"Et tarvitse täydellistä pätevyyttä voidaksesi puhua ja ymmärtää. Anna mennä, se ei ole mahdotonta, ja se yhdistää sinut kulttuuriin. Paikalliset ihmiset ovat iloisia ja ylpeitä, kun puhut heidän kieltään", Amaya Garcia Márquez sanoo.

”Vaikeus tulee siitä, kun vastaan tulee älyttömän pitkä sana” – Vaikka se voikin viedä aikaa, ei suomen oppiminen ole mahdotonta

Olit sitten suomalainen tai vaihto-opiskelija pohjolan kylmyydessä, tunnet varmaan ulkomaalaisten kaksi yleisintä reaktiota: ”Voi Suomi, onko koulujärjestelmäsi niin upea kuin olen kuullut?” ja ”Voi Suomi, onko kielesi todella niin vaikeaa?”
Tässä jutussa keskustelemme lehtori Anne Koskelan ja kolmen Oulun yliopiston opiskelijan kanssa siitä, onko suomen kieli todella niin vaikeaa kuin sen yleensä kerrotaan olevan.

Ilmiöt  | 

Teksti Filip Polák

Kuvat Anni Hyypiö

In English

Amaya Garcia Márquez on espanjalainen vaihto-opiskelija Oulussa. Hän sanoo että on tullut kokemaan suomalaisuuden uudestaan. Hän on asunut Suomessa jo yhteensä 10 kuukautta, ja hänellä on B2-tason kielitodistus. 

Viimeisenä lukiovuotenaan vuonna 2015 hän sai stipendin ja häntä pyydettiin ilmoittamaan vaihto-opiskeluiden kohdemaat paremmuusjärjestykseen. Hän laittoi Suomen ensimmäiseksi ja jätti Etelä-Afrikan toiselle sijalle.

”Tunsin yhteyttä, vaikka en tiennyt juuri mitään Suomesta. Saavuin 21. elokuuta [2015] puhumatta sanaakaan suomea ja koulu alkoi 23. elokuuta täysin suomeksi.”

Toisentasoisen oppijan näkökulman tarjoaa Alexander Csepregi, joka otti vastikään ensimmäisen askeleen suomen kielen opiskelussa. Hän on maantieteellisesti kaukaisesta mutta kielitieteellisesti läheisestä Unkarista. Hän opiskelee nyt yliopistossamme ja opettaa koripalloa.

Omien sanojensa mukaan hänelle sekä maa että kieli ovat uusia, ja tällä hetkellä hän pystyy käyttämään yksinkertaisia fraaseja sekä esittelemään itsensä suomeksi. Hän kertoo, että unkarilaiset näkevät suomalaiset kaukaisina kylmyydessä asuvina veljinään. He eivät kuitenkaan pidä kieliä saman kuuloisina.

”Unkarilainen kaverini osti talon kaukaa pohjoisesta ja on tavannut saamelaisia ja kuullut heidän puhuvan. Hän kertoi minulle, että se kuulosti siltä, että kuuntelee unkaria mutta ei ymmärrä sitä, mikä ilmeisesti oli kummallinen kokemus. Toisaalta hän oli kanssani samaa mieltä siitä, että suomen kieli ei kuulosta yhtään unkarilta.”

Waldo Seppä tarjoaa jälleen erilaisen perspektiivin suomen kielen oppimiseen. Hänen tapansa esitellä itsensä, ”saksalainen, jolla on suomalainen isä ja joka puhuu afrikaansia”, voi selittää, miten. 

Waldo Seppä kertoo, että hänen suomen kielen sujuvuuden taso vaihtelee täysin hänen eri elämänvaiheidensa välillä. Hän on asunut Suomessa ja muuttanut pois ja takaisin.

”Etelä-Afrikassa olen aina ’se suomalainen’ ja Suomessa ’se eteläafrikkalainen’. Suhteeni suomen kieleen on vaihdellut. Ilmeisesti isäni puhui minulle suomea, kun olin pieni, mutta en muista sitä.”

Jotta saisimme paremman kuvan siitä, miltä suomen kielen tunnit näyttävät opettajan näkökulmasta, käännyimme lehtori Anne Koskelan puoleen ja kysyimme häneltä muutaman kysymyksen. Hän on tuttu nimi sekä suomalaisille että ulkomaalaisille opiskelijoille, sillä hän opettaa suomea sekä äidinkielenä että toisena kielenä.

