Korttien sota – suuri alennusooppera

Opiskelijakorttimarkkinoilla isot tykit on kannettu poteroihin ja seuraavaa siirtoa odotellaan. Uskaltaako joku vielä lähteä mukaan korttisotaan omalla applikaatiollaan, pankkiyhteistyöllään ja innovaatioillaan?

Ilmiöt  | 

Teksti Juho Karjalainen

Kuvat Anni Hyypiö

Opiskelijaelämään kuuluvat olennaisina opiskelija-alennukset eri tuotteista ja palveluista. Monelle opiskelunsa aloittavalle opiskelijakortti on statussymbolin lisäksi myös rahanarvoinen alennuksien antaja.

Suomessa opiskelijakorttien valtakunnallinen myyjä on miehekkäästi nimetty Frank. Se toimittaa opiskelijakortit ja neuvottelee eri yritysten kanssa opiskelijaeduista.

Frankin omistavat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen lukiolaisten liitto (SLL), Suomen opiskelijakuntien liitto (SAMOK), Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto (SAKKI) sekä Kilroy Travels. Frankin kortti on käytössä lähes kaikissa maamme ylioppilas- ja opiskelijakunnissa. 

Tämä on tarina suomalaisen opiskelijakorttibisneksen kiemuroista, hyökkäyksistä ja vastahyökkäyksistä, ja siitä, miksi Tampereella on oma opiskelijakorttinsa.

 

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa

Ennen Frankia opiskelijat saivat korttinsa vuonna 2006–2013 toimineelta Lyyralta. Toimistosihteerit ja muut korttien tilausten kanssa työskennelleet muistavat Lyyran korttien kanssa koetut toimitusongelmat, mutta useat heistä uskalsivat toivoa, että uusi systeemi toisi helpotusta korttien kestämättömiin jonotusaikoihin.

Frankin lanseerauksen jälkeen tuli yllättävän selväksi, ettei mikään ollutkaan muuttunut: itse asiassa korttitilaukset jopa vaikeutuivat entisestään. Pahimmissa tapauksissa puoleksi vuodeksi vaihtoon tullut opiskelija ei ehtinyt saada korttiaan vaihdon aikana.

Lyyran loppuaikoina lapsentaudit oli jo suurimmaksi osaksi parannettu, mutta toiminta oli tuottamatonta.

Jo Lyyrassa aikoinaan vaikuttanut, Frankin taannoinen toimitusjohtaja Mikko Jauhiainen kertoi Turun ylioppilaslehden haastattelussa vuonna 2014, että uuden ja dynaamisen Frankin tarkoitus oli hankkia mahdollisimman paljon houkuttelevia ja hyödyllisiä tarjouksia. Tällöin opiskelijakorttia voi kaupata opiskelijoille hyvien etujen avulla.

Frankin yliopisto-omistajajäsenille kortin myyminen voi kuulostaa oudolta, koska automaatiojäsenyyden kautta kaikkien omistajien on kuitenkin hankittava opiskelijakortti.

Näin ei ole asian laita muun muassa ammattikorkeakoulujen ja lukiolaisten ja ammattikoululaisten opiskelijakunnissa. Heille Frankin hankkimat opiskelijaedut ovat hyvä tapa houkutella jäsenistöä ja rahoitusta.


Uusi Toivo

Jokasyksyiset, kuukausia kestäneet korttijonot eivät suinkaan lämmittäneet korttien kanssa työskenteleviä ylioppilaskuntien työntekijöitä.

Frank kysyi palautetta, mutta nimettömänä pysyvien, ylioppilaskuntien työntekijöiden mukaan palautteella ei ollut paljon väliä. Kortit eivät vieläkään, neljän vuoden jälkeen sämähdä käteen kahden viikon sisällä. Samoista asioista annetaan palautetta kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.

Jo Lyyran aikoina valtakunnassamme oli kuitenkin yksi iso korkeakouluklusteri, joka ei kuulunut samaan korttibisnekseen.

Tampereen yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa on käytössä omat opiskelijakorttinsa. Esimerkiksi Tampereen yliopiston opiskelijakorttiin voi ladata opiskelijaravintolan lounaita ja Unipol Sportin liikuntamaksu, ja se toimii myös kulkulupana ja kirjastokorttina. Samaa teknologiaa ei saatu toimimaan Lyyran kortissa, joten Tampere jäi omaksi linnakkeekseen. Myöskään Frankin saapuessa näyttämölle vuonna 2013 Tampereen opiskelijajärjestöt eivät nähneet hyötyä liittyä järjestelmään.

Tilanne oli vähintään erikoinen, sillä ylioppilaskunnat ja ammattikorkeakoulun opiskelijakunnat olivat kyllä korttifirman omistajia, mutta vailla oikeutta Frankin korttiin.

