"Puutiaiset ovat tulleet jäädäkseen", sanoo Oulun yliopiston biologian tutkija Eva Kallio. Osasyynä puutiaisten leviämiseen on ilmastonmuutos. Kesäisessä luonnossa liikkujalle tutkija suosittelee uusia rutiineja, kuten peittäviin vaatteisiin pukeutumista ja päivittäisiä punkkitarkastuksia.

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 20: Borrelia ei tule yksin – puutiainen kuljettaa bakteeria verkostossa

Vakavia infektioita levittävästä puutiaisesta eli tutummin punkista on tullut jokakesäinen pelon aihe. Oulun yliopiston tutkija Eva Kallio alkaa selvittää puutiaisen välittämän Borrelia-bakteerin runsauteen vaikuttavia vuorovaikutussuhteita. Bakteeria levittääkseen puutiainen tarvitsee ainakin kaksi kaveria.

Mitä tieteessä tapahtuu  | 

Teksti Sanna Häyrynen

Kuvat Sanna Häyrynen

Polttavat puutiaiskysymykset toivat ekologiaan erikoistuneelle biologille Eva Kalliolle vastikään viisivuotisen akatemiatutkijan rahoituksen Suomen Akatemialta.

Hän aikoo perehtyä siihen, miten jyrsijäpopulaation tiheyden vaihtelut heijastelevat Borreliaa kantavien puutiaisten määrään, mikä puolestaan vaikuttaa ihmisten Borrelia-infektioiden yleisyyteen. Puutiaisvälitteisiä patogeenejä eli taudinaiheuttajia kantavat usein juuri jyrsijät, joista Suomessa yleisin on metsämyyrä.

Lisäksi Kallio selvittää puutiaisten määrää metsämyyrissä ja sitä, minkä verran jyrsijöistä riippuvaista Borrelia afzelii -bakteeria puutiaisissa esiintyy. Kaikki puutiaiset eivät bakteeria kanna.

”Ei vielä tiedetä, miten Borreliaa kantavien puutiaisten prosenttiosuus ja puutiaisten määrä ylipäätään vaihtelevat suhteessa myyrien populaatiotiheyksien vaihteluun”, Kallio sanoo.

Tutkimus käynnistyy myyrä- ja puutiaisdatan keräämisellä. Puutiaisia saadaan tutkittavaksi kuljettamalla luonnossa flanellikangasta, johon ne tarttuvat. Mikrosirullisista myyristä otetaan tasaisin väliajoin iho- ja verinäytteitä, joista analysoidaan Borrelia-bakteerin ja muiden patogeenien sekä vasta-aineiden esiintyvyys. Myös puutiaisten määrää metsämyyrissä seurataan.

Osittain Kallio kumppaneineen hyödyntää jo olemassa olevaa dataa. Yhteistyötä akatemiatutkija tekee Jyväskylän yliopistossa ja Luonnonvarakeskuksessa työskentelevien pitkäaikaisdataan ja kokeellisiin tutkimuksiin erikoistuneiden myyrätutkijoiden kanssa. Datan mallinnukseen osallistuvat tutkijat Iso-Britanniasta Liverpoolin ja Stirlingin yliopistoista.

 

Puutiaisen monimutkainen verkosto

Myyrien rooli puutiaisvälitteisten patogeenien kantajina valkeni Eva Kalliolle, kun hän väitöskirjatyönsä jälkeen vierailevana tutkijana Iso-Britanniassa tutki suomalaisia metsämyyränäytteitä.

”Huomasin, että myyrät ovat yleisesti infektoituneet myös puutiaisvälitteisistä patogeeneistä, joiden esiintymistä Suomessa ei vielä ollut tutkittu”, kertoo Kallio, joka on perehtynyt zoonooseihin eli eläimestä ihmisiin tarttuviin tauteihin.

Tutkija myöntää, että puutiaisvälitteisten tautien systeemi on monimutkainen. Puutiaisella on kolme elinkierron vaihetta, joissa jokaisessa se tarvitsee veriaterian isäntäeläimestä. Nuoruuden toukka- ja nymfivaiheissa se aterioi usein jyrsijässä, esimerkiksi metsämyyrässä.

Täysikasvuinen puutiainen tarvitsee kuitenkin lisääntyäkseen jyrsijää suuremman isäntäeläimen. Suomessa sellaiseksi sattuvat usein hirvieläimet. Toisinaan puutiainen hairahtuu tarttumaan ihmiseen.

”Borrelia ei aiheuta metsämyyrälle vakavia seurauksia. Muuten tällainen kiertokulku ei olisi mahdollinen. Ihmiseen tarttuminen on kuitenkin epäedullinen sattuma sekä ihmiselle että puutiaiselle”, tutkija toteaa.

Ihminen voi saada Borreliasta vakavan taudin, borrelioosin. Punkkipihteihin joutunut puutiainen sen sijaan ei pääse lisääntymään.

Kallio tiivistää, että puutiainen pärjää kyllä ilman jyrsijää, mutta ei ilman suuri- tai keskikokoista isäntäeläintä. Sen sijaan Borrelia afzelii -bakteeri ei leviä ilman jyrsijää. Borrelian kannalta jyrsijä on siis ratkaisevassa asemassa. Siksi myyriä on tutkittava.

 

Surullista punkkihysteriaa

Eva Kallio näkee merkittävänä, että myyräkannan vaihtelujen merkitystä suhteessa puutiaisvälitteisiin tauteihin ymmärrettäisiin paremmin. Suomessa ja Pohjoismaissa myyrien määrä vaihtelee vähäisestä runsaaseen 3–5 vuoden sykleissä. Jos myyräkanta aiheuttaa vaihtelua puutiaisen tai infektoituneiden puutiaisten määrässä, se voi vaikuttaa myös ihmisten Borrelia-infektioiden määrään.

”Kun myyräsyklejä ja puutiaiselle oleellisten muiden lajien runsauden vaikutusta Borreliaan saadaan selvitettyä, pystytään mallintamaan, mitä taudin leviämiselle voitaisiin tehdä”, Kallio perustelee.

Kallion mukaan viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana pohjoisella pallonpuoliskolla puutiaisten ja Borrelian esiintyminen on selvästi lisääntynyt. Yhtenä selittäjänä pidetään ilmaston lämpenemistä.

Puutiainen viihtyy suurimman osan elämästään karikkeessa ja kasvillisuudessa odottamassa isäntäeläimen saapumista. Suotuisat olosuhteet, kuten riittävä lämpö ja kosteus määräävät sen selviämisen.

Puutiaisten tuomiin lieveilmiöihin lukeutuu sairauksien lisäksi punkkipelko. Tutkija on siitä hieman harmissaan.

”On surullista, jos lyhyt ja äärimmäisen ihana kesä menee pelkäämisen takia pilalle. Luonto myös antaa meille paljon hyvää.”

Kallio kannustaa liikkumaan luonnossa riittävän suojaavin varustein ja tarkistamaan kehon ulkona oleilun jälkeen.

Julkaistu 16.5.2017

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue seuraavaksi

Kaivosuutisoinnissa ympäristövaikutukset ja talous eivät keskustele keskenään

Terhi Suominen

Mitä tieteessä tapahtuu

21.2.2019

Suomi on myös biologian kieli

Sampo Marski

Mitä tieteessä tapahtuu

15.5.2018

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821