Kategoria: Kulttuuri

Kristian Heberg, kuoronjohtaja: ”Levyn taustalla oli halu tehdä kokonaisprojekti pop- tai rockartistilta. Pääkriteereitämme olivat nämä: artistin tuli olla jo itse lopettanut keikkailun, artistin tuli olla tunnettu ja hänellä tulisi olla hyvää sisältöä niin tekstillisesti kuin musiikillisestikin. Halusimme myös päästä lähemmäs opiskelijayleisöä, joten artistin tulisi olla sellainen, joka kiinnostaisi myös nuoria.

Olimme tehneet jo aiemmin joitain kevyen musiikin keikkoja, mutta nyt halusimme keskittyä nimenomaan yhden artistin musiikkiin. Sopivaa artistia haarukoitiin jonkun aikaa, mutta lopulta muita hyviä vaihtoehtoja ei hirveästi tullut esille. Ultra Brakin oli Teekkaritorvien toimesta viety.

Uudella levyllä on 15 kappaletta, joista 14 on meille tilattu. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta siis kaikkien kappaleiden sovitukset on tehty meille tilaustyönä. Levyllä olevia biisejä ei ole esitetty aiemmin, tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta: Heliumpallo on esitetty yhdessä aiemmassa pop-konsertissa. Eli melko tyhjästä lähdettiin liikkeelle.

Aivan ensimmäistä kertaa uuden levyn sisältöä esitettiin julkisesti muuten Oulun ylioppilaslehden printtijuhlissa! Sitä varten kysyttiin lupakin. Sanoin, että antaa palaa vain.

Kappaleiden sovittajina on yhtyepuolelta esimerkiksi Club for Fiven basso Tuukka Haapaniemi ja Rajattoman basso Jussi Chydenius. Chydenius teki meille aiemmin myös suuren tilaustyön NSSS-kuorojuhlaan. Sovittajina oli myös tunnettuja kuorosovittajia, kuten Saima Hyökki ja Ida Olsonen. Paikallisina tekijöinä ovat esimerkiksi Sami Juntunen ja omasta kuorostamme Mikael Sipilä. Yhden sovituksen tein itsekin.

Sovittajille annettiin vapaat kädet: he saivat tehdä millaisia sovituksia he haluavat. On kaksi tapaa sovittaa: tehdä täsmälleen sellainen kun alkuperäinen on, tai jotain ihan muuta. Olikin melkoinen arvoitus, mitä saataisiin. Lopulta tulikin aika hyvä balanssi eri tunnelmien välillä.”

Arttu Vilmi: ”Kappaleiden valinta alkoi sen jälkeen, kun oltiin päätetty artistista. Kappalevalintoja tehtiin automatkoilla yhdessä Elisan kanssa. Kuuntelimme PMMP:n levyjä ja mietimme, mitkä kappaleet voisivat toimia. Missä on hyvät tekstit? Mitkä kappaleet ovat jääneet keikoilta mieleen?”

Elisa Vilmi: ”Yritimme etsiä sekä tunnettuja että vähemmän tunnettuja kappaleita kaikilta levyiltä.”

Arttu: ”Jälkikäteen katsottuna valinnat hieman painottuvat synkemmälle puolelle. Ehkä Rusketusraidat-osasto olisi ollut liian kepeää. On mukana tosin myös hauskoja biisejä.

On muuten mielenkiintoista, kun biisit on tietyssä järjestyksessä, huomaa, kuinka aivan eri levyillä olevat biisit keskustelevat keskenään. Tutuista kappaleista näkee eri puolia – ehkä kaksi eri kappaletta voi kertoa samasta asiasta? Jos kappaleita katsoo erikseen, sitä ei huomaa.”

Kristian: ”Kiinnitin itse myös huomiota siihen, kuinka samanlaisia elementtejä sovittajat toisistaan tietämättä toivat biiseihin: on samankaltaisia suhinoita ja kuiskauksia. Toki se liittyy myös tyylilajiin.”

Arttu: ”Kun kuorossa on yli 50 laulajaa, joista monella on oma kuulokuvansa kappaleesta ja oma tulkintansa sanoitusten merkityksestä, aiheuttaahan se haasteita. Ihmiset ovat kuitenkin selvästi innostuneet näistä teksteistä, ja tuoneet omaa kulmaansa esitykseen.”