Tampereella ei kuitenkaan tuntunut menevän huonosti, omien opiskelijakorttien ongelmista ei kirjoiteltu ja yhteistyökumppaneita löytyi runsaasti. Jo vuonna 2007 Tampereelle oli perustettu korkeakouluopiskelijoiden yhteinen yhdistys Opiskelijan Tampere ry, joka keräsi Pirkanmaan seudulta opiskelija-alennuksia keskitetysti omalle sivulleen. Keväällä 2015 OP Ryhmä lähti mukaan peliin omistamallaan Pivo-mobiilisovelluksella. Yhtäkkiä Tampereella saattoi löytää kootusti kaikki opiskelija-alennukset yhdellä mobiiliapplikaatiolla.

 

Imperiumin Vastaisku

Frank ei ollut toimeton: elokuussa 2016 se esitteli oman mobiiliapplikaationsa, Frank Appin suuren rummutuksen saattelemana. Sovellus oli suosittu ja sai vuoden 2016 Slush-tapahtumassa parhaat mobiilisovellukset -sarjassa parhaan hyötypalvelun palkinnon. Sovellus käyttää hyväkseen paikannustietoa ja näyttää kätevästi sinua lähellä olevat opiskelija-alennukset. Ennen kaikkea sen avulla pystyi myös todistamaan opiskelijastatuksensa sähköisesti, ilman muovista korttia.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi kertoi kuitenkin pian Frankin applikaation julkistamisen jälkeen sen tietoturva-aukoista. Sovellus kysyy nimen, sosiaaliturvatunnuksen ja oppilaitoksen nimen, jonka jälkeen sovellukseen ladataan kuva. Aktivointi vahvistetaan vielä puhelinnumerolla. Jos joku tietää nämä tiedot, voisi hän varastaa opiskelijastatuksesi.

Frank on tietoinen näistä ongelmista, ja aktiivisesti poistaa kaksoistilejä. Nykyinen toimitusjohtaja Tiia Lehtola kertoi vuonna 2016 niin ikään Aviisille, ettei tarkoituksena ole lisätä henkilöllisyyttä todistavia kysymyksiä, sillä tietosuoja on mitoitettu vastaamaan sitä, millä kortilla saa. Joka tapauksessa toisen kortin käyttämiseen tarvittavien tietojen kalastelu on identiteettivarkaus, joka on rikos.

Korttirumban keskellä Suomen hallitus teki avauksen avoimesta datasta, jonka perusteella opiskelijastatuksen voi nyt tarkistaa avoimesta VIRTA-tietokannasta. Tämä oli todellinen gamechanger, joka mahdollisti aikaisemmin ylioppilaskuntien omassa tiedossa olevien opiskelijastatuksien tarkastamisen jostain muualta.

Tämän myötä piskelijajärjestöjen rekisterit eivät enää olleetkaan opiskelijastatuksen selvittämisen monopoleja.

Joulukuussa 2016 tamperelaiset ylioppilas- ja opiskelijakunnat Tamy, TTYY ja Tamko kertoivat mobiiliopiskelijakortin lanseerauksesta. Mobiilikortti toimii kuin muovinenkin opiskelijakortti, sitä näyttämällä saa muun muassa VR:n ja Matkahuollon opiskelijaedut sekä Kelan ateriatuen.

Hetkeä ennen tamperelaisia Frank tiputti melkoisen uutispommin:  vuoden 2017 aikana kuka tahansa korkea-asteen opiskelija saattoi tilata tai ladata Frankin ilmaisen opiskelijakortin – riippumatta siitä, kuuluiko opiskelijakuntaan tai ylioppilaskuntaan vai ei! Tulevaisuudessa etu laajennettaisiin koskemaan myös kaikkia toisen asteen opiskelijoita.

Nyt tamperelaisetkin pääsisivät Frankin piiriin ja heidän ei tarvitsisi käyttää omaa korttiaan. Ota Frank ja olet osa jengiä, Opiskelijan Tampere ja Pivo – so last season!

Mutta kuten Ylioppilaslehden päätoimittaja viime vuoden lopulla kommentissaan huomautti, tämä isku ei ollut ainoastaan reagointia muuttuneeseen markkinatilanteeseen, vaan myös mahdollisesti kylmää kyytiä automaatiojäsenyyden ulkopuolella oleville järjestöille. Muun muassa ammattikorkeakoulut eivät voi enää markkinoida jäsenyyttään keinona päästä Frankin opiskelija-alennuksien piiriin, vaan sen voi saada jokainen, joka opinahjossa opiskelee.

Samanlaiseen asemaan joutuu Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL), jonka valttia ollaan kovaa vauhtia viemässä pois kädestä. SLL:n pääsihteeri Saara Hyrkkö tietää, että tilanne on haastava. Hänen mukaansa kyseessä on myös muutos kohti yhteiskuntaa, jossa ihmiset saavat paremmin hallita heistä kerättävää dataa. Oman liiton olemassaolo on ehkä myytävä uudelleen, mutta Hyrkkö lupaa, että keinot tullaan keksimään.