Valmistuttuaan Oulun yliopistosta Anne Koskela kerrytti ensimmäiset suomen kielen opettamisen kokemuksensa opettamalla suomea toisena kielenä aikuisille maahanmuuttajille. Sen jälkeen hän on opettanut ulkomaalaistaustaisia yleisesti kurssilla, joka valmistaa heitä työelämään Suomessa. Myöhemmin hän löysi tiensä yliopistonlehtoriksi ja on edelleen sillä tiellä.

Onko suomea oikeasti vaikea oppia? Kyllä ja ei 

”Tietenkään me suomen kielen opettajat emme halua sanoa, että suomen kieli on vaikeaa”, Anne Koskela sanoo.

Hänen mukaansa on parempi lähestyä suomea mieluummin erilaisena kuin vaikeana. Kieli ei ole indoeurooppalainen, mikä on Euroopalle epätyypillistä. Vaikka hän sanoo, että unkarilaisilla opiskelijoilla voi olla pieni etu kielen rakenteen ymmärtämisessä, etu jää kuitenkin niin pieneksi, että puhujilla voi olla hankaluuksia muiden osa-alueiden kanssa. Lisäksi kielestä, jossa erotellaan lyhyet ja pitkät äänteet, voi olla myös hyötyä.

Anne Koskela näkee suurimpana etuna kuitenkin kokemuksen kieltenoppimisesta.

”Mielestäni se on myös kysymys oppimisstrategioista ja oppimisesta itsestään. Jos on jo kokemusta kieltenoppimisesta ja on opiskellut muita vieraita kieliä aiemmin, on helpompaa oppia myös suomea.”

”Puhutun ja kirjoitetun kielen eroilla on suuri merkitys siinä, mikä tekee siitä vaikean.”

Alexander Cserpegi vahvistaa ajatuksen kertomalla, ettei suomen kielen logiikka ole hänelle unkarilaisena outoa. Hänen mielestään erilliset äänteet kuulostavat tutuilta, mitä hän pitää etuna. Myös unkari on agglutinatiivinen kieli eli pystyy luomaan epätavallisen pitkiä sanoja johtamalla. Hän kertoo joskus kääntävänsä suomen kielen materiaalit mieluummin unkariksi kuin englanniksi, sillä siinä on enemmän järkeä.

Sanaston suhteen hänen taustansa antaa kuitenkin vain vähän hyötyä. Lisäksi Alexander Csepregin mielestä suomen kielessä on toinen hankala puoli.

”Puhutun ja kirjoitetun kielen eroilla on suuri merkitys siinä, mikä tekee siitä vaikean. Välillä työkaverini, toiset koripallonopettajat, viestittelevät toisilleen, eikä edes Google tunnista heidän kirjoittamiaan lauseita.”

Samaan tapaan myös Waldo Seppä katsoo oppimistaan eri tavoilla. Yhtäältä hän arvostaa suomen kielen mutkattomuutta. Hän vertaa sitä englantiin ja ranskaan, joissa molemmissa opiskelijan täytyy muistaa prepositioiden käyttö eri tilanteissa. Suomen kielessä taas voi nopeasti ja loogisesti alkaa yhdistelemään sanoja. Siinäkin on omat vaikeutensa.

”Vaikeus tulee siitä, kun vastaan tulee älyttömän pitkä sana eikä ole mitään käsitystä mistä aloittaa. Myös vaativa kielioppi tekee suomen kielestä vaikean, ja monet keskittyvät vain siihen.”

Vaikka hän sanoo, ettei näe vaikean kieliopin osaamista tärkeänä tullakseen sujuvaksi puhujaksi, hän sanoo lopuksi ymmärtävänsä, miksi suomea kutsutaan vaikeaksi kieleksi.

 

Anne Koskelan mielestä on parempi nähdä suomen kieli mieluummin erilaisena kuin vaikeana.

Anne Koskelan mielestä on parempi nähdä suomen kieli mieluummin erilaisena kuin vaikeana.

Kurssit antavat mahdollisuuden puhua

Amaya Garcia Márquez yllättää monet puhumalla sujuvaa suomea, vaikka onkin ollut Suomessa vain vähän aikaa. Silti hän muistaa ja ymmärtää kielen vaikeuden. Hän puhuu englantia, ranskaa, suomea ja espanjaa ja sanoo suomen olevan kaukainen muihin kolmeen verrattuna. Erityisesti alussa hän koki, ettei oppiminen motivoi.

