Viikon 38 tutkijatapaaminen: Susien genetiikka mikroskoopin alla

Sudet kirvoittavat monenlaista keskustelua Suomessa ja maailmalla. Usein puhe susista on negatiivista ja stereotyyppista. Yksi Oulun yliopistossa tehtävän tutkimuksen tarkoituksena on saada tieteellistä tukea susikeskusteluihin mielipiteiden sijaan.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä aihetta tutkit väitöskirjassasi, genetiikan ja fysiologian yksikön tohtorikoulutettava Jenni Harmoinen?

Väitöskirjani aiheina ovat susien populaatiohistoria, sosiaalinen rakenne ja hybridisaatio. Olen geneetikko, eli tutkin näitä aiheita pääasiassa geneettisillä menetelmillä.

Millainen on susien populaatiohistoria?

Ensinnäkin biologiassa sana populaatio tarkoittaa tietyllä alueella asuvia saman lajin yksilöitä. Tässä osatyössä tutkin Suomen susikannan geneettistä historiaa. Tutkimukseen kerättiin susinäytteitä museoista viimeisten 150 vuoden ajalta. DNA:n määrä ja laatu ovat heikkoja tälläisissä vanhoissa luunäytteissä, joten käsittelimme näytteitä Oulun yliopiston mikroskopian ja nanoteknologian keskuksen puhdastiloissa omien laboratoriotilojemme sijaan. Näin vältimme vanhoista näytteistä peräisin olevan DNA:n kontaminoitumisen tuoreista kudosnäytteistä peräisin olevalla DNA:lla.

Tiedämme, että susi hävitettiin maastamme lähes kokonaan 1800-luvun lopulla ja pysyvä lisääntyvä susikanta saatiin maahamme uudelleen vasta 1990-luvulla. Voimme nähdä tämän kannan romahduksen museonäytteistä. Suomen susikannasta on hävinnyt suurin osa aikaisemmin tyypillisiä mitokondrio-DNA-sekvenssejä ja myös tuman DNA:ssa voidaan havaita asteittaisia geneettisiä muutoksia.

Millainen susien sosiaalinen rakenne on?

Sudet elävät laumoissa, jotka koostuvat johtajaparista (alfapari) ja näiden eri ikäisistä jälkeläisistä. Yksinäiset sudet ovat yleensä nuoria yksilöitä, jotka vielä etsivät puolisoa ja omaa reviiriä. Tarkoituksenani tässä osatyössä on koostaa käytössä olevista susinäytteistämme sukupuu, jonka avulla selvitän vielä tarkemmin susien lisääntymistä.

Mitä hybridisaatio tarkoittaa?

Hybridisaatio, eli risteytyminen, tarkoittaa eri lajeiksi tai roduiksi luokiteltujen eläinten lisääntymistä keskenään. Väitöskirjassani käsittelen suden ja koiran välistä risteytymistä. Koira ei tarkkaan ottaen ole oma lajinsa, vaan sudesta kesyyntynyt alalaji. Susia ja koiria on risteytetty myös ihmisen toimesta susikoirarotujen aikaansaamiseksi. Väitöskirjassani keskityn kuitenkin luonnosta löytyviin risteymiin, jotka ovat onneksi harvinaisia Suomessa.

Olemme tähän mennessä geneettisesti todistaneet vain muutaman tällaisen tapauksen. Koiraperimänsä takia risteymien selviytyminen luonnossa on oletettavasti heikompaa kuin susien, ja lisäksi niiden lisääntymisajankohta voi olla mihin tahansa aikaan vuodesta. Susien lisääntyminen ajoittuu aina kevääseen, jotta pennuille on ravintoa ja ne ehtivät kasvaa ennen talven tuloa. Siitä huolimatta pentukuolleisuus on suurta, joten talvella syntyvillä pennuilla ei olisi mahdollisuuksia jäädä henkiin. Kehitän parhaillaan risteymien luotettavaa tunnistamismenetelmää kansainvälisessä yhteistyössä, ja hankkeessa ovat mukana Princetonin yliopisto USA:sta sekä tutkimusryhmät Saksasta ja Puolasta.

Miksi tutkit aihetta?