Elisa: ”Kun kappaleista tehdään kuorosovitus ja esiinnytään a cappella, ilman rumpukomppeja ja sähkökitaroita, tehdään ihan eri juttua kuin PMMP itsessään on. Tällä lailla sanoitukset ja melodiat pääsevät esille aivan eri tavalla.”

Kristian: ”Kuorosovitukset ovat hyvin tekstilähtöisiä. PMMP:n tekstien sisällöissä on monenlaisia aiheita, skumpanjuomisesta parisuhteeseen ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Varmasti sekä laulajille että kuulijoille on jokaiselle omaa kosketuspintaa.

Levy nauhoitettiin viime marraskuun ekana viikonloppuna: 15 kappaletta yhteen viikonloppuun on aika tiukkaa. Mitenhän paljon me lopulta äänitettiin: yli kaksikymmentä, kaksikymmentä viisi tunti? Ottoja oli vähän vajaa 600.”

Arttu: ”Se kertoo laulajien sitoutumisen halusta. Ei ole mikään pikku juttu.”

Kristian: ”Toki äänittäjä ja tuottaja ovat molemmat Helsingistä, jonka vuoksi työ oli pakko tehdä yhdessä viikonlopussa. Aluksi mietin, jääkö levy lyhyeksi, mutta kokonaiskestoa katsoo, niin kyllähän cd:n mitta täyttyi. Tunti musiikkia.”

Arttu: ”On muuten tosi siisti juttu, että Cassiopeiassa pääsee tekemään niin monipuolisesti erilaisia juttuja. Viime vuonna lauloimme konsertin verran Toivo Kuulaa, jossa ei varsinaisesti ole groovea. (”Onpas”, huomauttaa Kristian.) Nyt on päässyt tekemään taas sellaista, mitä kuorolla ei ehkä yleensä tehdä, mikä on aina hyvin miellyttävää.”

Kristian: ”Vuosijuhlakonserteissa pitää peilata sekä historiaa että katsoa sitä, mitä tänä päivänä tehdään. Tässä vuosijuhlakonsertissa peilaamme Cassiopeian työtä levyjen kautta. Cassiopeiassa jokainen kuorojohtaja on tehnyt yhden levyn, johon on tallentunut kulloisenkin johtajan näkemyksiä ja sen aikaisen kuoron tyyliä, soundia ja muuta. Tulevassa konsertissa lauletaan puolet ajasta vanhoilta levyiltä, ja siten esitellään eri aikakausia, jälkimmäisellä puoliskolla esitetään melkein koko uusi levy.”

Elisa: ”Ei ole vielä päästy testaamaan sitä, millainen vaikutus uusista kappaleista syntyy. Villiintyykö yleisö? Toivottavasti.”

Kristian: ”Mielessä on ollut, että tällä levyllä tähdätään hieman erilaisille esiintymispaikoille. Kyllä nämä kappaleet varmasti kestävät konserttisalikäsittelyäkin, mutta suunnitelmissa on, että syksyllä haetaan keikkapaikoiksi poikkeuksellisiakin paikkoja, sitä kautta saadaan rokkikeikkameininkiä.”

”Mutta on meillä lauantainakin konsertissa komeat valot, tilasin oikein rokkikeikkavalot.”

Arttu: ”Voiko spoilata, että meillä on suuren maailman meinki, on muun muassa pukujen vaihtoa?

Levyä oli muuten kiva tehdä! Tämä on toinen levy, jolla olemme olleet mukana. Levyn teko on kyllä aina rankkaa, mutta sitäkin palkitsevampaa.”

Elisa: ”Uskon, että monelle tästä on tullut oma juttu, pääsee tekemään jotain uutta. Näitä sovituksia ei ole muilla ollut, joten projekti on ollut kuin oma lapsi.”

Arttu: ”Viime keväänä kun sovituksia alkoi tippua treeniohjelmaan, oli aina jännittynyt olo: oho, taas uusi PMMP:n biisi, millainenhan tämä on. Osa sovituksista on hyvin samankaltaisia kuin alkuperäiset kappaleet, osa aivan erilaisia. On ollut ilo huomata, mitä kaikkea näistä biiseistä saa irti.”