Viime heinäkuussa kymmenen eurooppalaista nuorta, me kirjoittajat heidän joukossaan, saivat mahdollisuuden matkustaa Madagaskarille ainutlaatuiselle matkalle luomaan kansainvälisiä yhteyksiä globaalien kysymysten äärellä. Osallistuimme Ecoality-leirille, mikä tarkoitti kymmenen päivän vierailua Madagaskarille oppiaksemme paikallisilta toimijoilta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä sekä kaikesta työstä, jota näiden monimutkaisten ja tiiviisti toisiinsa kytkeytyvien ongelmien ratkaisemiseksi tehdään.
Ecoality on EU:n rahoittama hanke, ja kuten nimestä voi päätellä, se keskittyy ilmastonmuutoksen ja sukupuolten (epä)tasa-arvon väliseen yhteyteen. Tämä leiri oli yksi monista Ecoalityn järjestämistä aktiviteeteista, joista suurin osa tapahtuu paikallisesti eri puolilla Eurooppaa. Koska globaali vastuu ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat hankkeen ytimessä, osa leireistä on järjestetty globaalin etelän maissa, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkein vakavimpia.
22. heinäkuuta lensimme pääkaupunkiin Antananarivoon ja vietimme seuraavan päivän bussissa matkaten määränpäähämme, Toamasinan kaupunkiin. Tuntui hieman ristiriitaiselta matkustaa maailman toiselle puolelle oppimaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa paikalliseen elämään, mutta meille tämä oli ainutkertainen tilaisuus kohdata inspiroivia ihmisiä toisella puolella maapalloa. Tarkoituksemme oli oppia ja palattuamme toimia paikallisesti. Jokainen leirin osallistuja suunnitteli omat toimintonsa, joiden tavoitteena oli aktivoida paikallisyhteisöä, sekä levittää tietoa.
Toamasinassa meidät vastaanotti ihmisoikeuskasvatukseen keskittynyt järjestö nimeltä Yes TafiTa. YesTafiTan vapaaehtoiset näyttivät meille paikkoja vierailumme ajan ja kertoivat työstään alueella. Tapasimme monia muita järjestöjä, yhdistyksiä ja paikallisia toimijoita, ja keskustelimme heidän kanssaan ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Nämä keskustelut olisivat voineet jatkua loputtomiin, sillä juttua aiheiden parissa riitti, ja seuraavaksi nostamme esille erityisen mieleenpainuvia hetkiä.
On huomionarvoista, ettei kukaan tapaamistamme ihmisistä kiistänyt ilmastonmuutosta tai vähätellyt sen vakavuutta. Heidän ei tarvinnut epäillä ilmastokriisin todellisuutta, sillä se on ollut heidän elämänkokemuksensa jo vuosia. Kuulimme hälyttäviä tarinoita ruokaturvan heikkenemisestä ja puhtaan veden niukkuudesta. Tämä koskettaa erityisesti naisia, sillä monissa maaseutuyhteisöissä vedenhaku ja ruoanlaitto ovat naisten päivittäisiä tehtäviä. Järjestöltä nimeltä Women Break the Silence, joka tuo esiin naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien ääniä, kuulimme esimerkiksi, kuinka pidemmät matkat juomakelpoisen veden hakemiseksi lisäävät seksuaalisen väkivallan riskiä turvattomien reittien vuoksi.
Tällaisen työn tekeminen Madagaskarilla ei ole aina helppoa. Keskustellessamme sukupuolten tasa-arvosta useaan otteeseen puheeksi tuli konservatiivinen hallitus ja kirkon vahva vaikutusvalta. Oikeusjärjestelmää kuvailtiin korruptoituneeksi, ja harmaa talous vallitsee työmarkkinoita. Aktivismi voi olla hengenvaarallista. Monet keskusteluaiheet ovat tabuja, kuten abortti ja raiskaus. Järjestöjen työ on elintärkeää, jotta naisten turvallisuus ja hyvinvointi paranisivat.
Tapasimme naisen, joka teki väitöskirjaa abortista Madagaskarilla ja kuului poliittiseen naisten ryhmään, joka esitti sukupuolikysymyksiä parlamentille. Tapasimme naisyhdistyksen, joka tarjosi töitä kalastajien vaimoille, koska kalastus on muuttunut epävarmaksi elinkeinoksi kalakantojen heikentymisen vuoksi. Tapasimme miehen, joka matkusti ympäri Madagaskaria dokumentoiden, mitkä ruokakasvit tai mutatoituvat ilmastonmuutoksen vuoksi. Ranskan kumppanuuskeskuksessa tapasimme työntekijöitä, jotka tutustuttivat paikallisia lapsia ilmastotoimintaan järjestämällä ekoinnovaatiokilpailun ja suunnittelemalla ekofestivaalia, johon tuli osallistujia kymmenestä eri kaupungista. Festivaalilla muun muassa kirjoitettiin ja esitettiin ympäristöaiheista runoutta tietoisuuden lisäämiseksi.
Nämä esimerkit osoittavat, kuinka paljon työtä tehdään paikallisesti sosiaalisen ja ekologisen muutoksen eteen, sortavasta hallituksesta ja kolonialismin vaikutuksista huolimatta. Viime syksyn uutiset Madagaskarilta kertovat massiivisista protesteista, jotka johtivat presidentin hallituksen hajottamiseen ja maanpakoon. Madagaskarilaiset nuoret haluavat muutosta. Se oli selvää vierailumme aikana, mutta ruudulta katsottuna tilanne tuntuu hurjalta. Protestit ovat olleet hengenvaarallisia.
