“Voisin olla teidän äitinne.” – Opiskelu yliopistossa keski-ikäisenä

Henna Hietala muistuttaa kolumnissaan, että yliopistossa opiskelu ei katso ikää. Toukokuussa 2019 kirjoitin informaatiotutkimuksen pääsykokeessa referaattia. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2000, joten kirjallisista tehtävistä oli jo tovi aikaa, mutta pääsin sisään Oulun yliopistoon ensimmäisellä yrityksellä. Ylioppilastodistuksestani en saanut pisteitä, koska se oli niin vanha. Minun oli siis onnistuttava pääsykokeessa. Opetushallituksen tilaston mukaan 35–39-vuotiaita oli vuoden 2019 […]

Henna Hietala muistuttaa kolumnissaan, että yliopistossa opiskelu ei katso ikää.

Toukokuussa 2019 kirjoitin informaatiotutkimuksen pääsykokeessa referaattia. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2000, joten kirjallisista tehtävistä oli jo tovi aikaa, mutta pääsin sisään Oulun yliopistoon ensimmäisellä yrityksellä. Ylioppilastodistuksestani en saanut pisteitä, koska se oli niin vanha. Minun oli siis onnistuttava pääsykokeessa.

Opetushallituksen tilaston mukaan 35–39-vuotiaita oli vuoden 2019 kevään korkeakoulujen yhteishaussa 3549, joista 846 sai opiskelupaikan. En ole siis ainut, mutta useimmat ikäiseni käyvät töissä tai heillä on perhevelvollisuuksia opintojen ohessa. Korona-aikana on vielä useampi keski-ikäinen hakenut opiskelemaan, kun heiltä on työ lähtenyt alta.

Tämä oli ensimmäinen korkeakoulupaikkani. 17 vuotta kului töissä postinjakajana. Tympääntymistä työhöni ja liian suuriin piireihin ylitöineen oli jatkunut jo pitkään. Haaveilin yliopistosta, mutta rohkeutta puuttui.

Suurin huolenaiheeni oli raha. Elin ensimmäiset kaksi vuotta opintovapaalla saaden aikuiskoulutustukea, palkkaa loma-ajoilta ja vuokratuloja. Nyt saan Kelan opintotukea. Lukukausien aikana en ole käynyt töissä. Säästöni ovat mahdollistaneet huolettoman opiskeluelämän. Sitä paitsi saan opiskelija-alennuksia joka paikassa. Miksi en lähtenyt aiemmin opiskelemaan? Pelkäsin turhaan.

Yksi asia oli selvä Ouluun muuttaessani: ei soluasuntoa tällä iällä. Varallisuusrajojen takia opiskelija-asunnon saaminen olisi ollut vaikeaa, joten vuokrasin yksityiseltä 31,5 m2 ja laitoin omistamani kaksion Helsingissä vuokralle. Pienempi asunto tarkoitti tavaramäärän karsimista, joten mm. sohva lähti kierrätyskeskukseen.

Luulin, että yliopistossa käydään luennoilla, luetaan kirjoja ja tentitään, mutta luentoja on vähennetty. Ihmiset kysyvät minulta, mikä yllätti. Luettelen: Moodle, Examinarium, ryhmätöiden paljous ja muodollisuuden puuttuminen. Eniten yllätti, että en jaksaisi istua 1,5 tuntia. Onneksi tuli etäluennot!

Kielten opiskelutavat ovat kehittyneet. Eli tietokone tarkistaa tehtävät ja laatii sanoista muistikortteja. Kielten tunneilla enimmäkseen puhutaan. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen osaan vielä saksaa. Unglaublich!

Olen uhonnut eläväni nyt menetettyä nuoruutta, mutta todellisuudessa opiskelijajuhlat olen jättänyt väliin. Tutkinnon suorittaminen ja uuden oppiminen ovat elämänmuutokseni tärkeimmät motiivit. 

Oma ikä iskee vastaan, kun tarkkasilmäinen nuori opiskelija kysyy: “Siis, monesko vuosi sulla on menossa?” Toinen tapaus oli, kun vieraileva luennoitsija ei ojentanut minulle esitettä, koska luuli minua opettajaksi. Kaikkiin opiskelijakyselyihin ja etuihin en ole oikeutettu ikäni perusteella. Kuinka vanha olen? “Voisin olla teidän äitinne, 40-vuotias.”

