Oulun ylioppilaslehti 2017.

Näytelmä näytelmästä – Pieleen meni on kaaoksen karnevaali

Arvio Anni Hyypiö

Pieleen meni: The Play That Goes Wrong. Ohjaus Pertti Sveholm. Rooleissa Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen, Timo Reinikka. Alkuperäisnäytelmän käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, suomennos Mikko Koivusalo. Esityksen kesto noin kaksi tuntia sisältäen väliajan. Ensi-ilta Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 11.3., kevään viimeinen esitys lauantaina 13.5.

 

Innokas harrastajateatteri, brittiläinen murhamysteeri, kaksi tuntia aikaa. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Näytelmän nimen ollessa Pieleen meni ja tyylilajin ollessa komedia, vastaus kuuluu: aivan kaikki mahdollinen.

Pertti Sveholmin Oulun kaupunginteatterille ohjaama Pieleen meni on näytelmä näytelmästä, kertomus siitä, kuinka pienen harrastajateatterin kunnianhimoinen ensi-ilta kääntyy täydeksi katastrofiksi, näyttelijöiden elämän hirveimmäksi illaksi.

Näytelmän tapahtumapaikkana on kuvitteellisen Pohjois-Pohjanmaan Polyteknisen Draamaseuran tuottama ensi-ilta Susie H.K. Brideswellin käsikirjoittamasta murhamysteeristä, Murha Havershamin kartanossa. 

Murhamysteerin tapahtumat lähtevät liikkeelle kartanonomistajan Charles Havershamin murhasta. Syanidilla maustetun sherryn kaatajan henkilöllisyyttä ihmettelevät niin hysteriaan taipuva morsian Florence Colleymoore (Elina Keinonen), vanha ystävä, Eraserhead-tukkainen Thomas Colleymoore (Mikko Leskelä), draaman tajua ymmärtävä veli Cecil (Joose Mikkonen), puutarhuri Arthur (Joose Mikkonen), sivistyssanojen kanssa takelteleva hovimestari Perkins (Mika Nuojua) ja kulmiensa alta tuimasti tuijottava tarkastaja Carter (Janne Raudaskoski). Näytelmän taustajoukoissa vaikuttavat lisäksi ilmeikäs näyttämömestari Heli Karhu (Heli Haapalainen) ja rempseä valo- ja äänimies Teuvo Kohvakka (Aki Pelkonen).

Koska kyseessä on peribrittiläinen kuka sen teki -mysteeri, Murha Havershamin kartanossa sisältää tietysti useita mutkikkaita käänteitä, yllättäviä petoksia ja shokeeraavia salasuhteita – ja yhden uuden murhan. Mutta juonesta viis, Pieleen meni -näytelmän viehätys perustuu aivan muihin asioihin.

Draamaseura itse odottaa ensi-iltaansa suurella innolla. Vaikka aikaisemmat produktiot ovat tarkastaja Carteria näyttelevän seuran puheenjohtajan Risto Mäkelän (Janne Raudaskoski) mukaan olleet epäonnistumisia, tästä illasta tulee jotain muuta; jotain suurta, hienoa ja loistokasta. Tässä ei tietenkään onnistuta, sillä tekniset ongelmat käynnistyvät heti ensi minuuteilla, kun hetkeä liian aikaisin avautuva esirippu paljastaa hämmentyneet näyttämötyöntekijät.

Draamaseuran ensi-illassa pieleen menevät totisesti kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat: ruumis joutuu poistumaan kohtauksesta omin jaloin, nimet ja vuorosanat unohtuvat, avautuvat ovet kolkkaavat näyttelijältä tajun kankaalle.

Pieleen meni on puhdasveristä viihdettä. Parituntinen näytelmä on jatkuvasti kiihtyvää kaoottista kohellusta, jossa seinät kaatuvat, koirat katoavat kriittisellä hetkellä ja paikkaansa näyttämöllä puolustavat naiset käyvät käsikähmään. Ei totisesti älyllisesti haastavaa tai ajatuksia herättävää, mutta äärimmäisen viihdyttävää ja hyväntuulista katsottavaa.

Näytelmän hauskuus syntyy näyttelijöiden erinomaisesta ajoituksen tajusta. Tämä ei tarkoita vain kunnioitettavaa taitoa seistä oikeissa kohdissa Jyrki Sepän luomien lavasteiden romahtaessa, vaan kykyä reagoida mokiin ja epäonnistumisiin salamannopeasti ja ilmeikkäästi, silti spontaaniuden illuusion säilyttäen.

Polyteknisen Draamaseuran jäsenet esittävät roolinsa teatraalisen kehnosti, silmät ymmyrkäisinä, katse yleisöä pälyillen, vuorosanoja epäuskottavasti ja väärissä kohdissa painottaen  – siis juuri siten, kuin harrastajateatterissa näytellään. Surkeasti näyttelemisen maneereista erityisen mallikkaasti suoriutuu Florence Colleymoorea näyttelevä Elina Keinonen, jonka jokainen puuskahdus ja silmienpyöristys on liioittelevaa tulkintaa ja tunnetta täynnä. Yleisöä mielistelevää Ceciliä näyttelevän Joose Mikkosen hienosteleva puhetapa tuo mukavasti mieleen Radioteatterin ja vanhat radiokuunnelmat. Illan kenties hillittömimmät hihitykset irtoavat kuitenkin Mika Nuojuan näyttelemästä Perkinsistä, viskin tarjoilun kanssa toheloivasta hovimestarista.

Näyttelijöiden ja lavasteiden romahtaessa yleisö nauraa, hörisee ja kihisee naurusta. Itse huomasin hymyileväni hölmösti koko näytelmän ajan, mutta todelliset spontaanit naurunhörähdykset olivat harvinaisempia. Kenties ainainen kohellus ja jatkuva epäonnistumisten vyöry olisi kaivannut tasapainoksi muutamaa kunnolla mennyttä kohtausta, jotta seuraavan mokan vaikutus olisi ollut entistä makoisampi?

Kaiken kaikkiaan Pieleen meni on tiukka ja erinomaisesti esitetty viihdepaketti. Kiitosta on syytä antaa myös tekstin suomennukselle, brittiteksti on kääntynyt hienosti Suomen (ja Oulun) oloihin. Näytelmä on ollut todella suosittu myös kotimaassaan Iso-Britanniassa. Alkuperäinen The Play That Goes Wrong -näytelmä aloitti pubin yläkerrassa olevassa Old Red Lion Theatressa, eteni sieltä hieman isompaan Trafalgar Studios -teatteriin, kunnes päätyi syyskuussa 2014 Lontooseen Duchess Theatreen, jossa se jatkaa edelleen hittiesityksenä.

Suosittua näytelmää on Suomen ja Iso-Britannian lisäksi esitetty esimerkiksi Australiassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Irlannissa.

Ja miksipäs ei, onhan näytelmän perusajatus helppo lokalisoida – löytyyhän jokaisen maan jokaisesta pikkukaupungista se aktiivinen, hyvää tarkoittava ja häkellyttävän kehno paikallinen teatteriseuransa.

Julkaistu 24.3.2017 numerossa

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja. Henkensä pitimiksi tuottaa säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoituksia, kuvia ja kuvituksia maailmasta ja sen menosta. Instagram: @anniskelualue. Twitter: @AnniHyypio

Lue seuraavaksi

Elokuun levyarviot

Pekka Ohtokangas

Arviot

29.8.2017

Tiina Lehikoinen: Yksityisiä tragedioita

Nita Mäenpää

Arviot

29.8.2017