Voi tuntua, ettei tämä hälinä maailman toisella puolella vaikuta meidän todellisuuteemme. Silti näennäisen turvallisessa ja demokraattisessa Suomessa todistamme välinpitämättömyyttä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta kohtaan sekä ilmastotoimien laiminlyöntiä. Ilmastokriisi on täällä, ja näemme jatkuvasti sen vaikutuksia, kuten hengenvaarallisia helleaaltoja ja vähenevää lumimäärää sekä arktisten ekosysteemien heikkenemistä. Sukupuolten tasa-arvo ei ole ratkaistu asia sekään. Sukupuolittunut väkivalta nostaa Suomen usein EU:n tilastojen kärkeen, ja kouluista kantautuu huolestuttavia uutisia naisvihamielisyyden valtavirtaistumisesta.
Nämä eivät ole vain kaukaisten maiden ongelmia. Meidän toimintaympäristömme tosin on kansalaistoiminnalle paljon vapaampi kuin monissa muissa paikoissa. Se, että voimme ilmaista mielipiteemme, osallistua mielenosoituksiin ja protestoida epäoikeudenmukaisuutta vastaan, on oikeus, jota kannattaa vaalia. Viime aikoina ympäri maailmaa on nähty lukuisia protesteja: Gen Z -protestit, jotka levisivät Nepalista ympäri maailmaa, erityisesti Indonesiassa, Filippiineillä, Keniassa, Marokossa, Madagaskarilla ja Perussa, sekä No Kings -protestit ympäri Yhdysvaltoja, jotka ovat olleet maan historian suurimmat mielenosoitukset. Näitä protesteja yhdistää huoli synkästä tulevaisuudesta, mutta tämä yhteenkuuluvuus tuo monille toivoa. Apatialle ja lamaantumiselle ei ole sijaa, kun on paljon tehtävää.
Mekin Z-sukupolven nuorina teemme parhaamme osallistuaksemme aktiivisesti toiveikkaamman tulevaisuuden rakentamiseen. Madagaskarilla tapasimme sitoutuneita opettajia, jotka vähäisellä tai olemattomalla opettajankoulutuksella pyörittävät kymmeniä luokkahuoneita ja tekevät parhaansa vastatakseen oppilaidensa tarpeisiin. Nämä madagaskarilaiset opettajat yhdessä oululaisten opettajaopiskelijoiden kanssa ovat käynnistäneet projektin nimeltä “Glocal Pennant”.
Projekti yhdistää Suomen ja Madagaskarin koulujen välisillä vaihdoilla. Molemmissa maissa englannin kielen luokat keskustelevat verkossa siitä, mikä heille on tärkeintä. Oppilaat vievät keskustelunsa myöhemmin kotikaupunkiensa eri tiloihin taiteen, tekstin ja dialogin muodossa. Vaihdon kautta oppilaat harjoittelevat kulttuurienvälisiä vuorovaikutustaitoja, kuten itsereflektiota ja empatiaa, eri näkökulmien huomioon ottamista, dialogia ja kriittistä ajattelua.
Projektin suurempi tavoite on kuitenkin se, että nuorten ääni tulisi kuulluksi. Ydinperiaatteena on luoda siltoja ryhmien välille, jotka eivät tyypillisesti kohtaa. Tämä koskee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä yhteyksiä. Meille on kuitenkin erityisen tärkeää, että nuorten, erityisesti alaikäisten, ääniä vahvistetaan, koska julkisessa keskustelussa heidän näkemyksiään ei usein oteta huomioon.
Ensi vuoden alussa kutsumme oululaiset osallistumaan tapahtumiimme, kuten world caféihin, keskustelutilaisuuksiin ja näyttelyyn, jossa he pääsevät vuorovaikutukseen oppilaiden ja heidän töidensä kanssa sekä laajentamaan oppilaiden kesken aloitettua keskustelua. Tavoitteenamme on myös edistää globaalia empatiaa ja luoda yhteyden tunnetta niihin, jotka vaikuttavat olevan kaukana meistä – maantieteellisesti, kulttuurisesti tai sukupolvien tasolla.
Projektin järjestävät ITE (Intercultural Teacher Education) -opiskelijat ja kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan henkilökunta, ja sitä tukevat Rauhankasvatusinstituutti ja Ooka ry. Tulevista tapahtumista tiedotamme muun muassa Ooka ry:n sosiaalisessa mediassa. Teemme yhteistyötä opettajien kanssa Toamasinassa ja Pohjois-Suomessa sekä vapaaehtoisten kanssa Oulussa. Projekti toimii myös osana laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluu erilaisia paikallisia toimintoja (mukana esimerkiksi Mobile Futures, Oulu2026 ja Kaikkien Oulu), jotka tutkivat antirasismia, moninaisuutta ja yhteenkuuluvuutta Oulussa.
Kirjoittajat
Kerttu Kalliorinne on Oulusta kotoisin oleva ympäristöpolitiikan opiskelija, joka työstää graduaan ekofeministisestä aktivismista. Harjoittelussa Rauhankasvatusinstituutissa hän sai olla mukana useissa Ecoality-hankkeissa.
Celine Okata on kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan opiskelija. Vapaa-ajallaan hän rakastaa leipoa leipää, vaeltaa luonnossa ja opetella sellonsoittoa.
Kuvat Heaven Primo.