Aina ku flippaan opiskelija-aktiivi on irti

Susa Vikeväkorvan mukaan opiskelijavaikuttaminen on hänen opintojensa suola, sokeri - ja sabotaasi.

“Kuka vaa kuka vaa tän ossaa”, laulaa Antti Tuisku, ja tarkoittaa sillä tanssimista.

Mielestäni sama ajatus käy yhtä hyvin opiskelijavaikuttamiseen. Hieman suostuttelua, innostamista ja omien kokemusten kertomista – sillä tavalla minut huijattiin opiskelija-aktiiviksi. Minulle kerrottiin, että “kuka vaan voi lähtä näihin hommiin, kuha vaa on kiinnostunu ja motivoitunu!” ja perään huudeltiin tekemällä oppii!

Eivät he väärässä olleet. Ei ole liioiteltua sanoa, että pelkästään innostuneisuus ja kiinnostus siivittävät jo todella pitkälle. Olemalla utelias, kyselemällä, kuuntelemalla, seuraamalla ja osallistumalla oppii toimimaan opiskelijoiden hyväksi niin pienissä toimikunnissa kuin yliopistotason toimielimissä.

Toisin kuin Antti laulaa, liituraitaa ja valkoista paitaa ei ole pakko pukea kokousaamuna päälle. Ensimmäiset kokoukset voivat toki olla hyvin jännittäviä. Mielessä pyörivät kysymykset: ymmärsinkö esityslistan oikein, muistinko lukea kaikki kokouskutsun mukana tulleet liitteet, enhän ole myöhässä, olenhan ylipäänsä oikeassa paikassa?

Kokousjännitystä helpottaa se, ettei opiskelijan tarvitse puolustaa muiden opiskelijoiden etua yksin. Esimerkiksi useimmissa työryhmissä on useampi opiskelijajäsenen paikka ja lisäksi henkilökohtainen varajäsen. Tiedän kokemuksesta, että varajäsenkin voi vaikuttaa. Tänä keväänä kasvatustieteiden tiedekunnan tilatyöryhmän kokouksissa väännettiin pitkään kiltatilojen neliöistä ja sijainnista. Vaikka olen kyseisessä työryhmässä vain varajäsen, olen osallistunut useampaan kokoukseen yhdessä varsinaisen jäsenen kanssa. 

Niin kuin humanistisen ja kasvatustieteiden sekä yleisopetustilojen tilatyöryhmien opiskelijajäsenet ovat tänä keväänä osoittaneet, yhteistyössä todellakin on voimaa.

“Ääää en jaksa tätä enää enempää
Ääää mun pitää päästä täältä menemään”

Vaikka kuinka pitäisi tai jopa rakastaisi opiskelija-aktiivin tehtäviä, tulee usein kuitenkin aika, jolloin yllä oleva lause Party-kappaleesta on enemmän kuin totta. Väsyttää ja toivoo tähdenlennolta, että päivässä olisi edes muutama lisätunti. 

Antti Tuiskun mukaan tanssimista on vaikea lopettaa, oli kello sitten vaikka “aamuseiska”. Saman tunteen olen kokenut lukemattomia kertoja opiskelija-aktiivina.

Viime vuosi opetti minulle kuitenkin sen, että omasta hyvinvoinnista ei voi tinkiä. Sitä ei kannata heittää susille edes yhteisen hyvän vuoksi, sillä opiskelijavaikuttajan työmaa on loputon.

Ei opiskelija-aktiivin hommia, vastuita ja velvollisuuksia silti vaihtaisi mihinkään. Se, että joinakin päivinä silmien ympärillä on tummemmat renkaat kuin mustan surman kaavussa, ei onnistu sammuttamaan jo syttynyttä innokkuuden roihua. 

Vaikeinakin päivinä vaikutustyössä auttavat muut opiskelija-aktiivit, hallinnon opiskelijaedustajat, ylioppilaskunta, yliopiston henkilökunta, virastomestarit. Juuri virastomestarien, vaksien, kanssa käydyt keskustelut ovat olleet minulle yhtä aikaa sekä päivän piristysruiske että sisäisen sisukkuuden nostattaja. 

Jokaisen kannattaisi siksi ehdottomasti harkita joko lyhyempää tai pidempää opiskelija-aktiivin uraa. Opiskelijaelämästä on saanut niin paljon enemmän irti, kun on uskaltanut ja heittäytynyt mukaan opiskelija-aktiivin saappaisiin.

Vaikka niissä saappaissa on välillä rämmitty loputtomalta tuntuvassa hallintosuossa, saappaat ovat vaihtuneet myös juoksulenkkareihin, jotka jalassa mikään ei ole tuntunut mahdottomalta.

Lopuksi vielä muutama opiskelijavaikuttamista koskeva ajatus mukaillen Antti Tuiskun En kommentoi -kappaletta:

 

Esityslista

En kommentoi

Kilpailutus

En kommentoi

Kannarit

En kommentoi

Yhteistyö

En kommentoi

Wappu

En kommentoi

Joukkoliikenne

En kommentoi

Opintopisteet

En kommentoi

Velvollisuudet

En kommentoi

Täytyy olla mielipide

Ei saa olla passiivinen

Susa Vikeväkorva

Varhaiskasvatuksen opiskelija, opiskelija-aktiivi vuodesta 2012 ja edustajiston puheenjohtaja vuonna 2017.  Twitter: @SusaVikevakorva.

Lue lisää: