Näkyvä pölyttömyys

“Ai käykö täällä muka joku siivooja?” on kysymys, jonka olen kuullut useammankin ihmisen suusta.

Kolumni  | 

Teksti Laura Lääveri

Oulun yliopistolla on aamukuudelta vielä hiljaista. Ensimmäiset luennot starttaavat vasta vartin yli kahdeksalta, joten käytävät ovat vielä autioita.

Näin rauhallista yliopistoa tulee harvoin koettua, vaikka olenkin ollut täällä jo yhdeksän vuotta opiskelijana, vuoden päivät ylioppilaskunnan työntekijänä.

Kuudelta aamulla yliopiston käytävät, toimistot, luentosalit ja luokkahuoneet ovat siivoojien valtakuntaa. Suurin osa siivoustyöstä on oltava tehtynä kahdeksalta, ennen kuin tuhannet ihmiset astelevat kampuksen ovista sisään ja läikyttävät ensimmäiset kahvitahrat juuri puhdistetuille lattioille.

Olen hallintosihteerin työssäni päässyt tekemään töitä yliopiston siivoukseen liittyvien asioiden ja siivoushenkilökunnan parissa. Minun täytyy tunnustaa, että ennen hallintosihteerin työtä oma käsitykseni siitä, mitä Oulun yliopiston kokoisen laitoksen puhtaana pitäminen vaatii, oli nollissa. Kaipa omana ajattelemattomana ajatuksenani oli, että luentosalit ja käytävät siistiytyvät aamuisin itsestään harrypottermaisen taikuuden hengessä.

Ylioppilaskunnan työtaipaleeni aikana minulle on kirkastunut lattioiden vahaamisen tärkeys, sisäilmaan vaikuttavat haasteet sekä kierrätyksen ihmeet. Totuus siivoukseen liittyvän tietämättömyyden takana on se, että yliopiston siivoaminen vaatii valtavan määrän organisointia, järjestelmällisyyttä, tarkkuutta ja osaavaa henkilökuntaa.

 

Siivoojan ammatista puhuttaessa unohtuu usein se, kuinka suurta ammattitaitoa ja tekniikka työ vaatii. Ammattitaitoisen siivoojan tavoite on tehdä työnsä niin hyvin että häntä ei huomata.

Paradoksaalista kyllä, siivooja on yliopiston työyhteisön näkymätön voima, joka muuttuu näkyväksi vasta silloin kun siivouksessa on ongelmia tai siivooja jää sairaana kotiin. Kukaan ei muista siivoojaa silloin kun henkilökunnan huoneiden pölyt ja roskat katoavat täsmällisesti ja Telluksen lattiat ovat puhtaita pikkukivistä.

Valitettavasti oma kokemukseni on myös se, että siivoushenkilökuntaa ei koeta osaksi työyhteisöä, koska he tekevät työnsä erillään muista.

“Ai käykö täällä muka joku siivooja?” on kysymys, jonka olen kuullut useammankin ihmisen suusta. Toivottavasti myös siivoojien työpanos nähdään yliopistossamme yhtä arvokkaana kuin kenen tahansa muun työntekijän.

Jokainen meistä, niin opiskelija kuin yliopiston työntekijä, vaikuttaa yliopiston positiiviseen ilmapiiriin omalla panoksellaan. Kun rakas yliopistomme on siisti ja puhdas, on opiskelu ja työskentelykin mukavampaa.

Kiitos siis siivoushenkilökunta, että olette osa yliopistoyhteisöämme ja teette olomme kodikkaaksi joka päivä.

Julkaistu 31.3.2017

Laura Lääveri

Oululainen tanssija, nykyinen OSAKOn kulttuurisihteeri ja entinen OYYn hallintosihteeri.

Lue seuraavaksi

Viekö Helsinki Oulun sometähdet?

Laura Tauriainen

Kolumni

15.9.2018

Reseptini koulutuksen kehittämiseksi – tässä kymmenen toimenpidettä, jotka voi vapaasti varastaa ja ottaa käyttöön

Henna Määttä

Kolumni

7.9.2018

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821