Lastenkirjojen sekä piirroshahmojen vaikutus ulottuu lasten mielikuviin maatilan eläimistä ja työstä. Pia Smedsin väitöstutkimuksessa mukana olleet lapset piirsivät esimerkiksi elefantin lehmän viereen ja lehmän häkkiin.

Eikö lehmä asukaan häkissä? – Moni alakouluikäinen lapsi ei tiedä mistä ruoka tulee

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan jopa yli kolmanneksella lapsista on virheellisiä käsityksiä ruoan reitistä ja maatiloista. ”Ymmärrys siitä, mistä ruoka tulee ja miten omilla valinnoillaan voi vaikuttaa, on hakusessa”, muotoilee Luonnonvarakeskuksen tutkija Pia Smeds. Jotta virheelliset luulot väistyisivät, lasten olisi hyvä päästä luokkahuoneen lisäksi tutustumaan myös koulupuutarhoihin, luontoon ja maatiloihin.

Mitä tieteessä tapahtuu  | 

Teksti Heidi Niemi

Kuvat Anni Hyypiö

Suomalaisten maatilojen määrä on laskussa, ja suomalaisista noin 70 prosenttia asuu urbaanissa ympäristössä.  

Kun omakohtaista kokemusta ei ole, käsitys ruoantuotannosta ja maatiloista on monella lapsella kertomusten varassa. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Pia Smedsin väitöstutkimuksen mukaan yli kolmanneksella lapsista onkin virheellisiä mielikuvia maataloudesta ja ruoantuotannosta.

Smedsin tutkimus osoittaa, miten koulusta saatu tieto ruoasta ja maanviljelystä yhdistyy median ja muun ympäristön välittämään kuvaan. Lastenkirjojen ja piirroshahmojen vaikutus ulottuu lasten mielikuviin maatilan eläimistä ja työstä. Tutkimuksessa mukana olleet lapset piirsivät esimerkiksi elefantin lehmän viereen ja lehmän häkkiin, Smeds kertoo.

Oulun yliopistossa 10.11. väitelleen Smedsin kasvatustieteen alan väitöskirja käsittelee ruokakasvatusta, eli lasten mielikuvia ja oppimista ruoan reitistä pellolta pöytään. Smedsin tutkimuksessa oli mukana 318 5- ja 6-luokkalaista oppilasta Helsingistä, Vaasasta, Forssasta ja Jokioisilta.

Smedsin mukaan tutkimukseen osallistuneiden lasten mielikuvissa maatila vertautuu eläintarhaan, ja käsitys maataloudesta on romantisoitunut: lehmät lypsetään käsin eikä kännykkä löydä signaalia. Kun lapset menevät paikan päälle maatilalle, he huomaavat että todellisuus ei vastaakaan mielikuvia: älypuhelin pelaa myös maatilalla, eivätkä lehmät ole häkeissä kuten eläintarhan eläimet lastenkirjoissa ja -ohjelmissa. 

Vaikka tutkimuksen mukaan kaupungissa asuvat lapset romantisoivat maatiloja maalla asuvia enemmän, kaikilla lapsilla oli samantyyppisiä virheellisiä mielikuvia. Lasten äidinkielellä ei ollut vaikutusta vastauksiin.

Pia Smedsin mukaan kyseessä on suurempi ongelma kuin ymmärretään. Smedsiin yhteyttä ottaneet opettajat ovat kertoneet että jotkut yläkoululaiset eivät tiedä miten perunoita keitetään tai että ne pestään maasta nostamisen jälkeen.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Pia Smeds näkee kouluruoan erinomaisena pedagogisena välineenä. Ruoan kautta voidaan opettaa lapsille omien valintojen ympäristövaikutuksia ja antaa valmiuksia tehdä kestäviä valintoja. Kuva: Riikka Kalmi.

 

Omakohtainen kokemus tehostaa oppimista

Mutta mikä neuvoksi? Pia Smeds tarjoaa avuksi vierailua maatilalle. 

Kun tutkimukseen osallistuneet lapset vierailivat ruoan alkulähteillä eli maatiloilla, he oppivat tehokkaammin ja keskittyivät paremmin. Smedsin tutkimus osoittaa, että lasten vieminen aitoon ympäristöön antaa lapsille luokkahuoneeseen verrattuna erilaisen mahdollisuuden oppia, antaen kokonaiskuvan siitä, mistä ruoka tulee ja millaista on työ ja elämä maatilalla.

”Luokkahuone on rajoitettu ympäristö”, hän toteaa.

Smedsin mukaan oppiminen omakohtaisen kokemuksen kautta aidossa ympäristössä antaa tilaa erilaisille oppijoille ja syventää oppimiskokemusta: itse koettu jää paremmin mieleen, ja käsitys ruoasta sekä maatilasta muuttuu realistisemmaksi. Tiedon saaminen ja maatilan kokeminen paikan päällä siis korjaa mielikuvia vastaamaan todellisuutta.

Smedsin mukaan lapset hyötyvät maatiloihin tutustumisesta ja koululle tulevista vierailijoista, kuten paikallisista yrittäjistä. Kun lapset viedään ulos luokasta koulupuutarhaan, luontoon tai maatilalle, oppimiselle avautuu uusia mahdollisuuksia.

Smedsin mukaan on tärkeää, että lapset tietävät mitä syövät, mistä ruoka on tullut lautaselle ja millaista työtä sen eteen on tehty. Lasten on hyvä huomata että ruoan ei tarvitse tulla kaukaa, eikä ruoan kasvattaminen ole vaikeaa tai outoa, hän painottaa.

Pia Smeds näkeekin kouluruoan erinomaisena pedagogisena välineenä. Ruoan kautta voidaan opettaa lapsille omien valintojen ympäristövaikutuksia ja antaa valmiuksia tehdä kestäviä valintoja.

Vaikka lapset ovat tulevaisuuden päättäjiä, tulevaisuus ei ole vain poliitikkojen vastuulla, vaan “kaikkien panos lasketaan”. Hänen mukaansa on tärkeää, että jokainen tietää omat mahdollisuutensa vaikuttaa.

Ruoan kautta voidaan antaa konkreettisia välineitä kestävän tulevaisuuden rakentamiseen, hän kertoo. Jotta lapset voivat tehdä ekologisia ja eettisiä käytännön valintoja, heillä on oltava tietoa. Ruokakasvatus onkin pitkälle kantavaa kestävyyskasvatusta, Smeds toteaa.

Julkaistu 15.12.2017

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue seuraavaksi

Pietsosähköisestä materiaalista on moneksi – tulevaisuuden virtalähdettä voisi hyödyntää esimerkiksi siltarakenteiden tarkkailuun

Heli Paaso-Rantala

Mitä tieteessä tapahtuu

23.12.2017

Lapsuus avainasemassa myötätunnon kehityksessä

Sampo Marski

Mitä tieteessä tapahtuu

5.12.2017