Romahdus pakotti pysähtymään – Älä laiminlyö hyvinvointiasi edes kiireen keskellä

Usein vasta kriisin kautta oppii tuntemaan omat rajansa. Niin minullekin kävi, kirjoittaa Hennamari Toiviainen.

Eräs maaliskuinen aamu. Päivät olivat pidentyneet. Kevätaurinko lämmitti mieltä ja antoi positiivista energiaa.

“Kesää kohti mennään, kyllä tämä pian helpottaa”, ajattelin.

Sitten taittui viimeinen oljenkorsi. Romahdin. Akuutti stressireaktio.

Usein vasta kriisin kautta oppii tuntemaan omat rajansa. Niin minullekin kävi. Koin odottamattoman vastoinkäymisen, joka vaikutti koko olemukseeni. Kriisi pakotti luopumaan jatkuvasta suorittamisesta, se sai minut pysähtymään ja miettimään asioita.

Olin toki tiedostanut elämäni olevan sillä hetkellä hyvin kuormittunutta. En ollut käyttänyt aikaa omaan hyvinvointiini, en kokenut olleeni oma itseni, sillä hermoni olivat vähän väliä kireällä stressaamisen vuoksi. Jokainen vapaa hetki oli ollut jonkin projektini, kuten talonrakentamisen tai asiantuntijaopiskelujen, eteenpäinviemistä. Osittaiselle erakkoluonteelle oman ajan puuttuminen oli ollut shokki.

Suurin laiminlyöntini oli ollut aktiivisen liikunnan puuttuminen. Aiemmin viisi kertaa viikossa urheilevalle ja puolimaratoneja juoksevalle muutos oli iso, vaikuttaahan liikunta tutkitusti myönteisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen.

 

Mitä kevään romahduksesta seurasi?

Arkiliikunnan lisäksi olen kalenteroinut itselleni vähintään yhden joogatunnin viikossa. Joogassa keskitytään tietoisesti hengittämiseen, liikkeeseen ja pysähtymiseen.

Lähes kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen menin astangajoogatunnille. Valitsin paikkani takarivistä siltä varalta, että turhautuisin ja tuskailisin kankeuttani kesken tunnin. Sain kuitenkin nopeasti juonesta kiinni, ja tunnin jälkeen oloni oli euforinen. Leijuin maan pinnalla: raskas taakka oli pudonnut harteiltani ja askel oli keveä.

Hengittelin syvään raikasta ulkoilmaa. Endorfiinit olivat täyttäneet koko kehon ja mielen. Vähän itkinkin onnesta. Seuraavana aamuna kropassa kiristi mukavasti. Tätä lisää.

Viime viikolla inspiroiduin yliopiston johdon ja ylioppilaskunnan toimiston yhteisestä pyöräretkestä niin paljon, että viikonloppuna ostin pyöräni perään pyöräkärryn lastani varten. Nyt kilometrejä ropisee kilometrikisaa varten, ja oma kuntoni paranee kohisten. Kestävyyskuntoa voi parantaa liikkumalla viikoittain vähintään kaksi ja puoli tuntia reippaalla tai tunti ja 15 minuuttia rasittavalla tasolla. Jo kymmenen minuutin reipas kävely katsotaan edistävän terveyttä. Harkitsen lisäksi aktiivisuusrannekkeen ostamista, sillä olen kiinnostunut oman arkiliikunnan määrästä ja unen laadusta. 

Riittävä uni ja järkevä vuorokausirytmi muodostavat elämänhallinnan perustan. Tämän kevään aikana olen oppinut menemään aiemmin nukkumaan. Joskus uni ei ole tullut vielä kymmenen jälkeen, mutta silloin olen uppoutunut jonkin pitkään kesken olleen kirjan maailmaan – tässäkin yksi minulle paljon iloa tuottava asia, jota olin laiminlyönyt.

Omaa hyvinvointia parantaa myös se, että kiinnittää huomiota sosiaaliseen elämään. Stressaantuneena ei tee mieli nähdä muita ihmisiä: stressaantunut vetäytyy helposti omaan kuoreensa ja tartuttaa omaa huonoa oloaan muihin. Kuitenkin juuri sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus muiden kanssa antavat voimavaroja ja lisäävät kokemusta yhteisöllisyydestä. Muista myös, että hyvä ystävä pysyy rinnalla myös huonoina aikoina.

 

Yhteiskunta tuntuu ihannoivan kiireistä ja tehokasta elämää. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole robotti.

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2016) mukaan joka kolmas opiskelija kokee runsasta stressiä. Vaikka stressi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, liiallisena se on haitallista: pitkään jatkuva stressi sotkee elimistön palautumisjärjestelmän ja voi johtaa lopulta uupumukseen.

Nyt olen oppinut, että mikään asia ei saa mennä oman terveyden, jaksamisen ja hyvinvoinnin edelle. On sallittua ottaa omaa aikaa ja olla sen rajoista tiukka. Joskus on pakko oppia sanomaan: “Ei! En pysty tähän, oma hyvinvointini on minulle tärkeämpää.”

Etenkin kiireen keskellä on tärkeää pysähtyä pohtimaan sitä, mitkä asiat ovat itselle kaikista tärkeimpiä. Mitkä asiat tuottavat juuri minulle iloa, mitkä asiat eivät? Mistä minä voin luopua? Ole tiukempi siitä, että annat itselleni luvan tehdä niitä asioita mitä haluat, eikä niitä asioita, mitä sinun oletetaan tekevän. Kun oma olo on virkeä ja hyvinvoiva, on mukavampi ihminen myös muille ympärillä oleville ihmisille.

 

Kesällä voi opetella huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan – ajan kanssa. Tässä muutama vinkki:

Fiilistele kesän tuntua. Osta torilta mansikoita. Ota virkistävät pienet päiväunet ulkosalla. Mene metsään. Poimi mustikoita. Viljele yrttejä. Käy puistojumpassa. Uppoudu hyvän kirjan pariin. Käy uimassa luonnonvesissä. Istu puiston penkille ja seuraa ihmisvilinää ympärilläsi. Laula festareilla täysillä lempibiisiäsi.

Minä aion tehdä näitä asioita. Tee sinä sitä, mikä tuottaa juuri sinulle iloa ja hyvää mieltä.

Hennamari Toiviainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen sosiaalipoliittinen asiantuntija, joka jatkoi matkaansa Oulun kaupungille kuntalaisvaikuttamisen koordinaattoriksi. Twitter: @HennamariT

Lue lisää: