Oulun yliopiston tiedekuntien määrä vähenee kymmenestä kahdeksaan, kun yliopisto yhdistää arkkitehtuurin, teknillisen ja kaivannaisalan tiedekunnat 1.1.2018 alkaen yhdeksi tiedekunnaksi. Arkkitehtuurin ja kaivannaisalan tiedekunnat perustettiin vuonna 2014.

Oulun yliopisto yhdistää arkkitehtuurin ja kaivannaisalan tiedekunnat teknilliseen tiedekuntaan

Oulun yliopiston hallintojohtajan Essi Kiurun mukaan yhdistymisen perusteena on yliopiston organisaation yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Yhdistetyssä tiedekunnassa opiskelijoita on 2311 ja työntekijöitä 328.

Teksti Anni Hyypiö

Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta, arkkitehtuurin tiedekunta ja kaivannaisalan tiedekunta yhdistetään 1.1.2018 alkaen yhdeksi tiedekunnaksi, jonka nimeksi tulee teknillinen tiedekunta.

Yhdistymisen perusteena on yliopiston organisaation yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, sanoo yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru.

Suurin yhdistyvistä tiedekunnista on teknillinen tiedekunta, jossa on 1810 opiskelijaa ja 271 työntekijää. Arkkitehtuurin tiedekunnassa opiskelijoita on 313 ja työntekijöitä on 28, kaivannaisalan tiedekunnassa opiskelijoita on 188 ja työntekijöitä 29.

Uudessa yhdistetyssä tiedekunnassa opiskelijoita olisi 2311 ja työntekijöitä 328.

Tarkoittaako yhdistyminen yt-neuvotteluja tiedekuntien nykyiselle henkilöstölle?

”Ei missään nimessä. Yt-neuvottelutarpeita ei tässä yhteydessä ole ilmennyt”, Essi Kiuru painottaa.

Oulun yliopisto kasvatti tiedekuntien määrää kuudesta yhdeksään vuoden 2014 alussa. Silloin uusina tiedekuntina aloittivat arkkitehtuurin, biokemian ja molekyylilääketieteen sekä tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta. Kaivannaisalan tiedekunta perustettiin 1. elokuuta 2014.

Tiedekuntien yhdistymisestä päätettiin Oulun yliopiston hallituksen kokouksessa keskiviikkona 6.9.

Yhdistyvät tiedekunnat käyvät omat tulosneuvottelut vuoden 2018 osalta. Arkkitehtuurin taidealaperusteinen lisärahoitus ja kaivannaisalan tiedekunnan ylösajorahoitus käsitellään yliopistotason budjetoinnissa jatkossakin erillisinä kysymyksinä. Lisäksi hallituksen kokouksessa todettiin, että Oulu School of Architecture ja Oulu Mining School -identiteetit säilyvät tiedekuntien yhdistymisen jälkeenkin.

 

Tärkeät tavoitteet toteutumassa

Tiedekunnat aloittivat rehtori Jouko Niinimäen toimeksiannosta 19.6.2017 valmistelun ja keskustelut toimintojensa yhdistämisestä.

Torstaina 31.8. julkaistun kokouskutsun mukaan tiedekunnat ovat valmistelutyön aikana löytäneet yhdistymisestä hyviä ja huonoja puolia. Niitä on listattu kokouskutsussa.

Arkkitehtuurin tiedekunta näkee yhdistymissuunnitelmissa positiivisena suuremman tiedekuntapohjan ja säästöt hallinto- ja muissa resursseissa. Lisäksi rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opetus tukee arkkitehtien koulutusta. Yhdistymisen katsotaan tuovan integraatiota teknillisen ja kaivannaisalan tiedekunnan koulutusohjelmien kanssa.

Tiedekunnan kannalta ratkaistavia asioita ovat tasapuolinen oikeus osallistua opetus- ja tutkimushallinnon yhteisiin hallintoelimiin, koulutuksen tukeminen erillisellä rahoituksella sekä oman kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetun brändin vaaliminen.

