Kenelläkään ei ole lupaa olla inhottava, vihamielinen tai epäreilu toista ihmistä kohtaan. Mikään syy ei ole riittävän hyvä. Katkeruus ja huonoissa fiiliksissä vellominen ovat ihmisen itsenäisiä valintoja.
Kuulostaako ärsyttävältä self-help -lätinältä? Avataan vähän.
Jokaiselle meille sattuu elämän kuluessa erilaisia vastoinkäymisiä. Osa niistä on kepeämpiä, päivittäisiä ärsytyksen aiheita, osa taas syvään traumatisoivia ja vammauttavia katastrofeja.
Kun kohdallemme sattuu jotain ikävää, on luonnollista tuntea negatiivisia tuntemuksia: vihaa, surua, pelkoa ja ahdistusta. Pään täyttävät synkät ja kammottavat ajatukset. Tämä on normaalia, eikä näiden tunteiden ja ajatusten kokemisessa ole mitään väärää.
Mutta siitä eteenpäin asia käy monimutkaisemmaksi. Ihmisillä on taipumus katkeroitua vastoinkäymisistä, alkaa syyttää maailmaa epäreilusta pelistä. Arvella, että muilla on helpompaa.
Perisuomalaisen pessimistinen sananlasku kuitenkin väittää vastaan: paskan määrä on vakio, vain laatu vaihtelee. Uskon, että tässä näkemyksessä on ponteva totuuden siemen. Mutta miksi sitten osalle ihmisistä ei tunnu tapahtuvan mitään ikävää, miksi joitakin maailma ei vain onnistu lannistamaan?
Uskon, että kyse on täysin näkökulman valitsemisesta. Jos aamukahvit menevät lattialle ja auto ei tahdo käynnistyä, onko kyse siitä, että aina minulla on näin huono tuuri? Vai ajatellako siten, että tällaista säheltämistä nyt sattuu itse kullekin vuorollaan, nyt vain oli meikäläisen vuoro?
Ihmiset tuntuvat olevan nykyään katkeria ja vihaisia joka suuntaan: medialle, poliitikoille, turvapaikanhakijoille, natseille, suvakeille, rasisteille, työttömille ja julkkiksille. Syytä omaan huonoon oloon haetaan kaikesta muusta kuin omasta suhtautumisesta asioihin. Ja omaa huonoa oloa myös uskalletaan purkaa muihin, koska sen ei koeta olevan oma syy.
Ihminen ajattelee herkästi, että kun kerran muut ovat minulle niin inhottavia, niin minäkin saan olla takaisin, reilu peli.
Tässäpä uutinen: suurimmalla osalla maailman asioista ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.
Taivaalta sataa vettä siksi että siten ilmasto toimii, ei siksi, että sinulla on kesäloma. Turvapaikanhakijat tulevat tänne hakemaan parempaa mahdollisuutta elämään, eivät riistämään sinulta mahdollisuutta omaasi. Ja poliitikotkin vain pyrkivät pysymään valta-asemassaan, eivätkä vietä kaikkia valveillaolotuntejaan tehdäkseen sinun elämästäsi mahdollisimman hirveää.
Kun ymmärtää, että kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta, oikeutetulta vihanlevittämiseltä katoaa pohja. Tilalle tulee empatia, ymmärrys siitä, että myös muut kokevat joka päivä ikäviä asioita.
Ja empatiasta nousee halu auttaa, tehdä kanssa-apinan elämä edes vähän siedettävämmäksi.
