Väitöstutkijoiden jaosto DRS (Doctoral Researchers’ Section) on valinnut apulaisprofessori Minna Patasen vuoden väitöskirjaohjaajaksi. Ensimmäistä kertaa koskaan myönnetty palkinto jaettiin Pataselle Flooran päivänä 13. toukokuuta Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan monitoimitila Sarassa.
Flooran päivän, myös kukanpäivä, on ylioppilaiden juhlapäivä, jota juhlittiin ensimmäistä kertaa 1800-luvulla. Päivällä on myös kansallisen identiteettimme kannalta merkitystä, sillä Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran Flooran päivänä vuonna 1848.
Päivän valinnan taustalla oli DRS:n puheenjohtajan Petra Orasen mukaan kunnioittaa perinteikästä ylioppilaiden juhlapäivää, joka on vapun vuoksi unohtunut useimpien ylioppilaiden mielestä kokonaan.
DRS on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan alla toimiva yhteisö, jonka tarkoituksena on toimia väitöskirjatutkijoiden edunvalvojana sekä tarjota vertaistukea. Yhteisö kokoustaa kahden kuukauden välein. Kokouksissa kysytään jäsenten kuulumisia ja keskustellaan väitöskirjatutkijoihin liittyvistä asioista ja otetaan niihin kantaa. Yhteisö järjestää myös pari kertaa vuodessa tapahtumia jäsenilleen.
Vuoden väitöskirjaohjaajan valinnasta
Oranen mainitsee vuoden väitöskirjaohjaajaksi ehdotettavan ohjaajan kriteereiksi ohjaussuhteen aikana olevan tai olleen kytköksen Oulun yliopistoon. Lisäksi ohjaajan täytyy olla tutkijakoulun nimittämä ja täyttää yliopiston kelpoisuuskriteerit sekä ohjaajan täytyy toimia tai olla toiminut ehdottajan väitöskirjan ohjaajana viimeisen vuoden sisällä.
Ehdottajan tuli myös arvioida ohjaajaansa sitoutuneisuutta ja motivaatiota, substanssiosaamista, kommunikaatiota ja palautetta, vastuullisuutta ja tutkimuseettistä toimintaa sekä käytännön tukea ja mentorointia.
Eräs patasen ohjattava oli arvioinut hänet kaikilla osa-alueilla täysin pistein: 10/10.
Ohjattavat antoivat kattavat perustelut arvosanoilleen, joissa muun muassa mainitaan Patasen sitoutuminen, tuki sekä avoin ja kunnioittava palaute. Patasen syvä ammatillinen osaaminen on auttanut ohjattavien väitöskirjoja saavuttamaan korkeat akateemiset standardit ja hän on kannattanut ohjattavia seuraamaan omaan uraan liittyviä päämääriä.
Patasen hyväksi valinnassa laskettiin hänen kokonaisvaltainen lähestymistapansa ja syvä sitoutuminen ohjaussuhteeseen. Hän on antanut ohjattavilleen aktiivisen roolin, jonka ansiosta he ovat voineet vapaasti kokeilla omia ideoitaan ja tehdä omia päätöksiään. Patanen on myös auttanut stressinhallinnan ja myötätuntoisen työilmapiirin luomisen kanssa.
Valitsijatiimissä olivat mukana väitöskirjatutkijat Petra Oranen, Jarkko Impola, Gunjan Chandra, OYY:n hallituksen jäsen Karoliina Kokko-Tollola ja tutkijakoulun johtoryhmän jäsen professori Jouko Miettunen.
Ehdotettuja väitöskirjaohjaajia vuoden parhaaksi oli kaiken kaikkiaan 45. Orasen mielestä tämä on upeaa ja viestii siitä, että moni väitöskirjatutkija kokee ohjaussuhteensa erinomaiseksi.
Onnistumisen elämyksiä
Minna Patasesta kunnianosoitus tuntuu hyvältä ja tekee nöyräksi samaan aikaan. Hänen mielestään on mahtavaa, että joku on nähnyt vaivaa ja ehdottanut juuri häntä palkinnon saajaksi.
“Tällaiset ansiot ovat mielestäni niitä, joilla on merkitystä elämässä, ei julkaistujen artikkelien määrällä tai hankitulla ulkopuolisella rahoituksella”, Patanen toteaa. Hän myös myöntää, että rahoitus ja artikkelien määrä ovat kuitenkin tärkeitä akateemisessa maailmassa.
Hyvä väitöskirja on Patasen mielestä yksiselitteinen: tehty väitöskirja. “Välillä niistä tulee monien asioiden summana parempia ja joskus taas siinä pelkässä kirjasessa ei heijastu se valtava oppimisprosessi, jonka sekä ohjattava että ohjaaja ovat käyneet läpi.”
Kaikissa Patasen ohjaamissa väitöskirjoissa on ollut hänen mukaansa ilon sekä myös epätoivon hetkiä, joita kohdatessa ohjattava ja ohjaaja ovat hiljaa miettineet kahdestaan, kuinka kummallista on se, ettei mikään vahingossakaan onnistu.
Patasen ala, kokeellinen ja laskennallinen fysiikka, tarjoaa kuitenkin parhaimmillaan sellaisia onnistumisen elämyksiä, joita ei muualta löydy. “Ne hetket on ollut kiva jakaa ohjattavien kanssa”, Patanen toteaa.
Pitkän uran jälkeen työsuhde Oulun yliopiston kanssa jää Patasen puolesta menneisyyteen. Hän on toiminut syyskuusta 2024 asti tutkijainsinöörinä Patentti- ja rekisterihallituksessa kvanttitekniikan ja optiikan ryhmässä, eikä sen koommin ole ollut työsuhteessa yliopistoon. “Viimeisten väitösohjausten loppuunsaattaminen on mennyt harrastuspohjalta”, Patanen paljastaa.
Urapolustaan Patanen kertoo ensiksi väitelleen tohtoriksi 2010, jonka jälkeen työskenteli Ranskassa viisi vuotta tutkijana. Loppuvuodesta 2015 hän palasi Ouluun ja oli Nano- ja molekyylisysteemien tutkimusyksikössä suunnilleen yhdeksän vuotta. Patasen erikoisalaa on röntgensäteilyherätteinen hiukkasten ja materiaalien tutkimus.
Tulevaisuudelta Patanen toivoo pitkää uraa patenttien parissa. “Tämäkin työ on älyllisesti erittäin haastavaa, mutta kuitenkin vain työtä“, Patanen kertoo. Hän myöntää, että tutkijana ei ikinä onnistunut kohtuullistamaan työskentelyä, vaan siihen ajautui ajan mukana ehkä liiankin kokonaisvaltaisesti.
Oulun yliopiston Patanen kertoo olleen hänelle oikein hyvä työpaikka. Hänen mukaansa Oulu, kenties muiden yliopistojen tapaan, tasapainottelee opetuksen ja tutkimuksen kanssa rajatuilla resursseilla tulevaisuuden mielessä pitäen. Patanen sanoo, että oli saanut yliopistolta paljon tukea ja ohjausta väitöskirjaohjaukseen ja esihenkilönä toimimiseen. Tämä oli hänen mielestään hienoa.
