Saamelaismuseon mesenaatti – linkki yhteisön ja yhteiskunnan välillä

Alumnilta oppia  | 

Teksti Frida Ahonen

Kuvat Frida Ahonen

Miten saamelaisten kulttuuriperintöä vaalitaan Suomessa? Entä ketkä sitä  vaalivat? Oulun yliopiston alumni Anni Guttorm kertoo roolistaan Saamelaismuseo Siidan amanuenssina.

Anni Guttormin silmiin syttyy loiste, kun hän alkaa puhua saamelaiskulttuurin hyväksi tekemästään työstä. Tällä hetkellä Guttorm on virkavapaalla Saamelaismuseo Siidan amanuenssin virastaan.

”Me teemme tärkeää työtä. Jokaisella meillä oma rooli, mikä edesauttaa sitä, että saamelaiskulttuuri pysyy elinvoimaisena.”

Museossa tehdään työtä saamelaisen kulttuuriperinnön vaalimiseksi. Mutta mistä tarkalleen puhumme, kun puhumme saamelaisesta kulttuuriperinnöstä? 

Jyväskylän yliopiston museologian professori Janne Vilkunan mukaan kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan ”joukkoa menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietojensa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta”.

Esimerkkejä saamelaiskulttuurin perinnöstä ovat poronhoito, joikaaminen ja eri saamen kielet.

Eri tahot kulttuuriperintöä vaalimassa

Saamelaista kulttuuriperintöä vaalivat ja säilyttävät muun muassa saamelaiset muistiorganisaatiot, kuten Saamelaismuseo Siida, Saamelaisarkisto ja Giellagas-instituutissa toimiva Saamelainen kulttuuriarkisto. Näillä tahoilla on tärkeä rooli myös tiedon välittämisessä.

”Jokainen saamelainenhan myös omassa arjessaan vaalii omaa kulttuuriperintöään, mikä näkyy eri ihmisillä eri tavoin,” Guttorm toteaa. 

Saamelaiskulttuuria pidetään arvossa myös kansallisella tasolla. Guttorm iloitsee, että erityisesti viime vuosina saamelaiset ovat olleet enemmän esillä kansallisessa mediassa ja kulttuurikentällä. Esimerkiksi saamelaisen Niillas Holmbergin romaani Halla halla (2021) oli yksi vuoden 2022 Runeberg-palkintoehdokkaista. Saamelaiskulttuuria on käsitelty viime vuosina myös monipuolisesti eri näkökulmista, näyttämällä eri puolia Saamenmaasta ja saamelaisuudesta.  

”Yhä useammalla on tietoa sekä ymmärrystä saamelaiskulttuurista ja sitä kautta halua vaalia kulttuuriperintöämme.”

Kansallismuseon repatriaatio tukee saamelaisten kulttuurista itsehallintoa

”Yhtenä isona oman työn onnistumisina ovat olleet repatriaatiot: useamman vuoden aikana useat Suomen museot palauttaneet saamelaisille kuuluvia kokoelmiaan saamelaisalueelle.” Yksi viime vuosien merkittävimmistä valtakulttuurin tunnustuksista saamelaisille on ollut syyskuussa 2021 Suomen kansallismuseon mittavan saamelaiskokoelman siirtäminen alkuperäiselle kotiseudulleen Saamelaismuseo Siidan omistukseen. Jo Siidan perustamisvuonna 1998 Kansallismuseo lupasi, ettei se enää kartuta saamelaiskokoelmaansa. Saamelaiskokoelmia on kerätty 1600-luvulta lähtien moniin eurooppalaisiin museoihin. On laskettu, että Pohjoismaiden ja muun Euroopan museoissa on yli 50 000 saamelaiskulttuurista peräisin olevaa esinettä.

Guttormin mukaan palautuksen merkitys saamelaisyhteisölle on valtava. Monet saamelaiset tuntevat pystyvänsä palautuneiden kokoelmien esineiden ja valokuvien kautta luomaan uudelleen yhteyden esivanhempiinsa. Tämän yhteyden elvyttäminen on Guttormin mukaan yhteisöille elintärkeää. Lisäksi monet käsityöläiset tulevat tutustumaan esineisiin, jotta he voivat tehdä niistä uusintoja tai saada inspiraatiota. 

”Työtä on kuitenkin vielä paljon edessä,” Guttorm toteaa. ”Ei riitä, että kokoelmat konkreettisesti siirtyvät saamelaisalueelle, vaan tieto on saatettava sellaiseen muotoon, että yhteisöt pystyvät hyötymään siitä.”

”Saamelaismuseon kokoelmat ovat olemassa ensisijaisesti saamelaisyhteisöjä varten”

Saamelaismuseo Siida pyrkii vastaamaan saamelaisyhteisöjen tarpeisiin. Saamelaisyhteisöt ovatkin museon tärkein kohderyhmä, ja museo tekee monella tasolla yhteistyötä heidän kanssaan.

”Itse asiassa voisi sanoa, että kaikki museon toiminta on yhteistyötä saamelaisyhteisöjen kanssa,” Guthorm toteaa.

Yksilötasolla tämä yhteisötoiminta tarkoittaa sitä, että kokoelmia käy katsomassa paljon yhteisön jäseniä, kuten lapsia, opiskelijoita ja käsityöläisiä. Lisäksi museo tarjoaa erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, joihin yhteisöjen jäsenet voivat halutessaan osallistua. Saamelaismuseolle on tärkeää, että yhteisön jäsenillä on matala kynnys tulla katsomaan kokoelmia.

