Brittiläisen Andrew Michael Hurleyn esikoisromaani Hylätty ranta on saanut häikäisevän vastaanoton: romaani nappasi brittiläisen Costa-palkinnon esikoisromaanien sarjassa ja valittiin brittiläisen kirja-alan vuosittaisessa palkintogaalassa sekä vuoden esikoisromaaniksi että vuoden romaaniksi. Eikä ihme – Hylätty ranta on hämmästyttävän varmaa työtä esikoisromaaniksi.
Hurleyn romaani sijoittuu Loneylle, Luoteis-Englannissa sijaitsevalle jumalanhylkäämälle rantakaistaleelle. Siellä seisova ränsistynyt outo talo on kertojan, teini-ikäisen Tonton ja hänen veljensä Andrew’n äidin mielestä mitä mainioin paikka vuosittaiselle pääsiäisretriitille. Pääsiäisviikon pyhiinvaellukselta odotetaan suuria: katolisen uskon riittejä pakonomaisen tarkkaan toistava äiti uskoo Loneyn pyhäkön lähdeveden parantavan Andrew’n mykkyyden. Seurueen rukoillessa, paastotessa ja ripittäytyessä Loney saa yhä ahdistavampia piirteitä. Tonto haluaa suojella veljeään kaikelta pahalta, mutta Loneyssä pahaa taitaa olla liikaa yhden ihmisen hallittavaksi.
Hurley kirjoittaa kuin enkeli, ja Loneyn armotonta luontoa kuvatessaan hän on vahvimmillaan: piiskaava merituuli ja kattoa vasten naputtava rankkasade välittyvät elävästi kotisohvalle asti. Hurleyn luoma Loney on kylmä, arvaamaton ja nopeasti nousevan vuorovetensä vuoksi monelle kohtalokas ranta.
Uhkarohkeat simpukankerääjät eivät ymmärtäneet minkä kanssa olivat tekemisissä vaan ajoivat autonsa hiekalle pakoveden aikaan ja ajautuivat maihin vasta viikkokausien kuluttua kasvot vihrein, iho nukkaisen pehmeänä. Joskus sellaiset murhenäytelmät päätyivät uutisiin, mutta Loneyn julmuus oli niin vääjäämätöntä, että yleensä kukaan ei muistanut sen onnettomia uhreja […].
Onko Hylätty ranta sitten kauhuromaani, kuten kannen sisäteksteissä luvataan? Kyllä ja ei. Siitä löytyvät toki moni goottilaisen kauhun tunnusmerkeistä: on hirtettyjä noitanaisia, kummallisen alkukantaisia kyläläisiä, vihamielinen ja raivoava luonto, epämääräisiä viittauksia vanhan talon hulluuteen ja kaikenlaisiin kirouksiin.
Mutta kauhu ei koskaan ota täysillä otetta lukijan kurkusta. Lukija odottaa säpsähdyttävää yllätyskäännettä, Gillian Flynnin Gone Girl -romaanissa lanseeraamaa totaalista maailmankuvan niksautusta. Hurley ei kuitenkaan päästä lukijaansa niin helpolla.
Suoraviivaisen kauhun sijaan Hylätty ranta on eteerinen, salaperäinen, hitaasti kasvava ja nautinnollinen luettava. Teos kuvaa kauniisti veljeyttä ja velvollisuutta, uskoa ja siitä luopumista. Se on rakennettu niin vetävästi ja kirjoitettu niin kauniisti, että se on pakko ahmaista yhdessä illassa. Romaanin ansioksi voi laskea myös sen, ettei se anna helposti sulateltavaa vastausta siihen, oliko romaanin kauhistuttavuus alkuperältään arkista vai yliluonnollista. Siksi lukukokemus onkin niin mieleenpainuva ja mieltä sopivasti häiritsevä.
