Projektipäällikkö, FM, KTM Eeva-Maija Kolehmainen (o.s. Rinne) kuoli pitkällisen sairauden murtamana Laitilassa 2. huhtikuuta 2016. Hän oli kuollessaan 36-vuotias, syntynyt 17. marraskuuta 1979.
Eevis kirjoitti ylioppilaaksi Laitilan lukiosta 1999 ja vaikutti Oulun yliopistossa vuodesta 2000 vuoteen 2012. Noina vuosina kävi selväksi, että hänelle oli tyypillistä täydellinen heittäytyminen kulloiseenkin toimeensa olipa kyse sitten opiskelija-aktivismista, taloushallinnosta, kuorolaulusta tai vanhemmuudesta.
Opiskelija-aktiivisuudestaan Eevis sai useita tunnustuksia, mm. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 1. luokan ansiomerkin sekä Oulun yliopiston Humanistinen Kilta ry:n myöntämän Humanistin malja -kiertopalkinnon vuonna 2009.
Eeviksen keskeiseksi elämäntyöksi nousivat lopulta kuitenkin pienet hetket ja kohtaamiset. Vaikka hänen vuodet jäivät surullisen lyhyiksi, hän vaikutti lukuisten ihmisten kohtaloihin ja valintoihin. Hän ei vaeltanut kanssaihmistensä ohi yliopiston käytävillä. Hänen mielenkiintonsa kohtaamiensa ihmisten elämää kohtaan oli aina vilpitöntä ja aitoa. Eikä hän väistynyt, kun joku kutsui auttamaan. Hän oli se, joka aina jakoi voimia, halauksia ja iloa meille muille. Monille päällimmäisin muisto Eeviksestä onkin hänen elämää raikunut naurunsa, joka kannusti nauramaan vaikeuksille ja iloitsemaan raskainakin aikoina.
Eikä näiden kohtaamisten anti jäänyt pelkästään ilon ja välittävän lämmön säteilemiseen. Eeviksellä oli aivan omaa luokkaansa ollut kyky tunnistaa ihmisten potentiaali, luoda heille tilaisuuksia ja nostetta. Vuosinaan Oulun yliopiston Humanistinen Kilta ry:n puheenjohtajana, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenenä ja sosiaalipoliittisena sihteerinä, Uniresta Oy:n hallituksen jäsenenä, Oulun YTHS:n toimipisteen johtokunnassa, Kokoomuksen Naisten Liiton aktiivina ja Akavan Erityisalojen opiskelijatoimikunnan puheenjohtajana hän onnistui sekä innostamaan ihmiset ympärillään toimimaan että etsimään ratkaisuja kanssaihmistensä haasteisiin. Opiskelijapolitiikan kiivaimmissakin väännöissä hän pyrki keventämään eikä kasvattamaan muiden taakkaa.
Vuosien saatossa Eevis ammensi valtavasta humaanista valoisuudestaan hellänvahvaa tukea, huolet häivyttävää hymyä ja eteenpäinsiivittävää iloa satoihin nousevalle joukolle ihmisiä ympärillään. Hänen avoimuutensa, iloisuutensa ja sosiaalinen älykkyytensä kannattelivat positiivisuuden ilmapiiriä yhteisössä kuin yhteisössä.
Ja kaikki tuo kantaa meitä, jotka saimme hänet kohdata, eteenpäin vielä vuosikymmeniä.
Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Vanhojen Sihteerien Klubi – OYYSHIT