Olkoon onni meille aina myötäinen

Opetus- ja kulttuuriministeriö peräänkuuluttaa tällä hetkellä erittäin vahvasti poisvalintoja ja profilaatiota korkeakoulukentän selkeyttämiseksi. Ongelmana on, että kukaan ei halua tehdä päätöksiä poisvalinnoista.

Kolumni  | 

Teksti Muusa Jyrkinen

Kaikille on varmasti päivänselvää, että korkeakoulukenttää myllerretään tällä hetkellä kovalla kädellä. Muutokset tuntuvat hurjilta ja suurilta. Opiskelijan näkökulmasta tuntuu absurdilta, että oma tutkinto-ohjelma on lakkautusuhan alla tai että omaan tiedekuntaan perustetaan laaja-alaisia kandeja. Viesti ei oikein kulje ja mielessä pyörii vain, miten tämä kaikki vaikuttaa minuun. Nälkäpelin tavoin voidaan kysyä, onko onni meille aina myötäinen.

Järjestömuisti on tässäkin suhteessa lyhyt, sillä nämä keskustelut eivät ole uusia tai tämän hallituksen tuulesta tempaamia. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) toimisto on muuttamassa, minkä vuoksi olen käynyt koulutuspoliittisen asiantuntijan kaappeja ja papereita läpi – ja sitä materiaaliahan on. Vastaan tuli mikäs muukaan kuin rakenteellinen kehittäminen ja yliopistojen profilaatio, mutta 20 vuotta takaperin.

Vuonna 1994 yliopistossamme on käyty kiivasta keskustelua rakenteellisesta kehittämisestä, minkä takia silloinen koulutuspoliittinen sihteeri on kerännyt palautetta kaikilta ainejärjestöiltä ja killoilta asiaan liittyen. Keskustelu oli silloinkin värikästä. Finanssi ry on mm. ehdottanut Oulun ja Lapin yliopistojen sulautumista yhteen. Eihän pohjoiseen mahdu kahta isoa tieteellistä yliopistoa. Kasvatustieteiden tiedekunnan ainejärjestöt taas kaivoivat urakalla faktoja pöytään. Heistä olisi ennenkuulumatonta lakkauttaa opettajankoulutus Oulusta, sillä tutkimus on tiedekunnassa Suomen huippuluokkaa.

Viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa toimii tällä hetkellä 14 valtion rahoittamaa yliopistoa ja 23 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua. Miltä tämä sinusta kuulostaa? Entäs opiskelupaikkaa havittelevasta abiturientista?

Opetus- ja kulttuuriministeriö peräänkuuluttaa tällä hetkellä erittäin vahvasti poisvalintoja ja profilaatiota korkeakoulukentän selkeyttämiseksi. Ongelmaksi syntyy se, että kukaan ei halua tehdä päätöksiä poisvalinnoista. Ministeriö yrittää tulossopimusneuvotteluiden voimin vauhdittaa konkreettisia toimia, kuten pelinrakentaja Nälkäpelissä. Toisaalta kukaan ei ole nähnyt master plania millaiselta Suomen korkeakoulukentän tulisi näyttää viiden tai viidentoista vuoden päästä. Korkeakoulut käyvät omia ja yhteisiä keskusteluita sekä vaihtokauppoja koetetaan sopia ilman selkeää suurta päämäärää.

Profilaatio on sanana mielenkiintoinen, sillä sitäkin voi lähestyä monelta eri suunnalta. Halutaanko, että yliopistot profiloituvat tiettyyn tieteenalaan vai tutkimussuuntaan. Onko meillä tulevaisuudessa lääketiede Kuopiossa, opettajankoulutus Oulussa, kauppatieteet Vaasassa ja teknilliset tieteet Aallossa? Vai onko meillä useita monitieteisiä yliopistoja, joissa tieteenalojen painopisteet ovat erilaiset? Malleja heitellään ilmaan, mutta selkeää linjaa ei ole. Tai jos on, se ei ole viestinnällisesti saavuttanut tavallisia tallaajia.

Kaikilla tuntuu olevan asiaan mielipide ja itsekin olen näihin keskusteluihin toistuvasti osallistunut. Harvinaisen hiljaiseksi veti kuitenkin se hetki, kun koulutusrehtorimme kysyi eräässä kokouksessa, kuinka Oulun yliopiston tulisi profiloida koulutustaan. Lähdetäänkö kehittämään alueen tarpeiden, kansallisen tai kansainvälisen työvoimatarpeen vai tutkimuskärkien perusteella? Keiden kanssa teemme koulutusyhteistyötä ja pitäisikö profilaation keskittyä pieniin erikoisaloihin vai laajoihin monen yliopiston yhteiseen alaan? Niin. Näihin kun joku antaisi vastauksen.

Näihin kysymyksiin on tuskin kenelläkään yksiselitteisesti hyvää vaihtoehtoa, mutta tätä keskustelua tulee käydä nyt avoimen rakentavasti ja kriittisesti, myös opiskelijoiden toimesta. Opiskelijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja fuksit vielä muistavat miltä suuresta massasta oman tutkinto-ohjelman valitseminen tuntui.

Koska suuri suunnitelma ei ole yliopistoissa tai Suomen korkeakoulukentällä selkeä, tuntuu meininki välillä Nälkäpeliltä. Taistelevatko tässä korkeakoulut toisiaan vastaan vai tekevät salamyhkäisesti yhteistyötä oma intressi takaraivossa? Tarkkailevatko tutkinto-ohjelmat toisiaan vertaillen avainlukuja ja puskemalla yliopstonsa kärkeen? Yhteisönä meidän tulee ymmärtää nousta epätietoisuuden aiheuttaman ahdistuksen yläpuolelle ja luoda keskustelemalla visio tulevaisuudesta. Tässäkin pelissä voi olla monta voittajaa. Olkoon onni meille aina myötäinen.

Julkaistu 28.10.2016

Muusa Jyrkinen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pirtsakka koulutuspoliittinen asiantuntija, joka ei pienestä pelästy.

Lue seuraavaksi

Jos haluat kunnon tietoa, maksa siitä

Iikka Kivi

Kolumni

26.11.2018

Elämän hifistelystä seuraa merkityksettömyys

Sanna Häyrynen

Kolumni

9.11.2018

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821