Kenen suusta totuus tulee?

”Kuka uskaltaa sanoa omistavansa totuuden”, kysyy Anna-Kaisa Sitomaniemi kolumnissaan.

Kolumni  | 

Teksti Anna-Kaisa Sitomaniemi

Viime viikkojen aikana tuttu ja turvallinen arki on hajonnut ja epätodellisuuden tunne on tullut tutuksi. Epävarmuuden karkottamiseen ihminen kaipaa vastauksia. Kriisin hetkellä toivoo, että joku kertoo luotettavaa tietoa siitä, selvitäänkö tilanteesta ja millä keinoin. Silti hätkähdin, kun sosiaalisen median sivulla silmille hyppäsi paikallisen median tilausmainos, jonka mukaan ”myös totuutta voi seurata”. 

Totuus kuulostaa vahvalta ja jopa uhittelevalta sanalta. Kuka uskaltaa sanoa omistavansa sen? Viime vuosina on puhuttu paljon kaiken suhteellisuudesta ja siitä, elämmekö totuuden jälkeistä aikaa. Keskustelussa tunteisiin vetoavat mielipiteet saavat enemmän huomiota kuin se, pitävätkö väitteet paikkaansa. Rikkaruohon tavoin somessa leviävistä valeuutisista on tullut yhä aidompia ja asiantuntijuus on kokenut inflaation.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen perusteella epätosi tieto uppoaa parhaiten vanhaan ikäpolveen, joka ei ole saanut samanlaista mediakriittisyyskasvatusta kuin nykynuoret. Meidän sukupolvemme on kasvatettu itsenäisiksi tiedonetsijöiksi ja oman elämämme asiantuntijoiksi. 

Itsevarmoina median käyttäjinä voimme kuitenkin autuaasti unohtaa, kuinka helposti ajatusvinoumat vääristävät tulkintaamme uutisista.

Nykyaikana tietoon on vaivatonta päästä käsiksi. Ei tarvitse kuin avata älypuhelin, kun uusi informaatio syöksyy kuvavirtoina, videoina ja uutisotsikoina vastaan. 

Sitkeä toisto saa meidät uskomaan melko yllättäviäkin asioita. Vaikka tiedon alkuperäiseen lähteeseen pääsisi käsiksi, tiedon ymmärtäminen ei ole silti aina yksinkertaista. Esimerkiksi tutkimustulosten tulkitseminen ja suhteuttaminen vaatii usein syvempää alan asiantuntemusta. 

Vaikka olisi kuinka kriittinen, on helppoa tarttua myös virheelliseen tietoon tai omaa ajatusmaailmaa tukevaan yksipuoliseen näkökulmaan. Pyrimme pitämään maailmamme suhteellisen pysyvänä, jonka vuoksi omaksumme helposti ensimmäisen uskomuksen ja pitäydymme siinä. Silläkin on väliä, ketä ja millaisia ääniä mediassa seuraamme.

Eri alojen eksperttejä riittää joka lähtöön, sillä tänä päivänä on helppoa esiintyä asiantuntijana. Lausunnon antamiseen mediassa ei vaadita enää tietynlaista koulutusta ja erikoistumista alaan. Asiantuntijan tittelin voi saada somen seuraajamäärän tai yksilöllisen kokemuksen perusteella.

Tunnustan itsekin löytäneeni itsestäni oman elämäni Google-lääkärin ja virologin. On pelottavaa huomata, kuinka helposti syntyy harhainen käsitys kaiken hallitsemisesta ja tietämisestä. Kyllä minä osaan tehdä päätöksen siitä, kannattaako nyt mennä vähän flunssaisena töihin. Minä osaan olla varovaisempi kuin muut. 

Sen lisäksi että suhtautuu omaan asiantuntijuuteen terveen kriittisesti, kannattaa miettiä, kannattaako aikaa käyttää kaikkien äänien kuunteluun. Kaikki tieto ei pohjaa tosiasioihin ja jotkut informaatiokanavat kannattaa sulkea kokonaan. 

Voi olla, että absoluuttisen varmoja vastauksia ei aina löydy eikä aina tarvitsekaan. Joskus riittää, että turvaa sen hetken perustelluimpaan tietoon.

Julkaistu 23.4.2020 numerossa 2/2020

Anna-Kaisa Sitomaniemi

Tiedeviestinnän opiskelija, joka tuskailee, kun eniten kiinnostaa kaikki, mutta kaikelle ei ole aikaa.

Lue seuraavaksi

Marraskuun pimeä puoli

Kerttu Juutilainen

Kolumni

30.10.2020

Semisometon outolintu

Anna-Sofia Tastula

Kolumni

12.10.2020

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821