Muutostarinat huijaavat meitä

Menestyksekkään muutostarinan kaaren päässä ei aina ole aarre ja onni, vaan siellä voi piillä pettymys, kirjoittaa Anna-Kaisa Sitomaniemi kolumnissaan.

Kolumni  | 

Teksti Anna-Kaisa Sitomaniemi

Lähes päivittäin median otsikot kutsuvat hämmästelemään uskomatonta muutosta: “Huima nousu kaupan kassalta pääministeriksi!” Muodonmuutokseen kurkkaaminen houkuttaa ainakin itseäni, vaikka kuinka klikkiotsikot ärsyttäisivät.

Muutostarinoissa on jotain äärettömän tyydyttävää. Niissä kaaoksesta tulee järjestystä, sotkusta puhdasta ja onnettomasta ihmisestä onnellinen. Ongelma ratkaistaan yhdellä mopin pyyhkäisyllä kuin kahvitahra karvamatosta Tv-shopin mainoksessa.

Tarinat ovat myös samaistuttavia. Ne inspiroivat ja antavat toivoa. Sankaritarinassa tilanteeseensa tyytymätön pieni ihminen taistelee vaikeuksien kautta voittoon ja julistaa uuden elämän ihanuutta. Maailmassa tapahtuu hyviä asioita, elämää voi itse hallita ja ongelmia ratkaista.

Siinä tarinat pettävät meidät. Koska niiden tarkoitus on herättää suuria tunteita, oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Masennus tai köyhyys typistetään yksinkertaiseksi ongelmaksi, jonka voi voittaa ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnistaan, meditoimalla ja uskomalla itseensä.

Menestyksekkään muutostarinan kaaren päässä ei kuitenkaan aina ole aarre ja onni, vaan siellä voi piillä pettymys. Entä jos ei kykenekään ajattelemaan itseään onnelliseksi tai masennus ei parane D-vitamiinilisällä? Mitä jos fitness-vartalossa onkin yhtä tyytymätön kuin aiemmin?

Media tarvitsee toisenlaisia tarinoita. Voittajan kertomuksessa muutos etenee yleensä kuin luotijuna pysäkiltä toiselle. Todellisuus näyttäytyy kuitenkin toisenlaisena. Muutos voi madella hitaasti ja matkalle tulla pari pikku muuttujaa. Joskus prosessi muistuttaa lähinnä harhailua tuntemattomassa metsässä ilman karttaa ja matkapuhelinverkkoa. Usein muutos vaatii toisia ihmisiä, ulkopuolista apua ja hyvä tuuria.

Missä siis ovat kertomukset siitä, kun unelmien alanvaihto liike-elämästä hyvinvointivalmentajaksi viekin ojasta allikkoon? Julkaistaanko juttua elämäntaparemontista, josta ei saa muodonmuutoskuvia ja jossa soturitreenien sijaan pakottaudutaan tylsille tuulipukukävelyille? Joskus kokemustarinat voitaisiin unohtaa kokonaan ja tarjota tietoa ilman tunteiden kuohuntaa. Moni asia on liian monimutkainen, että siitä saisi liikuttavan kertomuksen.

En usko, että tarinat tulevat koskaan katoamaan – eikä niiden tarvitsekaan. Ihminen on tarinankertoja ja hyviä kertomuksia rakastetaan. Muutos säilyy taatusti myös niiden kestoaiheena, sillä Herakleitoksen sanoin vain muutos on todellista ja pysyvää. Toivon silti, että ihmiset lukisivat ja jakaisivat muutoskertomuksia kriittisesti ja harkiten. Ja muistaisivat, että koskettava kokemus ei ole yhtä kuin fakta.

Julkaistu 5.3.2020 numerossa 1/2020

Anna-Kaisa Sitomaniemi

Tiedeviestinnän opiskelija, joka tuskailee, kun eniten kiinnostaa kaikki, mutta kaikelle ei ole aikaa.

Lue seuraavaksi

Pelkäsin paskaa koronakesää, sain kaikkien aikojen Oulu-kesän

Katariina Sarja

Kolumni

7.8.2020

Musiikilla ei tienaa, kenessä on vika?

Juhani Kenttä

Kolumni

18.6.2020

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821