Hulluja nuo suomalaiset

Olemme olleet hulluja riittävän kauan.

Joskus ystävä ajautuu kammottavaan ihmissuhteeseen.

Häntä nöyryytetään, manipuloidaan ja käytetään hyväksi toistuvasti. Erityisen raastavaksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun tilanne on kestänyt pitkään, mutta ihminen ei osaa lähteä suhteesta pois. Hän uskoo manipuloijan valheisiin, uskoo että kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka mikään merkki ympärillä ei todista positiivisen muutoksen puolesta.

Katsellessani suomalaista yhteiskunnallista keskustelua en voi välttyä ajatukselta, että suomalaiset ovat kansana alistettu ja hyväuskoinen puoliso.

Joka kerta kun eduskunnan päättäjät on valittu, valitus alkaa: meitä kyykytetään, kohdellaan huonosti, meitä ei kuunnella. Tätä valitusvirttä veisataan neljä vuotta ja vannotaan, että ensi kerran kun tulevat vaalit, niin asiat muuttuvat. Tähän ei enää suostuta.

Mutta muutosta ei koskaan tapahdu. Vaalien alla manipulaattorit kaivavat esiin uudet valheet, uudet lupaukset, vannovat, että tällä kertaa asiat menevät toisin. Eivätkä ne koskaan mene: vaalien jälkeisen kuherruskuukauden jälkeen hulluus alkaa alusta, sirkus toistuu samanlaisena kuin edellisenkin eduskunnan kohdalla.

Jos kansa ja poliitikot olisivat parisuhteessa, itsestään välittävä kansa olisi hakenut lähestymiskieltoa jo ajat sitten.

Mikä meistä on tehnyt näin passiivisia ja vaihtoehdottomuuden hyväksyviä? Hektisen työelämän tuoma uupumus? Median ja internetin aiheuttama turtumus? Vai edustuksellisen demokratian passivoiva ja laiskistava vaikutus, lähtökohtainen ajatus siitä, että minun asioitteni hoitaminen on jonkun muun homma, ei minun?

Mikä sitten olisi parempi vaihtoehto päätöksenteolle kuin edustuksellinen demokratia? Suora demokratia ja kansanäänestykset? En luota niihinkään, sillä suurella osalla ihmisistä ei ole riittävästi tietoa tehdäkseen hyviä ja rationaalisia päätöksiä.

Jos Suomessa äänestettäisiin nyt, pitäisikö kannabis laillistaa, lopputulos olisi todennäköisesti negatiivinen, koska tunnelohko monen suomalaisen päässä karjaisee, että huumeet ovat pahasta ja väärin. Näin tapahtuisi siitä huolimatta, että tieteeseen perustuva tutkimustieto ja Yhdysvalloissa tehdyt laillistamiskokeilut ovat osoittaneet, että päihteiden laillinen hallinnointi tuottaa parempia tuloksia kuin rikollisuutta lisäävä ja ihmisiä syrjäyttävä kieltolaki.

Kansanäänestysten ongelma on tunteeseen nojaaminen ja asiantuntijuuden puute, eikä niistä sen vuoksi ole monimutkaisen päätöksenteon ratkaisuvälineeksi.

Mikä sitten olisi parempi järjestelmä? En tiedä. Mutta murros tarvitaan. Tunnetun sitaatin mukaan hulluutta on se, että tekee asiat aina samalla tavalla, mutta odottaa erilaista lopputulosta.

Mielestäni olemme olleet hulluja riittävän kauan.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää: