Internetissä ikävästä menneisyydestä on hyvin vaikea päästä eroon.
Netti on siitä säälimätön media, että se tallentaa käytännössä kaiken. Saunailtojen rasistiset vitsit ja faneille takahuoneessa heitetyt rasvarepliikit hukkuvat hetkessä ajan virtaan, mutta netissä sikailusta jää yleensä dokumentti.
Tähän törmäsi myös SDP:n uusi kansanedustaja Hussein al-Taee, joka vaalien jälkeen joutui vastaamaan lukuisiin kysymyksiin netistä löytyneistä vihateksteistään. Teksteissään al-Taee oli kohdistanut vihaa seksuaalivähemmistöihin, etnisiin vähemmistöihin ja juutalaisiin. Tällä hetkellä poliisi selvittää, onko kirjoituksista syytä aloittaa esitutkinta.
Tuore poliitikko vältteli vastuun ottamista tarpeettoman pitkään, mutta lopulta ilmestynyt anteeksipyyntö oli harvinaisen hyvä. Siinä avattiin monipuolisesti sitä, miten vihamielinen ajattelu syntyy ja miten se voi muuttua ajan kuluessa, kun tapaa uusia ihmisiä ja joutuu kyseenalaistamaan näkemyksiään.
Tällaisen perusteellisen käsittelyn etu on siinä, että sen kautta myös muut kuin kohun kohde voivat tarkastella omaa ennakkoluuloista ajatteluaan. Entisenä äärioikeistolaisena löysin tekstistä paljon yhteistä rajapintaa: tiedän hyvin, mitä al-Taee tarkoittaa sanoessaan, että hänen on vaikea tunnistaa vanhoja tekstejään omikseen.
Internetin pitkä muisti on myös kansalaisen etu. Ihmiset eivät voi enää laukoa vuosikausia mitä tahansa hirveyksiä ja tärkeän työn kopattuaan luottaa siihen, että kukaan ei koskaan saa tietää niistä, vaan he joutuvat miettimään sanomisiaan entistä tarkemmin. Ja vaikka populistit muuta tykkäävätkin väittää, kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta vaan muiden paremmasta huomioonottamisesta, mikä on tärkeää yhteiskuntarauhan ja hyvinvoinnin kannalta.
Ilmiössä on monta hyvää puolta, mutta yhden asian suhteen pitäisi skarpata: jos ihminen pyytää perusteellisesti ja vilpittömästi anteeksi, silloin meidän tulisi myös antaa anteeksi ja siirtyä eteenpäin.
Marvelin Guardians of the Galaxy -elokuvien ohjaaja James Gunn erotettiin tilapäisesti törkeiden vitsitwiittiensä takia. Ongelmalliseksi Gunnin tapauksen teki se, että hän oli vuosia aiemmin käynyt kyseiset twiitit läpi ja pyytänyt niitä julkisesti anteeksi.
Vaikka Gunn sai lopulta työnsä takaisin, tapaus kuvastaa tarkasti ilmiön karvapuolta: internet mahdollistaa sen, että ihmistä syytetään samoista teoista uudelleen ja uudelleen, vaikka hän on pyytänyt niitä anteeksi ja teoillaan osoittanut, että on sittemmin kasvanut ihmisenä.
Ja jos rakennamme maailman, jossa ihmistä voidaan syyttää ikuisesti hänen vanhoista synneistään, miksi kukaan haluaisi edes yrittää kasvaa paremmaksi ihmiseksi?
Jos menneisyys määrittää meitä lopullisesti, miksi edes yrittää rakentaa parempaa tulevaisuutta?
Kirjoittaja on stand up -koomikko ja entinen rasisti.