Keskustelu susista käy kuumana Suomen lisäksi myös muissa maissa. Koska susikanta hävitettiin monin paikoin joko kokonaan tai lähes kokonaan 1800-luvulla, ihmiset unohtivat kuinka eletään rinta rinnan susien kanssa. Nyt kun suojelutoimien ansiosta susikannat ovat elpymässä, niiden takaisintulo ei ole kaikkien mielestä toivottua. Etenkin metsästäjät suhtautuvat susiin usein negatiivisesti, sillä luonnossa susi häätää tai jopa tappaa reviirilleen tulevan toisen suden, jollaisena se näkee metsästyskoiran. Suomessa karhuihin suhtaudutaan yleisesti ottaen paremmin, vaikka karhuja on Suomessa moninkertaisesti enemmän (v. 2015 1450–1590 yksilöä) kuin susia (v. 2015 220–245 yksilöä). Haluan omalta osaltani tuottaa lisää tutkimuksiin perustuvaa tietoa, jotta keskustelua voitaisiin käydä myös tutkimustulosten pohjalta pelkkien mielipiteiden sijaan.

Millaisia vaikutuksia uskot tutkimuksellasi olevan?

Toivon tutkimustulosteni tuovan lisää tärkeää tietoa suden suojelusta päättäville tahoille, mutta toivon niiden vaikuttavan myös yleiseen keskusteluun susista, jotta tietoa olisi tarjolla kaikille asiasta kiinnostuneille. Menetelmät, joita tutkimuksiini olen käyttänyt, ovat käyttökelpoisia mille tahansa eliölajille, joten toivon tulosten olevan sovellettavissa myös laajemmalti.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Vähemmän kiusaamista ja väkivaltaa kouluihin

Yksinäisyyttä tutkiva Anna Reetta Rönkä toivoo oman työnsä auttavan siinä, että suomalainen koulukulttuuri kehittyisi väkivallattomampaan suuntaan.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Anna Mansisto

Tutkimuksen maailmaan jo perustutkinto-opiskelijana sukeltanutta Anna Reetta Rönkää kiinnostaa pohjoinen kulttuuri ja sen sosiaaliset ongelmat sekä hyvä elämä pohjoisessa. Siksi hänen väitöskirjatutkimusaiheensa ovat yksinäisyys, kaverisuhteet ja kiusaaminen.

Kahdessa yksikössä, kasvatustieteiden tiedekunnassa nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa Terveystieteiden laitoksella, työskentelevän Röngän väitöskirja tulee koostumaan neljästä artikkelista. Niistä kolmeen hän käyttää laajaa määrällistä aineistoa, Terveystieteiden laitoksen tutkimusohjelman kohortti 86 –aineistoa. Se kattaa tutkimustietoa yli 9000 henkilöstä, joita on seurattu syntymästä saakka.

Laadullisen tutkimusaineiston hän keräsi haastattelemalla 39 henkilöä, jotka kohortti-86 -tutkimuksessa 16-vuotiaana ilmoittivat olevansa erittäin yksinäisiä. Haastatteluaikana he olivat 27–28-vuotiaita.

Yksinäisyys liittyy masennukseen

“Yksinäisyys on ollut heille negatiivinen kokemus ja liittyy esimerkiksi masennukseen”, Rönkä kertoo alustavista tutkimustuloksistaan ja jatkaa: ”Yksinäisyys aaltoilee ja liittyy paljon muun muassa siihen, jos joutuu muuttamaan asuinpaikkaa, jolloin koetaan kuulumattomuuden tunnetta.”

Alustava analysointi kertoo myös sen, että yksinäisyyden kokemiseen näyttäisi liittyvän hankalat kokemukset koulussa.

”Melkein kaikki haastatelluista ovat olleet pahasti kiusattuja. Heillä on saattanut olla huono itsetunto ja he kuvasivat itseään usein ujoiksi. Sitten nämä kaikki ovat vaikuttaneet negatiivisesti elämässä.”

Tutkijavaihdossa Alaskassa

Jatko-opiskelijoiden tohtorintutkintoon sisältyy väitöskirjan lisäksi muun muassa metodologisia opintoja. Myös ulkomaille tutkijavaihtoon lähteminen kuuluu jatko-opiskelijoiden arkeen.

Röngälle vaihtoon lähteminen oli mielessä väitöskirjaprojektin alusta asti. Hänen mielestään niissä on hyvä käydä, koska vaihdossa oppii paljon työskentelystä, itsestään ja omasta alastaan.
Hän vietti kuluvan vuoden keväällä 4,5 kuukautta Alaskassa University of Alaska Anchorage –yliopistossa, ja on tyytyväinen reissuunsa. Rönkä piti luentoja ja verkostoitui ottamalla yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa hän tapasi kahvipalavereiden merkeissä keskustelemassa omista tutkimuksistaan ja tulevan yhteistyön mahdollisuuksista.

