Entä jos lapseni haluaa politiikkaan?

Minusta tuntuu moraalisesti hyvin arveluttavalta kannustaa lasta poliittiselle uralle, koska poliittiset urat ovat moraalisesti hyvin arveluttavia, kirjoittaa Iikka Kivi.

Kolumni  | 

Teksti Iikka Kivi

Mitä teen, jos lapseni haluaa poliitikoksi? Vastaanko, että maailmassa olisi kyllä paljon parempiakin töitä, kuten puhelinmyyjä, lääketestaaja tai humppabändin rumpali?

Vitsailut sikseen: kysymys vetää vakavaksi. Päättäjän rooli on yhteiskunnan huipulla, himoituin jakkara. Sillä istuessaan voi tehdä älyttömät määrät hyvää sekä itselleen että muille.

Silti minusta tuntuu moraalisesti hyvin arveluttavalta kannustaa lasta poliittiselle uralle, koska poliittiset urat ovat moraalisesti hyvin arveluttavia.

Ura politiikassa tarkoittaisi sitä, että lapseni täytyisi työkseen valehdella toistuvasti ja pettää annettuja lupauksia. Omat periaatteet täytyy olla valmis syömään sekunnissa, jos siitä on tarpeeksi hyötyä. Ja vaikka kansalaisille sanotaan yhtä ja toista, tosiasiassa uran rahoittajat määräävät uran kulun.

Tämän sanominen ei ole liioittelua tai kuuluisaa ”politiikanvastaisuutta”.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lupasi lapun kanssa kuvassa poseeraten, että koulutuksesta ei leikata, mutta leikkasi silti. Timo Soinille (ps.) ei kelvannut perussuomalaisten puoluekokouksen päätös ministerien vaihdosta, vaan hän loikkasi perustamastaan puolueesta pitääkseen vallastaan kiinni. Jaana Pelkonen (kok.) perustelee alkoholilain uudistusta suomalaisten valinnanvapaudella, mutta pitää suunsa visusti kiinni siitä, että hänen vaalirahoituksestaan merkittävä osa tuli helsinkiläisiltä ravintola-alan yrityksiltä.

Ja vaikka ei suoranaisesti valehtelisi tai pimittäisi totuutta, poliittisten agendojen ajamisessa tosiasioita jätetään usein huomiotta. Esimerkiksi Suomessa vihreät vastustavat edelleen sinnikkäästi ydinvoimaa, vaikka ilmastonmuutoksen torjunnassa sillä on vähäpäästöisenä energiamuotona tärkeä rooli.

Jos kotimaan politiikasta pitäisi etsiä yksi esikuva, jonka nuorelle ihmistaimelle poliitikon matkalle tarjota malliksi, en yksinkertaisesti tietäisi ketä suositella. Se on aika ongelmallista, kun valtakunnan halutuimmat virat on täytetty ihmisillä, jotka eivät kelpaa lapsille ja nuorille positiivisiksi esimerkeiksi.

Eikä paljon parempaa mallia löydy ulkomailtakaan —Donald Trump opetti maailmalle ainoastaan sen, että ilman opiskelua ja myötätuntoakin pärjää, jos osaa kohdistaa narsistisen vihansa tarpeeksi hyvin. Trumpin edeltäjän Barack Obaman opetus puolestaan on se, että jos olet tarpeeksi cool, ketään ei haittaa, vaikka tapatat viikoittain siviileitä laittomissa lennokki-iskuissa.

Eli jos lapsi kysyy, että sopisiko hän minun mielestäni poliittiselle uralle, hänen täytyy kyetä valehtelemaan täysin sumeilematta, lupaamaan toistuvasti tyhjää ja tekemään hirveitä tekoja muille ihmisille, jos se on omille pyrkimyksille hyödyksi.

Taidan ennemmin ostaa ne rummut.

Julkaistu 16.6.2017

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, jolta ovat ilmastonmuutoksen suhteen vitsit vähissä. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue seuraavaksi

Tyytymättömyys koulutuksen laatuun ja kehnoihin opetusmateriaaleihin teki minusta opiskelija-aktiivin

Aino-Kaisa Manninen

Kolumni

13.10.2017

Tuntuuko tuhansien opiskelijoiden keskellä yksinäiseltä? Oma paikka voi löytyä järjestöstä

Asta Salomaa

Kolumni

6.10.2017