Joonas Sohlo (vas.), Jenni Kukkonen, Mari Laakkonen ja Ville Oksa ovat onnistuneet yhdistämään kilpaurheilun ja opinnot. Välillä se vaatii hieman ylimääräistä säätämistä.

Kaikki pallot ilmassa

Pikaluistelija Jenni Kukkonen, kestävyysjuoksija Mari Laakkonen, salibandyn pelaaja
Ville Oksa ja jalkapalloilija Joonas Sohlo täyttävät päivänsä treenaamisella ja opiskeluilla.

Opiskelu  | 

Teksti Minna Koivunen

Kuvat Anna Mansisto

Tavoitteellisen kilpaurheilun ja opiskeluiden yhteen sovittaminen voisi kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta kun kuuntelee pikaluistelija Jenni Kukkosta, 26, kestävyysjuoksija Mari Laakkosta, 23, salibandyn pelaaja Ville Oksaa, 24, ja jalkapalloilija Joonas Sohloa, 26, on hetkessä eri mieltä.

Ville Oksa pelaa OLS:ssa salibandyä, ja Joonas Sohlo jalkapalloa AC Oulun riveissä. Mari Laakkonen treenaa kestävyysjuoksua ja edustaa Pudasjärven urheilijoita. Jenni Kukkonen puolestaan pikaluistelee Oulun Tarmon väreissä. He treenaavat joka päivä. Riippuen siitä onko menossa peruskunto- vai kisakausi saattaa harjoituksia olla kaksikin kertaa päivässä.

”Meillä on valmistava kausi ja pelikausi. Esimerkiksi valmistavalla kaudella herkistelemme paikkoja, jotta olemme parhaassa pelivireessä”, viisivuotiaana jalkapallon pelaamisen aloittanut Sohlo kertoo.
”Miten te muuten herkistelette?” kysyy Kukkonen uteliaana.
”Teemme kaikenlaisia jumppaliikkeitä ja askelluksia. Jos pelaamme treeneissä, ne ovat minuutin pelejä ja pidämme pitemmät huilit. Maalintekoharjoituksia tekemällä saamme vireen ylle. Kaikki suoritukset ovat optimitasolla eli ne eivät hengästytä. Se vaihtelee tietenkin valmentajasta ja tyyleistä riippuen”, Sohlo selittää.

Jalkapallo sopii opiskelujen rinnalle, sillä treenaaminen painottuu kesään. Talvella heillä on hieman vähemmän harjoituksia, jolloin voi keskittyä opiskeluun sekä oheisharjoitteluun ja kesällä vuorostaan pelata täysillä.

Salibandyssa kausi sen sijaan alkaa syksyllä, ja koska treenaaminen sekä pelit vievät aikaa, päivät täytyy suunnitella tarkasti. Hämeenlinnasta kotoisin oleva Oksa kertoo, että pelit säätelevät heidän treenaamistaan, eli kuinka usein ja kuinka kovaa joukkue harjoittelee. Yleensä pelit ovat viikonloppuisin, ja usein pelireissuun sisältyy peli sekä lauantaille että sunnuntaille. Silloin kun viikonloppuna ei pelata, treenaavat he viikolla kovempaa.

”Päivä on aika lailla täysi viisi päivää viikossa. Aamulla yliopistolle, iltapäivällä pois. Käyn kotona, syön ja lähden treeneihin. Tulen illalla kotiin ja minulla on vähän vapaa-aikaa siinä”, seitsemänvuotiaana salibandyn aloittanut Oksa luonnehtii.
”Mihin aikaa teillä on treenit?”, Sohlo utelee.
”Viiden ja kahdeksan välillä. Toivottavasti olemme saaneet paremmat treenivuorot tälle vuodelle, sillä viime vuonna oli niin, että puoli yksitoistakin saattoi loppua treenit eli alkoi jopa yhdeksältä. Pitäisi olla nyt niin, että kahdeksalta alkaa viimeistään”, Oksa selittää.
”Meillä on ennen neljää tai kahdeksan jälkeen treenit, koska junnuille on varattu neljästä kahdeksaan. Yleensä kahdelta alkaa treenit, mikä verottaa opiskeluja”, Sohlo puolestaan kertoo.
”Välillä saa kyllä vähän vääntää. Jos pitää vaikka perjantaina lähteä aikaisemmin pois, pitää säätää, ettei tule sitä yhtä poissaoloa liikaa. Yllättävän hyvin on mennyt. Ei ole valittamista”, Oksa tuumaa treenien ja opiskelun yhteensovittamisesta.
”On sitä muutaman lisätehtävän tehnyt”, Sohlo naurahtaa.