Henna Hietala

Lue lisää:

Tunnista ja tunnusta stereotypiasi

Mitäpä jos heittäisimme ennakkoluulomme roskiin?

Oletko huomannut, kuinka ihmisillä on tapana luokitella toisiaan erilaisiin ryhmiin? Hiustyyli, pukeutuminen ja ulkoinen olemus antavat meille ensivaikutelman toisesta ihmisestä. Ulkonäön perusteella luokittelemme ihmisen kuulumaan johonkin ryhmään, josta meillä on jokin yleinen käsitys, ennakkoluulo.

Olemme varmaan kaikki kohdanneet tilanteen, jossa ensivaikutelma on kuitenkin pettänyt. Olemme luokitelleet ihmisen kuulumaan johonkin, mihin hän ei tutustumisen jälkeen kuulukaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa jopa hävettää.

Jokainen meistä kantaa omia ennakkoluuloja sisällään. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ennakkoluulot voivat olla ajattelulle ja havaitsemiselle jopa hyödyllisiä. Ennakkoluuloja vahvistavat tilanteet ovat arkipäiväisiä ja usein harmittomia, yleistä vitsailua kaveriporukassa. Kun ennakkoluuloja käytetään väärin, ollaan vaikeuksissa. Stereotypiat ovat ennakkoluuloja, jotka ovat jäykistyneet paikalleen niin, ettei ihminen enää näe niiden läpi. Tämä voi ilmetä vaikkapa kärjistyneinä mielipiteinä asiasta, josta tietää vain vähän.

OYY:n tekemän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn perusteella yliopistoyhteisössä ennakkoluuloja ja stereotypioita näyttää ilmenevän erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kulttuurejaan sekä eri tieteenaloja ja niiden opiskelijoita kohtaan. Teekkarit ovat järkiperäisiä koodarinörttejä (paitsi humalassa), kun taas humanistit ovat päämäärättömästi haahuilevia ja herkkiä maailmanparantajia. Eihän siitä ole haittaa, jos vähän yleistää. Samalla tulee ruokinneeksi stereotypiaa entisestään. Loppujen lopuksi käsityksemme esimerkiksi eri kulttuureista ja niissä elävistä ihmisistä ovat vain stereotypioita, ellemme ole erityisesti kasvattaneet kulttuurista tietoutta etsimällä aktiivisesti tietoa toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä.

Nyky-yhteiskunnassamme kannustetaan olemaan erilaisia. Silti ihminen vieroksuu luonnostaan erilaisuutta, muutosta ja tuntematonta. Olemalla erilainen ei välttämättä kuulu mihinkään, ja siksi moni toivoo kuuluvansa johonkin ryhmään erilaisuudestaan huolimatta.

Kun stereotypiat ovat liian vahvoja, ne voivat rikkoa sosiaalisen normin asettamia rajoja. Ei sallita heitä, jotka poikkeavat stereotypiasta. On kuuluttava johonkin muottiin tai on poikkeava. Ei saa olla oma itsensä, jos haluaa kuulua yhteisöön. Suuressa yliopistoyhteisössä jää helposti huomaamatta ne ihmiset, jotka eivät kuulu pienempiin yhteisöihin. Ensin he ovat ulkopuolisia, yksin(äisiä). Lopulta he katoavat, syrjäytyvät.

Mitä jos ensi kerralla, kun kohtaat sinulle ennestään tuntemattoman opiskelijan, heität ennakkoluulosi ja stereotypiasi roskikseen ja tutustut häneen ilman oletuksia? Kiinnitä enemmän huomiota heihin, jotka vaikuttavat erilaisilta ja mieti, mitä voisit heiltä oppia. Mieti ensin hetki ajatuksiasi ja sano ne vasta sitten julki. Kohtaa ihminen hänenä itsenään, älä hänen viiteryhmästään muodostetun ennakkokäsityksen kopiona

Hennamari Toiviainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen sosiaalipoliittinen asiantuntija, joka jatkoi matkaansa Oulun kaupungille kuntalaisvaikuttamisen koordinaattoriksi. Twitter: @HennamariT

Lue lisää: