Mokaaminen ja virheet ovat jokaisen arkipäivää. Arjen pikku mokat ovat usein unohduksia tai kömmähdyksiä: Unohdin viedä aamulla roskat roskikseen ja nyt asunto haisee, kompastuin ja lensin rähmälleni kadulle.
Arkiset mokat ovat harmittomia ja niistä on vastuussa vain itselleen. Arkipäivän mokaaminen voi olla jopa joskus suorastaan hauskaa, mutta kun kyse on esimerkiksi opiskelusta tai työelämästä, mokaaminen voi pelottaa. Mokaamisen pelkääminen taas voi johtaa siihen, ettei enää uskalla yrittää tehdä mitään.
Mokia tulee aina, mutta niistä voi oppia pääsemään yli. Vaikka mokaaminen monesti harmittaa, tulisi mokailu nähdä ennemmin mahdollisuutena: jos ei uskalla joskus epäonnistua, ei myöskään opi virheistään eikä kehity.
Oma asenne sekä omiin että muiden mokiin on tässä ratkaisevassa roolissa. Jostain syystä toisten mokia on usein helpompi sietää kuin omia. Pelätessämme mokaamista pelkäämme myös sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Jos toinen mokaa ja on siitä pahoillaan, meidän tulisi moittimisen sijaan ennemmin tukea ja auttaa häntä selviytymään mokasta.
Lapset mokailevat jatkuvasti. Muistan itsekin monta mokaa lapsuudestani, jotka kummittelevat mielessäni vielä aikuisiällä. Muistan esimerkiksi edelleen sen, kuinka yläasteella sain yhdestä pienestä ruotsin kokeesta vain 8 ½, vaikka minut oli totuttu näkemään kympin oppilaana. Luokkakavereiden härnääminen ei tuntunut mukavalta, mutta en muistele asiaa pahalla.
Nyt puolitoistavuotias lapseni pukee kengät tai housut vääriin jalkoihin ja lentelee pyllylleen joka päivä. En soimaa häntä siitä. Olen positiivisesti yllättynyt, että hän ylipäätään osaa jo laittaa kengät jalkaan.
Mokaaminen voi toki aiheuttaa isoja pettymyksiä, jos esimerkiksi tavoittelet tiettyä työpaikkaa todella kovasti, ja pitkän panostuksen jälkeen lopulta mokaat työhaastattelun.
Jos mokattu asia on tärkeä, voi asiaa harmitella hetken, mutta asiasta kannattaa päästä yli. Harmittomista kömmähdyksistä voi jälkeenpäin tulla hauskoja sattumuksia, joita muistellessa naurulta ei malta tulla loppua. Huumori on parasta vastalääkettä myös mokaamisen pelolle.
Kannattaa myös pohtia, mihin mittaluokkaan oma moka sijoittuu. Perspektiiviä omiin mokailuihinsa voi löytää vaikka Googlesta, joka on pullollaan maailman suurimpia, kalleimpia ja typerimpiä mokia. Iän ja elämänkokemuksen myötä minäkin olen oppinut suhtautumaan mokiin inhimillisemmin.
Moka voi kääntyä myös voitoksi. Finlayson mokasi tasa-arvokampanjallaan, mutta sai laajan mediahuomion. Mutta voiko esimerkiksi Jari Sillanpään julkinen kiinni jääminen huumeista kääntyä hänelle vielä voitoksi? Se jää nähtäväksi.
Mokaaminen voi siis olla jopa menestyksellistä, kun oppii mokailemaan hyvin ja oppii virheistään. Alitajuntaan jäävä muisto virheestä takaa, ettei samaa mokaa tee enää hevillä uudestaan. Mitä enemmän siis mokailee, sitä parempi!
Suosittelen kuitenkin treenailemaan mokailua ennemmin pienissä ja harmittomissa asioissa kuin vaikka työelämässä tai ihmissuhteissa. Oman mokasi ja siitä selviytymisen tarinasi voit jakaa esimerkiksi Nyytin ja Yeesin Mokasin-kampanjassa.
Monet sanovat, etteivät halua katua elämässään mitään. Jokaisen elämästä kuitenkin todennäköisesti löytyy jokin asia, jonka olisi voinut jättää tekemättäkin.
Toisaalta täysin virheetön elämä tuskin tuntuisi miltään. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja kukaan tuskin pitäisikään täydellisestä ihmisestä. Siksi kaikilla meistä on oikeus mokailla.
Ratkaisevaa onkin, miten suhtaudut mokaan ja miten käsittelet mokaamisesi. Mokailusta huolimatta elämä jatkuu, ja asioilla on lopulta tapana järjestyä.