Väitöskirjakin eteni vaihtoaikana hyvin.
“Minulla oli siellä tosi hyvät työtilat ja aikaa, niin oli aivan mahtava, kun pääsin rauhassa tehokkaasti työskentelemään. Kollegat olivat vähän huolissaan, kun he kuulivat, että minulla on yksinäisyys aiheena, ja aika paljon yksin sitä värkkäilin päivät pitkät. Mutta se oli juuri hyvä.”

Konferenssit inspiroivat

Alaskassa Rönkä myös osallistui neljään konferenssiin. Kansainvälisyyteen jatko-opinnoissakin kannustetaan, ja konferenssit ovat tutkijoille hyviä tilaisuuksia saada uusia ideoita ja tekemisen tapoja.

Rönkä on käynyt monitieteisissä Arktisen ja pohjoisen tutkimuksen, sekä kasvatustieteeseen että nais- ja sukupuolentutkimukseen keskittyvissä konferensseissa Alaskan lisäksi muun muassa Tanskassa, Puolassa, Italiassa ja Kanadassa.

“Ne tuovat inspiraatiota. Ei ole paljon yksinäisyystutkimusta tullut vastaan näissä, joissa olen käynyt. Se on hyvä ja huono. Ainakin sillä lailla, että minulla on jotakin uutta kerrottavaa heille. Sitä voi tutkia niin monessa tieteenalassa, että pitäisikin varmaan alkaa ottamaan kontaktia muihin yksinäisyystutkijoihin aluksi Suomessa.”

Tuntuu,  että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi.

Rönkä aikoo jatkaa tutkijana väitöskirjan jälkeen ja paperit ovat jo vetämässä post doc –paikkaan, joka alkaisi vuonna 2016. Ensi vuosi hänellä menee vielä väitöskirjan parissa.

Kiinnostavia teemoja, joita hän haluaa tutkia, on useita: kaverisuhteet koulussa ja sen ulkopuolella sekä sukupuolittuneisuus niissä, väkivalta ja väkivallattomuus. Innostus näiden tutkimisen takana on saada konkreettista hyötyä ja apua lapsille sekä nuorille.

”Tuntuu, että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi. Jos sitä saisi vähennettyä ja saatua lapsille myötätuntoa ja solidaarisuutta sekä tytöille enemmän itsensä arvostamista. Sitä kautta kun saisi väkivallattomampaa koulukulttuuria, siitä voisi olla käytännön hyötyä ihmisille pitkässä juoksussa. Ihmisillä olisi mukavampi olla.”

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Tutkimusta elävässä laboratoriossa

Marko Jurmun tutkimuksen laboratoriot ovat aina kaiken kansan nähtävillä. UBI-näyttöjä tutkivan Jurmun mukaan elävä laboratorio haastaa mutta ennen kaikkea palkitsee tutkijaansa.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Anna Mansisto

Tieteen tekoon liittyy usein tutkimustyötä laboratoriossa. Niin liittyy myös tietotekniikan jatko-opiskelija Marko Jurmun tutkimukseen, joskin laboratoriona toimivat elävän elämän tilat Oulun kaupunkiympäristössä.

Jurmu tutkii julkisten, digitaalisten näyttöjen käyttöä. Hänen laboratorionsa sijaitsevat siis Oulussa olevien UBI-näyttöjen ympärillä.

”Käyttödatamme tulee sen perusteella, miten ihmiset näyttöjä käyttävät”, Jurmu kertoo.

Käytännön työssä oikean elämän laboratorio vaatii tutkijoilta myös lehmän hermoja. Esimerkiksi Oulun kaupunkikuvatyöryhmän siunausta uudelle näytölle saattaa joutua odottamaan kuukausikaupalla tai pahimmillaan UBI-näytöt voivat joutua ilkivallan kohteeksi.

Aito ympäristö kuitenkin ennen kaikkea kiehtoo Jurmua.

”Kyllä tämä aitojen ympäristöjen prototypointi on leviämässä muuallekin”, Jurmu sanoo ja jatkaa, että aidoissa tutkimusympäristöissä saadut käyttökokemukset ovat aina rikkaampia ja monipuolisempia kuin laboratoriotulokset.”

Vierailut kolmeen maahan

Jurmu on viettänyt paljon aikaa työssään Suomen rajojen ulkopuolella. Maisterivaiheessaan hän vieraili kaksi kertaa Yhdysvalloissa. Jatko-opiskelijana hän on puolestaan vieraillut kahdeksan kuukautta Münchenissä ja vuoden Tokiossa.

”Ulkomaankomennusten jälkeen sitä katsoo eri tavalla kotiyliopiston toimintaa. Suurin ero jatko-opiskelijan näkökulmasta on se, että siinä missä Suomessa tehdää työtä enemmän tiimeissä, ulkomailla sitä on enemmän yksin väitökirjaprojektin kanssa. Suomessa oppii tärkeitä tiimityötaitoja, ulkomailla voi olla esimerkiksi enemmän joustavuutta oman tutkimuksen fokusoinnissa”, Jurmu pyörittelee.

