaskassa University of Alaska Anchorage –yliopistossa, ja on tyytyväinen reissuunsa. Rönkä piti luentoja ja verkostoitui ottamalla yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa hän tapasi kahvipalavereiden merkeissä keskustelemassa omista tutkimuksistaan ja tulevan yhteistyön mahdollisuuksista.

Väitöskirjakin eteni vaihtoaikana hyvin.
“Minulla oli siellä tosi hyvät työtilat ja aikaa, niin oli aivan mahtava, kun pääsin rauhassa tehokkaasti työskentelemään. Kollegat olivat vähän huolissaan, kun he kuulivat, että minulla on yksinäisyys aiheena, ja aika paljon yksin sitä värkkäilin päivät pitkät. Mutta se oli juuri hyvä.”

Konferenssit inspiroivat

Alaskassa Rönkä myös osallistui neljään konferenssiin. Kansainvälisyyteen jatko-opinnoissakin kannustetaan, ja konferenssit ovat tutkijoille hyviä tilaisuuksia saada uusia ideoita ja tekemisen tapoja.

Rönkä on käynyt monitieteisissä Arktisen ja pohjoisen tutkimuksen, sekä kasvatustieteeseen että nais- ja sukupuolentutkimukseen keskittyvissä konferensseissa Alaskan lisäksi muun muassa Tanskassa, Puolassa, Italiassa ja Kanadassa.

“Ne tuovat inspiraatiota. Ei ole paljon yksinäisyystutkimusta tullut vastaan näissä, joissa olen käynyt. Se on hyvä ja huono. Ainakin sillä lailla, että minulla on jotakin uutta kerrottavaa heille. Sitä voi tutkia niin monessa tieteenalassa, että pitäisikin varmaan alkaa ottamaan kontaktia muihin yksinäisyystutkijoihin aluksi Suomessa.”

Tuntuu,  että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi.

Rönkä aikoo jatkaa tutkijana väitöskirjan jälkeen ja paperit ovat jo vetämässä post doc –paikkaan, joka alkaisi vuonna 2016. Ensi vuosi hänellä menee vielä väitöskirjan parissa.

Kiinnostavia teemoja, joita hän haluaa tutkia, on useita: kaverisuhteet koulussa ja sen ulkopuolella sekä sukupuolittuneisuus niissä, väkivalta ja väkivallattomuus. Innostus näiden tutkimisen takana on saada konkreettista hyötyä ja apua lapsille sekä nuorille.

”Tuntuu, että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi. Jos sitä saisi vähennettyä ja saatua lapsille myötätuntoa ja solidaarisuutta sekä tytöille enemmän itsensä arvostamista. Sitä kautta kun saisi väkivallattomampaa koulukulttuuria, siitä voisi olla käytännön hyötyä ihmisille pitkässä juoksussa. Ihmisillä olisi mukavampi olla.”