Kukkosella meinasi jäädä kurssisuoritus kerran saamatta, kun hän ei päässyt esittämään ryhmätyötään muiden kanssa. Hänellä oli treenit tai kisamatka, ja he olivat sopineet ryhmässä, ettei hän tule ryhmätyön esittelyyn. Myös kurssinvetäjä oli tietoinen asiasta.

”Kurssin jälkeen vetäjä laittoi minulle viestin, että ryhmänne sai vitosen, mutta kun et ollut paikalla, hylkään koko kurssin sinulta. Ymmärrän, ettei pidä olla mitään erityiskohtelua, mutta ajattelin, että se oli jo niin sovittu ja poikkeustilanne. Mutta kyllä minä sitten sain kolmosen vai minkä lie sainkaan”, Kukkonen muistelee ja jatkaa, ettei muita ongelmia ole kurssien kanssa koskaan ollut.

”Meidän puolellamme on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun päälle ja tulee hyvin siimaa. Pitää vain tehdä paljon korvaavia tehtäviä, jos on pois”, Oksa kertoo.

Bileissä eri aikaan

Kukkonen on aloittanut opiskelut vuonna 2009, Oksa vuonna 2011 ja Laakkonen sekä Sohlo vuonna 2012. Kolme viimeksi mainittua opiskelevat luokanopettajiksi, ja Kukkonen markkinointia. Kilpaurheilu ei ole hidastanut nelikon opintoja, ja Kukkonen on pian maisteri: kurssit on suoritettu ja gradu on puhtaaksikirjoittamista vailla valmis. Hän haluaa valmistua ennen kautta, että voi keskittyä täysillä treenaamiseen.

”Pari ensimmäistä vuotta keskityin pakollisten ja läsnäoloja vaativien kurssien tekemiseen. Oli monesti niin, että viideltä-kuudelta aamulla menin treenaamaan ja kahdeksasta kuuteen olin yliopistolla. Välissä oli hyppytunti ja saatoin käydä salilla tai tehdä tehtäviä. Sitten äkkiä kotiin vaihtamaan kamppeet ja treeneihin. Silloin oli vähän ylikuormituksen meininkiä, kun aloin kahdelta yöllä miettiä tiskialtaan putsaamista tai pohdin, milloin olen viimeksi imuroinut”, Kukkonen muistelee muutaman vuoden taakse.

Toisin kuin Oksa ja Sohlo, Kukkonen ja Laakkonen aloittivat nykyiset lajinsa myöhään. Laakkonen pelasi aiemmin yhdeksän vuotta jalkapalloa kotikaupungissaan Pudasjärvellä, mutta joukkueen lopetettua piti keksiä uusi laji. Kestävyysjuoksun hän löysi pari vuotta sitten.

Kukkonen aloitti 15-vuotiaana kilpapyöräilyn ja 16-vuotiaana pikaluistelun. Aluksi pyöräily oli hänen päälajinsa ja luistelu vain talviaikojen treenaamista, mutta nykyään Kukkonen keskittyy ainoastaan pikaluisteluun päätavoitteenaan vuoden 2018 olympialaiset Etelä-Koreassa.

Vuoden urheilijaopiskelijaksi viime keväänä valittu Kukkonen valmistuu lähes toivotussa viiden vuoden tavoiteajassa ja nopeammin kuin moni muu.
”En ole ikinä ajatellut aikataulua, että olisi hirveä kiire. Parissa vuodessa opiskelut etenivät hyvin. En suosittele yliaikatauluttamista, että joka päivä on 12 tuntia kaikenlaisia aikatauluja. Se ei ainakaan urheiluun pitemmällä tähtäimellä sovi”, Kukkonen toteaa.