Saamansa ohjauksen laadussa Jurmu ei näe valtavia eroja maiden välillä, vaan uskoo ohjauksen liittyvän enemmän ohjaajan ammattitaitoon kuin kulttuuriin.

Epävarmuus painaa tutkijaa

Nokian lähtö Oulusta tuo tietotekniikan alalle tutkimuksenkin puolella paineita.

”Kyllähän se iso N on ollut myös iso rahoittaja. Ymmärrän kyllä heitä, jotka haluavat siirrtyä muihin tehtäviin”, Jurmu sanoo, mutta kertoo itse pitävänsä tutkimuksesta.

Hänen mukaansa intoa työhön tuo myös sen huomaaminen, että Oulun yliopistosta saatujen oppien kanssa ei tarvitse hävetä maailmalla.

”Se on ollut hienoa huomata, että koulutuksemme kyllä kestää kilpailua”, Jurmu toteaa.

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää:

Ihan avaruusfysiikkaa

Suomen akatemian määrittelemässä tutkimuksen huippuyksikössä avaruus-fysiikkaa tutkiva Ville Maliniemi on Maan lähiavaruuden asiantuntija.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Anna Mansisto

”Ei se opiskelu mitään avaruusfysiikkaa ole”, on lause, jolla kuvataan usein sitä, että opiskeluissa pärjää istumalihaksilla ja ahkeruudella. Ville Maliniemelle opiskelu on avaruusfysiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Avaruusfysiikka tutkii tähtitiedettä huomattavasti suppeampaa sektoria. Maliniemi toimii jatko-opiskelijana yhdessä kolmesta Oulun yliopistossa olevasta Suomen Akatemian määrittelemistä tieteen huippuyksiköistä. ReSoLVE-nimeä kantava yksikkö tutkii avaruusilmastoa. Käytännössä tutkimus koskee Auringon magneettikentän ja magneettisen aktiivisuuden vaihtelua ja sen vaikutusta etenkin Maan lähiavaruudessa.

”Minä siis tutkin ilmiötä, jossa Auringosta tulevat energeettiset hiukkaset syöksyvät ilmakehään. Tutkin sitä, millaista vaikutusta sillä on maan pinnalla sääilmiöihin ja ilmastoon. Tämän tutkimuksen tuloksista hyötyy esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimus”, Maliniemi kertoo.

Maliniemi on julkaissut kaksi artikkelia, joissa esitetään painavia ja kansainvälisesti huomioituja tuloksia tutkimuksesta, joka käsittelee aurinkotuulen vaikutusta maan lähiavaruuteen.

Status tuo stressiä

ReSoLVE on yksi 29 huippuyksiköstä koko Suomessa. Status pysyy hyvin todennäköisesti vuoteen 2019 asti. Status tuo jatko-opiskelijavaiheessa olevalle Maliniemelle turvaa työnteon jatkumisesta, mutta aiheuttaa myös odotuksia.

”Kyllähän se myös stressiä tuo. Toisaalta se lisää myös motivaatiota”, Maliniemi pohtii.

Avaruusfyysikon voisi kuvitella käyttävän työssään monenlaisia laitteita. Totuus on toinen. Data tulee tutkijalle valmiina, joten käytännössä työtä tehdään tietokoneella oman työpisteen äärellä.

”Käytännössä siis leikin datalla. Työ on pitkälti itseopiskelua ja tilastollista analyysia.”

Medialle lisää malttia

Avaruusfysiikan mediajulkisuudesta Maliniemellä ei ole erityistä pahaa sanottavaa, mutta yleisesti ottaen media yksinkertaistaa asioita Maliniemen mukaan turhan rankalla kädellä.

”Tietysti se on myös vääjäämätöntä. Mutta jos tulkitaan johtopäätöksiä väärin ja otetaan sieltä täältä irtonaisia lauseita, lopputulos ei ole hyvä. Esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevassa julkisuudessa heittäydytään helposti tunteiden valtaan. Näiden asioiden kanssa pitäisi olla varovainen ja varmistaa, että tulkinta on oikein.”

Seuraavan julkaistun artikkelin jälkeen väittelevä Maliniemi kertoo suunnitelleensa alustavasti post doc -tutkijuutta ulkomailla. Yksityiskohtaisia tavoitteita Maliniemi ei ole itselleen asettanut.

”Haluan jatkaa tutkijana niin kauan kuin ala kiinnostaa.”

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää: