Elokuun alussa kadut täyttyvät riemukkaista koululaisista. Erityisesti ekaluokkalaisten riemu ja innokkuus ylittävät uutiskynnyksen joka syksy. Lapsille hankitaan uudet reput ja koulutarvikkeet, ja uutta luokkaa ja opettajia jännitetään.
Into oppimiseen on käsinkosketeltava. Ekaluokkalaiset miettivät innoissaan, milloin päästään lukemaan ja laskemaan, ja milloinhan ne englannin kielen opinnot alkavatkaan.
Tätä innostunutta koulutiensä aloittajaa voi aivan hyvin verrata myös juuri tiedon opiskelupaikastaan saaneeseen tulevaan yliopisto-opiskelijaan. Uuteen opinahjoon astuessaan fuksi tuntee jännityksellä värittynyttä iloa ja ylpeyttä. Uuden oppimisen ilo on valtava. Pysähdy hetkeksi ja mieti, miltä tuo tunne tuntui. Onko se tunne säilynyt? Millä tavoilla tuo tunne, käsinkosketeltava innostuneisuus, saataisiin koko yliopistoyhteisön voimavaraksi?
Erityisesti omaopettajilla sekä toki myös muulla opetushenkilökunnalla on valtava merkitys opiskelijoiden motivaatiolle. Innostava, kannustava, aktiivinen, opiskelijoita tukeva sekä opiskelijoihin luottava omaopettaja on yksi tärkeimmistä avaimista tämän innostuneisuuden tukemiseen. Niin fuksilla kuin vanhemmallakin opiskelijalla on nimittäin toisinaan pallo hukassa. Opinnoista on vaikea saada otetta, jos ei tiedä opintojen rakennetta ja suuntaa tai ei saa minkäänlaista tukea tämän suunnan löytämiseen. Kovin surullisia ovat ne kommentit, joissa opiskelija kertoo nähneensä omaopettajaansa kerran, eikä edes muista hänen nimeään tai kasvojaan.
Innostuneisuus omiin opintoihinsa on merkittävää yksilön mutta myös yliopiston ja koko yhteiskunnan kannalta.
Yliopisto kyllä kouluttaa omaopettajia ja seuraa, miten HOPSeja hyväksytään, mutta suuri vastuu itse toiminnasta jää myös tiedekunnille ja tutkinto-ohjelmille. Onko kaikille tiedekunnille tukeva ja rullaava omaopettajatoiminta kunnia-asia, vai jääkö se ainoastaan kirjausmerkinnäksi?
Tiedekunnissa olisi hyvä muistaa, että innostuneisuus omiin opintoihinsa on merkittävää yksilön mutta myös yliopiston ja koko yhteiskunnan kannalta. Innostuneet ja motivoituneet opiskelijat kun tutkimusten mukaan suorituvat opinnoistaan stressittömämmin ja suorittavat jopa 5–10 opintopistettä enemmän lukukaudessa.
Opintoihin uppoutuminen ja innostuneisuus kielii myös hyvästä itsearvostuksesta sekä ennustaa hyvää työn imua jopa kymmenen vuotta myöhemmin. Ja ennen kaikkea: tyytyväinen opiskelija on edelleen yliopiston paras käyntikortti koko maailmalle.