”Hetkittäin olin turhautunut itseeni, kun en oppinut suomea. Ajattelin, etten ikinä opi puhumaan sitä. Vaikeinta oli henkinen puoli ja turhautuminen”, hän sanoo.

Amaya Garcia Márquez huomauttaa, että on oppinut suurimman osan osaamistaan asioista käyttämällä kieltä. Kun hänen lukiokaverinsa vaihtovuonna olivat äidinkielen tunnilla, hänellä oli tunteja suomen kielen opettajan kanssa. Opiskelusuositusten lisäksi hänen mielestään suurin hyöty oli siinä, ettei opettaja ikinä vaihtanut englantiin vaan jatkoi puhumista hänen kohdekielellään. Ajan myötä hän oppi yhä enemmän sanastoa, jota hän yhdisteli lauseiksi. Hän kertoo, ettei koskaan suoranaisesti opiskellut kielioppia, ja siksi hän tunnistaakin yleensä vaistomaisesti, onko lause oikein vai ei.

”Vaikeinta oli henkinen puoli ja turhautuminen.”

Matkallaan aloittelijasta siihen, että häntä luullaan turkulaiseksi, Amaya Garcia Márquezia ajoi eteenpäin motivaatio.

”Halusin oppia. Halusin kuulua tänne. Lounaalla kaikki kaverini puhuivat suomea, ja vaikka he puhuivatkin minulle englanniksi, halusin kokea ymmärtäväni ympäröivää maailmaa.”

Waldo Seppä, joka on käynyt useamman suomen kielen kurssin, käy tällä hetkellä Opettajaksi Suomeen -kurssia yliopistossamme. Hänen mielestään suurin etu on mahdollisuus puhua ja harjoitella, sillä hän huomasi ajautuvansa useasti englanninkielisiin piireihin Suomessa.

”Kurssit antavat mahdollisuuden puhua suomea, ja siellä on aina joku auttamassa. Kun olin ollut Suomessa kaksi vuotta, huomasin, että pystyn esittelemään itseni ja sujuvasti vastaamaan kysymyksiin mistä olen kotoisin. Suomen kielen kurssilla on aina mahdollisuus puhua myös muista aiheista.”

”Kun tunnen kavereita, jotka ovat oppineet suomea, tiedän sen olevan mahdollista ja erittäin tyydyttävää.”

Seppä ei ole ainut, joka näkee suomen kielen kurssit positiivisena kokemuksena. Alexander Cserpegi kertoo, että on juuri selvinnyt Survival Finnish -kurssista, jota yliopistomme tarjoaa. Hän käy tällä hetkellä Beginner’s Finnish -kurssia ja kertoo sen olevan pääosin virallista suomea, ja välillä kerrotaan myös sanojen puhekieliset versiot. Puhuttu kieli on oikeastaan se, minkä hän kokee oppimisen suurimmaksi haasteeksi. Hän arvostaa kursseissa sitä, että ne antavat hänelle hyvät perusteet.

Alexander Cserpegi sanoo, että hänen suunnitelmansa on käydä kursseja, kunnes epäonnistuu jonkin kurssin tentissä. Vaikkei hän vielä tiedäkään, kuinka pitkälle sillä pääsee, mutta opiskellessaan ensimmäistä vuotta englanninkielisestä kandidaatintutkielmasta, hänen unelmansa ovat suuria.

”Olisi upeaa, jos oppisin puhumaan sitä [suomea] sujuvasti. Minulla on suomenkielisiä kavereita ja olisi mahtavaa tulla paikalle ja puhua niin, että he eivät voisi uskoa silmiään. Haluaisin tehdä heihin vaikutuksen sillä tavalla”, Alexander Cserpegi sanoo. Hän lisää: ”jos haluat oppia suomea vain lisätäksesi sen ansioluetteloon, valitse jokin muu. Kuitenkin, kun tunnen kavereita, jotka ovat oppineet suomea, tiedän sen olevan mahdollista ja erittäin tyydyttävää.”

Anne Koskelalla on erityiskäsitys suomen opettamisesta sekä suomea äidinkielenään puhuville että ulkomaalaisille. Hän kertoo, että nämä kaksi ryhmää eivät ole täysin erilaisia. Aluksi ulkomaalaiset opiskelijat tietysti keskittyvät jatkuvasti kasautuvaan sanastoon, mutta ajan myötä he harjoittelevat samantapaisia asioita kuin suomenkieliset harjoittelevat heidän suomen kielen kursseillaan.