”Yllättävän raskasta on istua päivät täällä yliopistolla ja mennä sen jälkeen vielä treenaamaan kahdelta. Silloin on aivan seis. Pää ja kroppa eivät ole yhtään mukana”, Sohlo sanoo.
”Aamulla on vielä se, kun periaatteessa vedät vähän eilisen höyryillä. Siitä tulee hyvä fiilis, kun on aamulla treenannut, mutta jossakin vaiheessa päivää tulee nuutunut olo”, Oksa luonnehtii.
”Jos on joku ryhmätyöesitys, tulee mitä sattuu sanoja suusta”, Laakkonen lisää.
”Esityksen jälkeen miettii, että mitähän minä juuri sanoin”, Sohlo jatkaa.
”Parempi se on silleen, kuin tulla suoraan opiskelijabileistä”, Oksa huomauttaa.

”Oletteko te muuten käyneet paljon opiskelijabileissä?” Kukkonen jälleen kysyy.
”Ei ole oikein pystynyt”, Laakkonen sanoo.
”Kävin ensimmäisenä syksynä yhdissä, koska kaikki ajattelivat, että minulla on jokin ihme ongelma tai vakaumus. Minun piti mennä sinne vain sanomaan moro”, Kukkonen muistaa.
”Onhan sinulla periaatteessa vakaumus”, Oksa vitsailee Kukkoselle viitaten urheiluun.
”Kävin minäkin vissiin ekana vuonna. On aika monesti pitänyt selitellä, miksei voi tulla”, Laakkonen jatkaa.
”Meilläkin on pelikautena niin, että käytännössä meidän vapaapäivämme voivat olla milloin sattuu. Jos peli on vaikka tiistaina, meillä on seuraavana päivänä palauttavat harjoitukset ja torstai on vapaa. Sunnuntaina on ehkä vasta peli. Viikon vapaapäivä saattaa olla torstaina, niin ehkä keskiviikkoiltana voi käydä jossakin oluella. Kaikki muut käyvät ulkona viikonloppuisin”, Sohlo kertoo.
”Siihenkin on tottunut”, Oksa sanoo.
”Totta ja pelikavereista on aina seuraa”, Sohlo toteaa.
”Itsestä ei ainakaan tunnu siltä, että jäisi mistään paitsi”, Kukkonen painottaa.
”Ei todellakaan”, Laakkonen komppaa.

Nelikko pitää urheilua ja opiskelua yhtä tärkeinä. Vaikka tavoitteita heillä urheilun saralla riittää, haluavat he turvata tulevaisuutensa hankkimalla koulutuksen ja ammatin. Lisäksi opiskelut tuovat rytmiä ja vastapainoa urheilijan elämään. Yksilölajeja harrastaville Jenni Kukkoselle ja Mari Laakkoselle opiskelut merkitsevät myös sosiaalisuutta.

”Jos realistisia ollaan, ei jalkapallosta semmoista ammattia itselle tule, että voisi jäädä kolmekutosena eläkkeelle”, Sohlo tuumaa.
”Jos salibandykin lajina kehittyy, se ei kehity seuraavan kymmenen vuoden aikana niin paljon, että siitä saisi ammatin. Keskivertojääkiekkoilijakin saattaa jäädä uran jälkeen ihan tyhjän päälle”, Oksa huomauttaa.
”On se ehkä askeleen vaikeampi lähteä sitten miettimään mitä tekisi ja mitä lähtisi opiskelemaan. Nyt kun pelailee ja saa ammatin, voi siirtyä työelämään, kun pelit loppuvat”, Sohlo toteaa.
Parhaimmillaan opinnot ja kilpaurheilusta saatavat kokemukset voi tulevissa töissä yhdistää. Opettajan ammatissa on hyötyä joukkueurheilusta, ja Kukkonenkin on miettinyt markkinoinnin opintojensa ja urheilun linkittämistä kuten teki gradussaan, jossa hän käsittelee urheilusponsoroinnin kehittämistä yksilöurheilussa Suomessa.

Julkaistu 27.8.2014 numerossa 7/2014

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue seuraavaksi

”Oli toive että löytyisi tällainen avoin, kiva tila, jossa voi tulla ja mennä” – Kontinkankaan Tellus tuo kampukselle tapahtumia ja tilaa opiskelulle

Helmi Juntunen

Opiskelu

16.9.2019

Oululaisille taas lisää vaihtoehtoja digikortille: OYY irtisanoi Frankin sopimuksen ja teki sopimuksen sähköisestä opiskelijakortista Pivon kanssa

Anni Hyypiö

Ilmiöt

29.8.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821