Oulun ylioppilaslehti 2015

Kaj Korkea-aho: Paha kirja

Kirjailija onnistuu luonnehtimaan hahmojensa sisäistä maailmaa ja tunteita hyvinkin elävästi.

Arvio Sanna Häyrynen

Voiko runon lukeminen ajaa itsemurhaan? Tätä kysyy 32-vuotias Kaj Korkea-aho kolmannessa romaanissaan Paha kirja. Korkea-aho kuvaa Åbo Akademin kirjallisuudenopiskelijoiden keskellä vellovaa mysteeriä jännityselementtejä hyödyntäen. Suomenruotsalainen kulttuurieliitti ei romaanissa näyttäydy kovin kirkkaassa valossa.

Ahdistunut Pasi haluaa kirjoittaa esseen vaietusta runoilijasta Leander Granlundista, jonka säkeiden väitetään aiheuttavan lukijoilleen itsemurhia. Salattuihin runoihin on kuitenkin vaikea päästä käsiksi. Kuvioon liittyy hämäryyksiä, jotka kirjallisuudenlehtori Mickel tietää ja pitää itsellään.

Pasin tukena on ystävä Calle, joka luisuu henkilökohtaiseen talous- ja opiskelumotivaatiokriisiin, kun Helena-tyttöystävältä tulee rukkaset ja Kelalta kirje opintotuen lakkauttamisesta. Pasi ja Calle kuluttavat pilveä, mielialalääkkeitä ja alkoholia. Itsemurhiakin opiskelijapiirissä tapahtuu, kun runoja alkaa löytyä.

Romaanin päähenkilöitä ovat Calle ja tämän ikään kuin vanhempi versio lehtori-Mickel, jonka opiskelutoveri Dietrich valmisteli aikoinaan gradua noista pahamaineisista runoista – ja loppu oli surullinen. Mickelin toiminta koko romaanin ajan herättää moraalidilemmoja, mutta hän porskuttaa eteenpäin ja sanoo, että omatunto on valinta.

Kirjailija onnistuu luonnehtimaan hahmojensa sisäistä maailmaa, epävarmuutta ja tunteita hyvinkin elävästi. Etenkin Calle on moniulotteinen haavoittuvuudessaan mutta myös ylpey-dessään. Kirjailijan ansioihin kuuluu myös nykyhetken ärsykkeistä syntyvien assosiaatioiden limittäminen oivaltavasti menneisyyden tapahtumiin. Teksti pitää otteessaan.

Korkea-aho kuljettaa samaistuttavan arkisen yliopistoelämän kuvauksen mukana yliluonnollisia ulottuvuuksia. Loppua kohti romaani alkaa saada tragikoomisia piirteitä, jotka syövät uskottavuutta.

Kokonaisuus jättää hämilleen. Rivien välistä on luettavissa kritiikkiä yliopistojen rahoitusta, tieteenalojen epätasa-arvoisuutta ja opiskelijoiden pahoinvointia kohtaan. Yrittääkö Korkea-aho sanoa, että kirjallisuuden opiskelulla on voimaa, vaikka se ei elättäisi? Humanismin suossa voi ilmeisesti joutua niin syvälle, että tekee itsemurhan.

3/5 (Otava 2015)

 

Julkaistu 23.9.2015 numerossa 7/2015

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue seuraavaksi

Arvio: Älä astu ruohikolle paljain jaloin

Reija Korkatti

Arviot

12.11.2019

Historia on tietoiseksi tulemisen prosessi, uskoo Matti Johannes Koivu

Jonas Björkbacka

Alumnilta oppia

11.11.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821