”Keskustelukurssilla on keskusteluharjoituksia erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi työelämässä. Toisilla kursseilla harjoittelemme opiskelijoiden kanssa myös akateemista kirjoittamista. Molempia opetellaan myös suomenkielisten opiskelijoiden kanssa.”

Suomenkieliset opiskelijat siis harjoittelevat heille pakollisilla viestinnän kursseilla samantapaisia asioita kuin he, jotka vasta opettelevat suomea. Tämän kuuleminen voi motivoida ulkomaalaisia, jotka opettelevat suomea.

Eroon peloista

Jo pitkällä suomen kielen koodin ratkaisemisessa oleva Waldo Seppä antaa lisäneuvon.

”En voi painottaa tätä tarpeeksi: opettele sanastoa. Aloita puhumaan kuin kolmevuotias. Ajattelet kuulostavasi tyhmältä, mutta sillä tavalla opit. Mitä enemmän sanoja osaat, sitä paremmin pystyt seuraamaan keskustelua ympärilläsi. Jos et tiedä jotain sanaa, kirjoita se ylös. Lopuksi, älä pelkää puhumista. Tulet tekemään paljon virheitä ja tiedät, että se on okei”, hän selittää ja antaa esimerkin: ”jos joku yrittää opetella sinun äidinkieltäsi, ja hän puhuu sitä sinulle, ei sinulla kiinnosta, jos se kuulostaa hassulta. Täytyy vain päästä yli virheiden tekemisen pelosta. Kolmevuotias tekee myös paljon virheitä, mutta hän oppii kielen nopeammin eikä välitä virheistään. Harjoittele vain.”

”Mene ja kokeile. Vaikka välillä tunnet alakuloa, koska et millään ymmärrä, ja koska yhdellä sanalla on kuusi eri merkitystä ja koska tuntuu siltä, ettet ikinä opi kieltä. Mutta et tarvitse täydellistä pätevyyttä voidaksesi puhua ja ymmärtää. Anna mennä, se ei ole mahdotonta, ja se yhdistää sinut kulttuuriin. Paikalliset ihmiset ovat iloisia ja ylpeitä, kun puhut heidän kieltään”, Amaya Garcia Márquez sanoo.

Kaikki haastatellut opiskelijat ovat yhtä mieltä siitä, että kielen puhuminen on jokaisella kurssilla hyödyllistä.

Myös Anne Koskela on samaa mieltä. Hän kannustaakin opiskelijoita olemaan pelkäämättä virheitä ja suomalaisille puhumista.

Lisäksi hänellä on viesti suomea äidinkielenään puhuville. Suomenkieliset voivat auttaa tovereitaan yksinkertaisesti puhumalla suomea heidän kanssaan.

”On meidän puoleltamme tärkeää, että emme heti vaihda englantiin, kun huomaamme heidän vasta opettelevan. Joskus haluamme olla kohteliaita ja vaihtaa englantiin, ja ehkä siksikin, että haluamme harjoitella englantia ulkomaalaisten kanssa. Ymmärrän, että tietyissä tilanteissa on helpompaa toimia englanniksi, mutta vois myös tehdä päätöksen, että puhuu 5 tai 10 minuuttia yhdessä suomea vaikka lounaalla.”

 

Käännös englannista suomeksi: Essi Ranta

Read more: Hi, 5 ways to improve your Finnish”Could your classmates translate this for you?” – The beauty and pain of multilingualism at the University of Oulu

Julkaistu 29.11.2019

Filip Polák

A Slovak from a tiny village near the Hungarian borders who studies in the Intercultural Teacher Education programme here in Oulu. He is working on improving his Finnish, hoping to one day obtain a C2 certificate. In his free time he likes to put his thoughts down on paper or screen.

Lue seuraavaksi

Kun professori Vesa Puuronen pyysi Mannerheimin kuvan poistamista kasvatustieteilijöiden kiltahuoneelta, oli lopputuloksena valtava myrsky

Anni Hyypiö

Ilmiöt

20.11.2019

Kun Linnanmaan kampus vanhenee ja kulut kasvavat, yliopisto miettii tilojensa tulevaisuutta – ”Minkäänlaisia tallimääräyksiä ei tulla Oamkille antamaan”

Anni Hyypiö

Ilmiöt

13.11.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821