Saavutettavuutta parannetaan esimerkiksi tuottamalla kokoelmiin liittyvää tietoa kaikilla kolmella Suomessa puhuttavilla saamen kielillä eli pohjoissaamella, inarinsaamella ja koltansaamella.

Siida tekee myös yhdistystason yhteistyötä eri saamelaisyhdistysten kanssa ympäri saamelaisaluetta, kansallisella tasolla sekä muissa Pohjoismaissa. Saamelaismuseo tekee myös yhteistyötä kaikkien keskeisten saamelaisorganisaatioiden, kuten Saamelaiskäräjien, saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Giellagas-instituutin kanssa. Esimerkkejä yhteistyöstä ovat yhdessä järjestettävät näyttelyt sekä erilaiset yhteiset kulttuuriperintöön liittyvät tutkimushankkeet. 

Anni Guttorm. Kuva: Frida Ahonen

Kulttuuriperinnön edistäminen perustuu ymmärrykselle

Kun ymmärrys ja tieto saamelaiskulttuurista kasvaa, on saamelaisen kulttuuriperinnön vaaliminen mahdollista muillekin kuin saamelaisille. Guthorm painottaa, että juuri tiedon ja ymmärryksen myötä on mahdollista, että saamelaiskulttuurin perinnön suojelemiseen saadaan mukaan muitakin kuin saamelaisia. 

”Saamelaiset ovat vähemmistö ja on tärkeää, että heidän oikeuksiaan vaalitaan”, Guttorm pohtii. “Ja oikeus omaan kulttuuriperintöön on yksi keskeisistä oikeuksista.”

Siksi on tärkeää, että muutkin kuin saamelaiset osallistuvat kulttuuriperinnön vaalimiseen. Esimerkiksi turismi on keskeinen kanava, jonka kautta tietoa saamelaisuudesta välitetään. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että tämän tulee tapahtua saamelaisten kulttuuriperintöä kunnioittaen ja oikeaa tietoa välittäen. Lisäksi Guttorm alleviivaa, että oleellista on tuottaa palveluja yhteistyössä saamelaisten toimijoiden kanssa. Hyvä tietolähde Saamenmaalle suuntaavalle turistille on esimerkiksi Saamelaiskäräjien Oktavuohta-nettisivut, jossa on kattavasti tietoa saamelaiskulttuurista.

”Saamelaiskulttuuri on edelleen elinvoimainen”

”Kaikki kulttuurit muuttuvat ajan saatossa, ja saamelaiskulttuuri tulee myös muuttumaan. Ehkä jotkut perinteet häviävät tai ilmestyy uusia, tämän ajan tarpeisiin paremmin sopivia perinteitä”, Guttorm sanoo. “Ajattelen kuitenkin, että saamelaiskulttuuri on tällä hetkellä erittäin elinvoimainen.” 

Guttormin mukaan yhä useammat lapset ja nuoret haluavat vaalia omaa kulttuuriperintöään – etenkin perinteisiä taitoja halutaan oppia. Esimerkiksi eri saamelaistoimijoiden järjestämät käsityökurssit ovat suosittuja. On saamelaisia, jotka eivät ole kotona oppineet käsityötaitoja ja jotka haluavat oppia niitä kursseilla. 

Guttorm ei pidä esimerkiksi saamelaisten kaupungistumista ongelmana, vaan hän painottaa kulttuurin sopeutumista. ”Keskeinen juttu on se, että kaikilla saamelaisia eri puolilla maailmaa yhdistää vahva kotiseutuyhteys ja kuuluvuuden tunne jonnekin tänne pohjoiseen.”

Guttormin mukaan juuri omien juurien tunteminen kantaa perinteitä muutosten yli. On myös tärkeää tukea saamelaisia elinkeinoja, kuten poronhoitoa, jotka ovat erittäin keskeisiä kulttuurin säilymisen kannalta. Näihin elinkeinoihin kytkeytyvät vahvasti myös saamen kielet, jotka välittävät elinkeinoihin liittyvää tietoa sukupolvelta toiselle.

Suurimpana haasteena Guttorm näkee sen, miten kodeissa pystytään siirtämään kulttuuriperintöä tuleville sukupolville.

”Varmaan moni kamppailee sen kanssa, että on yksin äitinä, isänä tai vanhempana siirtämässä lapselle omaa kulttuuria,” Guttorm pohtii. ”Ovatko yhteiskunnalliset rakenteet, kuten päiväkoti ja koulu, riittäviä tuen saamiseen?” Guttorm muistuttaa, ettei tilanne ole sama kuin suomalaisissa kodeissa, joissa niin lastenohjelmat, koulukirjat kuin lastenkirjat ovat saatavilla suomeksi.

Aloitteita ja työtä saamelaisperinnön säilyttämiseksi on tehty viime vuosina niin saamelaisyhteisössä kuin sen ulkopuolella. Haastena vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan se, mahdollistavatko valtakulttuurin rakenteet saamelaiskulttuurin perinnön vaalimisen myös tulevaisuudessa.

Julkaistu 22.3.2022

Frida Ahonen

Suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi ranskalaisesta Sciences Po Pariisin yliopistosta.

Lue seuraavaksi

Kahden korkeakoulun alumni Mari Korpela kyllästyi itseinhoon ja perusti kehorauhaa korostavan yrityksen

Anna-Sofia Tastula

Alumnilta oppia

19.3.2021

Tutkimusvilpistä ilmoittaminen yleistyy mutta kasvava osa epäilyistä on turhia, tutkimusetiikan ammattilainen Riitta Keiski kertoo

Iida Putkonen

Alumnilta oppia

16.2.2021

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821