Kuluttajat kuluttaa – milloin vaatteistamme tuli kertakäyttöisiä?

Konsumerismi elää ja voi hyvin, kirjoittaa Aleksi Hursti.

Kolumni  | 

Teksti Aleksi Hursti

Konsumerismi on toisen maailmansodan jälkeen valloille päässyt taloudellinen näkemys, jonka mukaan kuluttaminen on hyväksi niin ihmisille kuin taloudelle. Tämä näkemys on kuitenkin suunnattu ideaaliselle maailmalle jossa resurssit ovat loputtomat. Meidän omalla pallollamme tämä ei ole kestävä näkemys.

1950-luvulla taloustieteilijöiden mielestä kuluttaminen oli pakollista ja uusi hengellisen ruoan lähde. Jotta talous lähtisi nousuun, tarvittiin kiihtyvää kuluttamista ja tavaroiden korvaamista kiihtyvällä vauhdilla.

Vaikka kukaan ei kai ajattele enää aivan tällä tavalla, konsumerismi elää ja voi hyvin.

 

Tänä päivänä vaatteita ostetaan enemmän halun kuin tarpeen mukaan ja laitetaan pois tai kiertoon ennemmin kuin korjataan. Vaatteiden valmistus on siirtynyt Kaukoidän maihin, lähinnä Kiinaan ja Bangladeshiin, jossa vaatteita tuotetaan yhä nopeammin ja halvemmalla.

Vaatteita ostetaan enemmän ja niitä käytetään vähemmän – vaatteet ovat suuntaamassa kohti kertakäyttöisyyttä.

Myös elektroniikan elinajanodote laskee koko ajan. Huonosti toimivan tavaran korjaaminen ei yleensä ole enää järkevä vaihtoehto, sillä kokonaan uuden ostaminen maksaa melkein yhtä paljon. Vanha ja rikkinäinen kapine unohtuu romukoppaan ja joutuu joskus (toivottavasti edes) SER-jätteeksi.

Kodinkoneitakin hankitaan nykyään aiempaa enemmän. Mummolassani oli monta vuosikymmentä kestäneet kylmäkaapit ja astianpesukoneet, kunnes ne korvattiin uusilla laitteilla tällä vuosikymmenellä. En oikein jaksa uskoa, että uusilla kodinkoneilla on yhtä pitkä elinkaari. Toisaalta nykyajan koneet ovat paljon energiatehokkaampia ja sisältävät vähemmän myrkkyjä.

Eräs läheiseni haaveilee uudesta Moccamasterista, koska vanha on jo 10 vuotta vanha – mutta eikö juuri kestämisen vuoksi Moccamasterista makseta enemmän? Siksi, että se on tunnettu, kestävä tuote jolle löytyy hyvin varaosia, ja jonka malli on pysynyt samana vuosikymmeniä.

Tänä päivänä tarpeen ja halun välinen raja onkin aiempaa epäselvempi. Ei kai kukaan oikeasti varsinaisesti tarvitse uusimpia lippulaivapuhelimia, mutta kovin moni niitä haluaa, ehkä ollakseen hyväksytty tai muuten vain aallonharjalla.

 

Mutta palataan vielä vaatteisiin. Vaatteiden käytön ja halpamuotiketjujen mallistojen syklit ovat kiihtyneet ja mallistoja tulee monia jokaisena vuodenaikana. Samalla kestävän kehityksen ja työhyvinvoinnin periaatteet on heitetty romukoppaan.

Itse yritän tehdä vaatteiden kanssa mahdollisimman eettisiä valintoja, valita kestäviä, lähempänä Suomea tehtyjä vaatteita ja jalkineita. Kaikista paras vaihtoehto olisi tietysti käyttää muiden hylkäämät vaatteet loppuun, jotta ne eivät joudu kaatopaikalle, mutta ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt kirpputoria jolta kohtuullisella vaivalla löytäisin kelpoja vaatteita.

Eettisten ja ekologisten valintojen tekeminen ei ole helppoa. Mieluummin ostaisin vanhan, luotettavan brändin vaatteen kuin uuden halpamallin. Kallis hinta ei kuitenkaan nykypäivänä takaa vaatteen kestävyyttä: vanhan, arvostetun vaatemerkin vaatteet saatetaan valmistaa ihan samalla tehtaalla kuin ne halvimmat. Materiaalin laadusta tai viimeistelystä ei aina saa tietoa ennen kuin on käyttänyt vaatetta, eikä kovin moni vaatemerkki ainakaan retkeilyn tai urheilun ulkopuolelta tarjoa pitkiä takuita.

Vaatteen ekologisuuteen vaikuttaa myös materiaali. Nahkaa on hankala saada käyttöön ilman kuollutta eläintä, joten eläinten ystävät ymmärrettävästi karttavat nahkatuotteita. Voisin kuitenkin lyödä vetoa siitä, että yhdet kunnollisesta nahasta vastuullisesti valmistetut nahkasaappaat suojaavat jalkoja pidempään ja ympäristöystävällisemmin kuin tekonahasta (eli polyuretaanista tai PVC:stä, toisin sanoen muovista eli fossiilisesta tavarasta) valmistetut, liimapohjalla varustetut töppöset.

Ei-eläinperäiset fleece ja muut synteettiset kuidut ovat hankalia, sillä niistä pääsee vesistöihin haitallista mikromuovia. Onneksi villa ja erityisesti merinovilla ovat kuitenkin luonnon omia ihmekuituja, joilla on loistavat tekniseenkin menoon kelpaavat ominaisuudet. Lisäksi villan keriminen tekee hyvää myös lampaalle, jee!

Lopuksi voin suositella Buy Me Once -nettikauppaa, joka tarjoaa kestäviä, eettisiä ja pitkillä takuilla varustettuja tuotteita. Tärkeintä kulutustottumusten muuttamisessa on ostaa vähemmän ja käyttää pidempään.

Julkaistu 18.8.2017

Aleksi Hursti

Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.

Lue seuraavaksi

When everything is possible, life becomes unbearably gruelling

Anni Hyypiö

In English

21.2.2019

Kun kaikki on mahdollista, elämästä tulee mahdottoman uuvuttavaa

Anni Hyypiö

Pääkirjoitus

21.2.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821