Oodi opiskelijan kesälomalle

Koululaisilla ja palkkatyöläisillä on oikeus vuosittaiseen lomaan, mutta opiskelijan rentoilua kevään jälkeen pidetään syntinä, sanoo Sanna Häyrynen.

Kolumni  | 

Teksti Sanna Häyrynen

Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma, kuului Paula Vesalan laulu mökkiradioista vuosi sitten.

Ai vaan yksi kesäloma? Yliopiston luentosaleja kuluttavalla nuorella aikuisella ei ole välttämättä yhtäkään. Siksi rehvakkaan lomailun ilosanomaa levittävä Vesalan biisi kääntää veistä kesätyötä painavan opiskelijan vapaudenkaipuisessa haavassa.

Lukiosta yliopistoon siirryttyäni vuodenkierto muuttui. Kevätkuukaudet eivät enää täyttyneet huumaavan kouluttomuuden ja valoisien öiden odotuksesta. Aloin pelätä kesää jo tammikuussa. Mistä saisin kesätöitä? Miten maksaisin vuokran?

Fuksina huomasin, että kampus rupesi autioitumaan huhtikuusta lähtien, kun ihmiset katosivat tienaamaan. Ikävöin kouluaikojen päättäjäisiä, todistuksen saamista ja selvää siirtymää vapaalle.

Miksei opiskelijallakin olisi oikeus pakerruksen jälkeiseen lepoon?

 

Olen kuullut sankaritarinoita yliopisto-opiskelijoista, jotka lukuvuoden aikana tekevät osa-aikatyötä ja viettävät kesäkuukaudet kokopäivätyössä. Syinä raatamiseen ovat taloudellisen toimeentulon takaaminen ja pelko siitä, että kesätyötön aukko CV:ssä on kuilu tulevan työttömyyden ikeeseen.

YTHS:n selvityksen mukaan vuonna 2016 noin kolmannes yliopisto-opiskelijoista oli kokopäivätöissä vähintään neljä kuukautta. Useimmilla tämä tarkoittanee kesätyötä. Jos oletuksena on, että vuoden loput kahdeksan kuukautta kuluvat opintoihin, veikkaisin, että superpuurtajilla palautuminen jää puolitiehen.

Mikäli kesätyötä ei saa napattua, opiskelijan vaihtoehtona on lukea kesätentteihin kirjaston uumenissa opintotuen toivossa. Rehellinen palautuminen ei näytä olevan opiskelijan elämässä mahdollista.

Työssäkäyvillä on vuosilomansa. Kuinkahan moni heistä suostuisi siihen, että nuo neljä viikkoa pitäisi käyttää täydennyskoulutukseen? Opiskelijoilta odotetaan, että he jaksavat lukuvuoden jälkeen lisätä osaamistaan palkkatöissä.

Kokonaan tai osittain työtön kesä vaatii selityksiä, koska työteliään opiskelijan ihanne on edelleen vallassa. Oman loman ottaminen kysyy uskallusta, pokkaa ja säästöjä sukanvarressa.

Kun olin fuksivuoden jälkeen oivaltanut pelin hengen, ajattelin, että töitä on tehtävä opiskelujen lomassa ja kesät läpeensä. Kokeilin kaavaa, mutta lopulta uuvuin. Työ rupesi tuntumaan vastenmieliseltä ja luulin, ettei minusta edes olisi kokopäivätyöhön.

Kuudennen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä olin kuukauden päivät tekemättä mitään. Seitsemännen kesän pyhitin gradulle.

Jos joskus työpaikkaa hakiessani löysäilyt herättävät ihmetystä, vastaan, että kesätuulessa raikastuneet aivot ovat tehokkaammat kuin lepäämättömällä suorittajalla.

Maallistuneet nuoret aikuiset näyttävät olevan kiinni luterilaisessa laiskan syyllisyydessä. Ellei ahkeroitsijoita kannusteta pysähtymään, he voivat ennen pitkää uupua kuin työ- ja oikeusministerimme kahden salkkunsa puristukseen.

Aivotutkija Minna Huotilainen sanoo, että palautuminen on uusi työelämätaito.

Hyvinvoinnistaan huolta pitävä opiskelija voisikin ruveta laulamaan oodia, jossa ylistetään vuosittaista hermopaussia.

Julkaistu 5.6.2017

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka haluaa tuoda tutkimukseen perustuvia näkökulmia esille. Twitter: @sannahayrynen

Lue seuraavaksi

Kun aloin pelätä kevään saapumista

Henna Määttä

Kolumni

20.6.2018

Ihmiset tekevät tuloksen – Hyvinvointi syntyy hyvästä arjesta

Aino-Kaisa Manninen

Kolumni

20.6.2018