Oulun yliopistossa on lähes koko kevään ajan käyty yt-neuvotteluita. Huhtikuun lopussa päättyneiden neuvotteluiden seurauksena muusta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöstä vähennetään määräaikaisuuksien ja eläköitymisten lisäksi 35 henkilöä. Samalla palvelurakenteita uudistetaan: 156 nykyisen työpaikan lakkauttamisen vuoksi moni muuhun henkilöstöön kuuluva työntekijä joutuu hakemaan työpaikkaansa uudelleen.
Prosessi vaikuttaa huonosti ajoitetulta tuolileikiltä, jolla tulee olemaan vaikutuksia ihmisten työmotivaatioon ja koko yhteisön ilmapiiriin.
On aivan selvää, että yliopistomme kokoisessa organisaatiossa suurten uudistusten vaikutukset heijastuvat aivan kaikkeen. Ajankohta tälle tuolileikille on yksi pahimmista mahdollisista, sillä se menee päällekkäin muun muassa lukujärjestystyön, opiskelijavalintojen sekä opintosuoritusten ja tutkintojen kirjaamissuman kanssa.
En siksi ihmettele tai ylläty, jos kaikki ei mene aivan kuin Strömsössä. Työnteko on varmasti vaikeaa ajatusten harhaillessa ja työmotivaation ollessa kateissa. Ihmiset reagoivat stressaavaan tilanteeseen eri tavoin: osa haluaa heittää hanskat tiskiin, osa sinnittelee viimeiseen pisteeseen saakka.
Yksi pahimmista asioista motivaation puutteen ja arvottomuuden tunteiden lisäksi on odottaminen. Päätösten odottamiseen liittyy ahdistusta, tiedon puutetta sekä monenlaisia huhupuheita. Valitettavan usein työntekijöiden osaksi jää miettiä sitä, mitkä puheista pitävät paikkansa ja mitkä taas eivät.
Osaa huhupuheista voidaan onneksi kitkeä pois avoimilla keskustelutilaisuuksilla sekä tarjoamalla tietoiskuja esimerkiksi intrassa. Keskustelulle ja asioiden jäsentämiselle onkin annettava reilusti tilaa, sillä näillä on positiivista vaikutusta henkiseen hyvinvointiin.
Uuden organisaation on määrä aloittaa elokuussa. Vaikka tähän päivämäärään onkin vielä aikaa, kesälomien jälkeen elokuun ensimmäinen päivä tulee eteen hyvin nopeasti. Lisäksi elokuun alkuun ajoittuu uusien opiskelijoiden tulo ja orientaatio sekä muun muassa yliopiston auditointi.
Moni kysymys on edelleen vailla vastausta. Mitä uusi organisaatio konkreettisesti tarkoittaa yliopistojen perustoimintojen kannalta? Kuinka työntekijöille tarjotaan perehdytystä uusiin tehtäviin? Miten käy jatkossa esimerkiksi koulutuksen kehittämishankkeiden?
Toivon, että näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, mutta ennen kaikkea toivon, että yhteisössämme annetaan jokaiselle yksilölle sekä hänen osaamiselleen ja tekemälleen työlle sen ansaitsema arvostus.
Jatkossa toivon näkeväni Oulun yliopiston yhteisönä, jossa jokaisella on oma paikkansa ja jokainen tuntee olevansa arvokas. Yhteisönä, jossa epäonnistumisten sijaan keskitytään onnistumisiin ja muistetaan antaa niistä kiitosta. Yhteisönä, jossa on aikaa ja tilaa keskustelulle ja toistemme tukemiselle.
Viime vuosien muutostahti on ollut todella hurja. Näin nopeassa muutostahdissa yksilö katoaa ja pysähtyminen on vaikeaa.
Muutoksesta jää aina jälki ja se jälki voi olla ihmisessä pitkään. Uskon ja tiedän, että tähän mennessä monessa paikassa on itketty, huudettu ja varmaan hieman jo naurettukin.
Jokaiselle neuvotteluiden piirissä olevalle haluankin sanoa: “Sinä olet merkityksellinen, osaava ja arvokas. Kävi tässä miten tahansa.”