Useat opiskelijakunnat ovat nyt saman haasteen edessä.

Näyttäisi siltä, että Frank pelätessään asemansa puolesta heittää kumppaneitaan bussin alle hamutessaan mahdollisimman suuren määrän opiskelijoita korttinsa piiriin. Mahdolliset kilpailijat joutuisivat vaikeaan takaa-ajoasemaan lähtiessään peliin tilanteessa, jossa käytännössä jokaisella on puhelimessaan Frankin sovellus tai taskussaan frankkilaista muovia.

 

Järjen paluu

Keväällä Frankin osaomistaja Kilroy julkisti tiedotteessaan, että Frankin applikaatioon voidaan nyt ladata 3 euron hinnalla kansainvälinen Isic-opiskelijakortti. Muovisena vastaavalla ominaisuudella varustettu opiskelijakortti maksaa 30 euroa. Frankin Isic-kortilla saa myös opiskelija-alennuksen Kilroyn lennoista.

Alkuvuonna Frank julkisti myös yhteistyön Danske Bankin kanssa. Yhdessä he kauppaavat mobiilimaksamista, jolloin opiskelijan ei maksaessa enää tarvitse erikseen näyttää opiskelijakorttia – opiskelijaruokalan maksulaite tunnistaa sen välittömästi. Palvelu toimii tietyissä opiskelijaravintoloissa MobilePaylla, kun se on yhdistetty Frank Appiin. Lisäksi Danske Bank ja Frank tarjoavat tästä syksystä alkaen Mastercard Debit-opiskelijakorttia ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille. Kortti on samalla sekä maksu- että opiskelijakortti.

Nyt isot tykit on siis kannettu poteroihin ja seuraavaa siirtoa odotellaan. Uskaltaako joku vielä lähteä mukaan korttisotaan omalla applikaatiollaan, pankkiyhteistyöllään ja innovaatioillaan?

Muutoksen keskiössä olevalla Anne Bernerin (kesk.) Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemalla avoimen datan periaatepäätöksellä halutaan edistää datan hyödyntämistä liiketoiminnassa. Virta-tietokannasta löytyy 1,3 miljoonan tutkinto-opiskelijan opiskelijatiedot, ja niissä on jättimäinen potentiaali uutta yritystoimintaa varten.

Jotta myyjä voi myöntää opiskelijakortin, hänen täytyy pystyä todentamaan hakijan opiskelijastatus. Avoimen datan aikakautena tämän tiedon voi vahvistaa vaikkapa pankkiyhtiö tai opiskelijakortteja kauppaava firma Virta-tietokannasta.

Tulevaisuuden visioissa opiskelijatiedoista voisi vaikka kalastella matematiikan tai fysiikan opiskelijat ja kaupata heille valmennuskursseja lääkikseen – kohdennetusti ja tehokkaasti. Tietokannan avulla voidaan myös analysoida isoja trendejä vaikkapa kurssien läpäisyjen suhteen, sillä myös arvosanat ovat julkista tietoa. Uusien dataa hyödyntävien firmojen synty on vain ajan kysymys. Toinen asia onkin, saadaanko niillä Suomi nousuun.

Frankin asema korttisotien voittajana ei ole vielä varma. Tampereen oma, paikallinen ratkaisu toimii hyvin ja monia ylioppilaskuntia saattaisi vastaava malli kiinnostaa. Kuvitelkaa mobiiliapplikaatio, joka toimii opiskelijakorttina ja josta näet opintopistesaldosi, lukujärjestyksesi, bussiaikataulut, lähellä olevat opiskelija-alennukset ja voit ostaa liput vaikkapa seuraavaan Kärppien peliin.

Rehellisesti katsottuna muovisten korttien aika on ohi. Tarrojen jonottaminen muoviseen läpyskään tuntuu monesta naurettavalta ja vanhanaikaiselta toiminnalta.

Opiskelijakorttien kanssa työskennelleet ennustavatkin, että korttisodan voittaa se taho, joka ensimmäisenä kehittää toimivan mobiiliapplikaation.

Onko se Pivoon pohjautuva Tampereen malli, valtakunnallinen Frank App vai saapuuko galaksiin joku kolmas tekijä?

Julkaistu 2.10.2017

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue seuraavaksi

Mielen oireilun tabu ja tavallisuus

Sanna Häyrynen

Ilmiöt

18.10.2017

Oulussa mielenterveyspalveluiden piiriin saa jonottaa – YTHS:llä pahimmat ruuhkat huhtikuussa ja marraskuussa

Heli Paaso-Rantala

Ilmiöt

18.10.2017