Arkkitehtuurin tiedekunnan dekaani Rainer Mahlamäki näkee yhdistymisen edenneen arkkitehtien kannalta hyvin. Tilanne ei ole sinänsä uusi, olihan arkkitehtuuri Oulussa osa teknillistä tiedekuntaa vuoteen 2014 saakka. Arkkitehtuurin tiedekunnalle erityisen tärkeää on säilyttää oma itsenäinen identiteetti tiedekuntien yhdistymisen jälkeenkin.

”Pidämme huolta omasta taloudestamme, ja tutkimuksen alueella muodostetaan yksi tutkimusyksikkö. Toivomme toki myös vaikutusmahdollisuuksia tiedekuntahallitukseen. Meille tärkeät tavoitteet ovat toteutumassa.”

Mahlamäki pitää yhdistymisen aikataulua tosin kiireellisenä.

”Asiaa on valmisteltu tavattomalla kiireellä. Mutta tässä vaiheessa sanoisin, että ongelmia ei ole nähtävissä, prosessi on edennyt toivomustemme mukaan. Arjessamme näkyy enemmän se, että muutamme pian Linnanmaalla uusiin tiloihin.”

 

Yhdistymisessä hyvää ja huonoa

Teknillisen tiedekunnan dekaani Riitta Keiski näkee yhdistymisessä sekä hyvää että haasteita.

Yhdistymisen suurimpana vahvuutena hän pitää teknillisen tiedekunnan monitieteisyyden kasvamista. Lisäksi hän näkee yhdistymisessä mahdollisuuden profiloitua entistä selkeämmin arktisena ja pohjoisena tiedekuntana.

”Arkkitehdeillä ja kaivannaisalalla pohjoisuus on näkynyt selvästi toimenpideohjelmissa, mutta tekniikan alalla pohjoisuustematiikkaa ei ole tuotu vielä voimallisesti esiin. Jos kaikki menee hyvin, oululainen tekniikan ala saa tässä uudistuksessa oman leimansa. Oululaisilla onkin nyt erinomainen mahdollisuus näyttää osaamisensa ja erottua muista. Uudistus ei kuitenkaan tule helpolla: edessä on vielä paljon suunniteltavaa, nyt pitää olla luova ja viisas. Hyviä merkkejä on jo näköpiirissä.”

Lisäksi yhdistymisen katsotaan mahdollistavan uusia avauksia koulutuksessa ja tutkimuksessa ja parantavan tutkinto-ohjelmien resurssitehokkuutta ja laatua. Opiskelijoille tiedekuntien yhdistyminen tarkoittaa mutkattomampaa liikkumista eri tutkinto-ohjelmien välillä. Vaikka tästä ilmeisin hyöty koituu arkkitehtuuria ja rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaa opiskeleville, Keiskin mukaan myös muiden tutkinto-ohjelmien opiskelijat hyötyvät.

Yhdistymisen aikataulu ei kuitenkaan ole tekniikan tiedekunnalle kaikista helpoin, sillä tiedekunnassa on jo meneillään monia muitakin uudistuksia. Alkuvuonna tiedekuntaan siirtyivät kemian tutkimusyksiköt, ja paraikaa tiedekuntaan rakennetaan rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tutkinto-ohjelmaa.

Lisäksi teknillisessä tiedekunnassa on käynnissä tutkimusyksikköjen yhdistymisiä: vuoteen 2019 mennessä tarkoituksena olisi pienentää yksiköiden määrää neljästätoista tutkimusyksiköstä 6–8 yksikköön.

”Jokapäiväistä tehtävää on tiedekunnassa muidenkin uudistusten myötä jo paljon. Siksi toivoisin, että yhdistymisen suunnitteluun olisi enemmän aikaa. Kyse on kuitenkin hyvin kattavasta uudistuksesta, joka koskettaa kaikkia tiedekunnassamme. Samalla se tuo meille ennennäkemättömiä uusia mahdollisuuksia”, Keiski sanoo.

