Ajattelin pitkään niin sanottuna tavallisena riviopiskelijana, ettei Weboodissa olevilla tiedoilla ole sinänsä mitään merkitystä. Ajattelin luottaa opetushenkilökunnan osaamiseen opettaa sitä, missä heillä on paras tietotaito ja tutkimustieto. Ajattelin luottaa järjestelmän tuottavan minulle ne taidot ja tiedot, joita tarvitsen työllistyessäni koulutuspolkuni jälkeen.
Silloin minulle oli merkityksellistä ensinnäkin päästä kurssit lävitse. Kunhan riittävän hyvin tiedoin saavutin minulle kelpaavan arvosanan, jatkuisi opintoni mallikkaasti. Mitä väliä minulle, tavalliselle opiskelijalle, on oodin opetussuunnitelman sisällöt? Kuljin putkessa kurssilta seuraavalle. Luotin opetushenkilökunnan taitoihin ja osaamiseen, ollaanhan sitä kasvatustieteiden tiedekunnassa, jossa pedagoginen osaaminen on tutkimuksen alueena.
Eihän se ihan näin mennyt. Huomasin pian, että opinnoissa nousi tiedolliset intressit yli muun osaamisen. Perustelut käytännön ja teorian välillä uupuivat. En onnistunut opinnoista saaduin tiedoin yhdistämään opittua osaamistani työelämätaitoihin tai aiemmin opittuun. Vain koulutussuunnittelijamme työelämäopinnot ja ainejärjestön kautta järjestyneen ammattijärjestön infojen jälkeen pystyin vähitellen luomaan kuvaa itsestäni ammatillisena osaajana.
Nyt neljä vuotta myöhemmin ymmärrän, että opetussuunnitelma eli tuttavallisemmin ops määrittää opetusta. Opetussuunnitelma takaa laadukkaan opetuksen niissä raameissa, jotka siihen on kirjattu. Yliopisto viimekädessä itse määrittää ja hyväksyy OPSn toteutuvat sisällöt. Olen harjoitellut oman osaamiseni tunnistamista ja nimeämistä. Ymmärrän, että sisällöllisten asioiden kuvaus on ollut tähän mennessä opetussuunnitelmien keskiössä.
Akateeminen koulutus takaa lisäksi taitoja, jotka ovat yleisiä, generaalisia, kaikki alat leikkaavia, kuten tiedonhankinnan ja kriittisen arvioinnin taidot, vuorovaikutus- ja ryhmätyötaidot sekä ongelmanratkaisu- ja verkoistoitumistaidot. Lisäksi opimme esittämään asiat kirjallisesti.
Syksyllä 2017 aloittavat opiskelijat siirtyvät laaja-alaisiin tutkinto-ohjelmiin. Niihin siirtyminen vaikuttaa samalla meihin aiemmin aloittaneisiin. Opetussuunnitelmia joudutaan tarkastelemaan kaikissa tutkinto-ohjelmissa, jotta ne ovat rakenteeltaan toisiaan vastaavia, mahdollistavat sujuvat opintoprosessit, työelämäyhteydet ja kannustavat kansainväliseen opiskelijavaihtoon. Yhteisenä päämääränä tulee olla laadukkaan koulutuksen järjestäminen, joka perustuu korkeatasoiseen ja merkittävään tutkimustietoon.
Uudessa opetussuunnitelmassa sisällölliset taidot tulee sitoa yleisiin akateemisiin taitoihin. Yliopisto-opiskelijoille on pakko perustella, mitä me opimme sisällöllisesti ja taidollisesti. Suoritustapojen ja arviointimenetelmien vaihtelevuus takaa monipuolisen osaamisen, jolla varmasti Sipilän hallituksen kärkihanketta mukaillen siirrytään nopeammin työelämään. Oman osaamisen sanallistaminen ja markkinointi on erityisen tärkeää, koska yhä useammin korkeakoulutettujen työpaikat ovat piilossa. Pitkän koulutuksen tulee taata taitoja, jotka valmentavat opiskelijoita työelämän sirpaloitumiseen ja muutoksiin.
Lopuksi haluan ihannoida, että meillä on täällä Oulun yliopistossa mielettömän mahtavaa opetusaineista. Meitä motivoituneita ja sitoutuneita opiskelijoita on helppo opettaa. Haluamme oppia ja päästä opinnoissamme syventymään valitsemiimme kiinnostaviin sisältöihin. Pedagogisesti taitavan opetushenkilökunnan jaksamisesta huolehditaan, ja he ovat kiinnostuneita arvioimaan sekä kehittämään työskentelyään. Sitoutuneiden opiskelijoiden yksilöllisiä oppimisprosesseja on helppo ohjata, koska aiempien oppimiskokemuksien tieto siirtyy organisoituneiden vetäjien välillä. Ohjauspalvelut saavuttavat aina niitä tarvitsevat opiskelijat! Lisäksi opiskelijana takaamme yliopiston rahoituskriteerien tavoitteet, koska korkealaatuiset jatkuvasti kehittyvät tutkinto-ohjelmat mahdollistavat sujuvat oppimisprosessit, vaihto-opiskelun ja laadullisen työllistymisen.
En kai elä utopiassa?