Riitta Keiski ei osaa vielä sanoa, mitä arkkitehtuurin, teknillisen ja kaivannaisalan tiedekuntien nykyiselle dekaanimäärälle tapahtuu yhdistymisen myötä.

”Uudessa tiedekunnassa olisi yhdelle dekaanille aika kova työ. Voisi olla hyvä miettiä, olisiko mahdollista tuoda dekaanin ja koulutusdekaanin lisäksi tutkimusdekaanin tehtävä, ainakin tiedekuntiin, joissa kilpaillun rahan osuus rahoituksesta on suuri?” hän pohtii.

Teknillisen tiedekunnan kannalta ratkaistavaksi jää lisäksi koulutusprofiilien selkeys ja näkyvyys sekä koulutusohjelmien houkuttelevuus, uudistustarpeiden tunnistaminen sekä ”tutkinto-ohjelmakohtaisten opiskelijamäärien pienuuden haasteen ratkaisu”.

Pienuuden haasteeseen vaikuttaa rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutuksen tulo. Aloituspaikat uuteen ohjelmaan koottiin jo olemassa olevien ohjelmien aloituspaikoista.

”Osalla opettajista on ollut huolena se, kuinka säilyttää pienissäkin ohjelmissa opiskelijoiden identiteetti niin, etteivät ne ole päällekkäisiä muiden alojen kanssa, eikä toisista tutkinto-ohjelmista tule houkuttelevampia kuin toisista. Pelkona voi olla, että tämän seurauksena voisi osa ohjelmista supistua liian pieniksi”, Keiski sanoo.

Teknillisen tiedekunnan kannalta ratkaistavia asioita ovat lisäksi aidon yhteistyön edistäminen, tutkimuksen integrointi ja infrastruktuurikulujen kattaminen, yhdistyvien tiedekuntien taloudelliset haasteet sekä infrakustannukset.

Kaivannaisalan tiedekunnan raportin mukaan yhdistyminen hyödyttäisi poistamalla tiedekuntien koulutuksen raja-aitoja ja tiettyjen koulutusalojen päällekkäisyyksiä, tuomalla yhteiskäyttöä tutkimusinfraan, muodostamalla yhteisiä tutkimusprojekteja, vähentämällä hallinnollisia tehtäviä ja tuomalla opiskelijoille aiempaa suurempaa kurssitarjontaa.

Haasteina kaivannaisalan tiedekunta näkee tiedekunnan koulutusbrändin ja koulutusrekrytoinnin heikentymisen ja luonnontieteellisen koulutuksen aseman heikkenemisen. Lisäksi tutkimuksen osalta sisäinen kilpailu kiristyisi. Henkilöstön osalta haasteena on organisaatiouudistuksen aiheuttama epävarmuus, opiskelijoiden kohdalla taas opiskelijaidentiteetin säilyminen tiedekuntauudistuksen jälkeenkin, opiskelijoiden integroituminen ja vaikutukset opiskelijarekrytointiin. Raportin mukaan uudistus aiheuttaisi haasteen myös kaivannaisalan tiedekunnan sidosryhmien suuntaan.

Kaivannaisalan tiedekunnan dekaani Juha Pekka Lunkka ei halunnut kommentoida asiaa sen keskeneräisyyden vuoksi.

Julkaistu 14.9.2017

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja. Henkensä pitimiksi tuottaa säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoituksia, kuvia ja kuvituksia maailmasta ja sen menosta. Instagram: @anniskelualue. Twitter: @AnniHyypio

Lue seuraavaksi

OYY:n hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Kalle Parviainen, edustajiston puheenjohtajaksi Elisabet Shnoro

Anni Hyypiö

Uutiset

5.12.2017

Suomen syntymäpäiväviikko näkyy myös kampuksella – luvassa muun muassa koko Suomen yhteinen kahvihetki

Anni Hyypiö

Uutiset

1.12.2017