Oulun Ylioppilasteatterin puheenjohtaja Matias Tapaninen toivoo, että teatterista kiinnostuneet tulisivat rohkeasti mukaan toimintaan. ”Tiedän tapauksia, että olisi haluttu tehdä teatteria, mutta kanavaa ei ole oikein löytynyt. Me haluamme tarjota sen kanavan.”

Draaman tajua

Oulun Ylioppilasteatterin puheenjohtajalle Matias Tapaniselle teatteri on paljon enemmän kuin harrastus. Tulevana luokanopettajana hän haluaisi viedä kouluihin ajatuksen siitä, että välillä saa myös epäonnistua.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anna Mansisto

Kantaaottavaa ja herättelevää. Sitä ylioppilasteattereiden ohjelmiston tulisi olla Matias Tapanisen mielestä.

Oulun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtajana toimiva Tapaninen toteaa ylioppilasteattereilla olevan vapaus koetella rajoja, eikä pieni provosointikaan ole pahasta.

”Siinä on toki riskinsä, että liian kokeileva taide kadottaa yleisön. Siksi haluaisin yhdistää viihteen kantaaottavuuteen, jotta maksava asiakas ei raavi päätään esityksen jälkeen ja ihmettele, mitä juuri näki”, Tapaninen pohtii taiteen ja yleisön suhdetta.

Hänen mukaansa Oulun Ylioppilasteatteri on menossa teemoiltaan koettelevampaan ja ajankohtaisempaan suuntaan.

Esimerkiksi viime keväänä esitetty, brittiläisen kirjailijan ja mystikon Aleister Crowleyn tarinan kertonut Suuri Peto! -teos oli varsin rohkea avaus, joka vaati tekijöiltään heittäytymistä.

Teatterin näytelmissä on käsitelty myös vanhustenhoidon kaltaisia pysäyttäviä aiheita. Vastapainona on kevyempää ohjelmistoa, kuten tämänkesäinen Kaislikossa suhisee -lastennäytelmä, jossa Tapaninen näytteli Vesirottaa.

”Myös lastennäytelmä voi olla koetteleva, mutta tällöin täytyy miettiä yleisöä, ja sitä, miksi haluamme heidän tulevan teatteriin”, hän toteaa.

Kaikille avoin teatteri

Oulun Ylioppilasteatterin yhtenä missiona on tarjota jäsenilleen mahdollisuus tehdä teatteria ja ilmaista itseään.

Aiemmin pääsyvaatimuksena oli ylioppilaskunnan jäsenyys, mutta nykyään mukaan pääsevät kaikki innokkaat.

Teatterissa on mukana noin 70 harrastajaa, joiden taustat ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat ensimmäistä kertaa tekemässä teatteria, toisille se on lähestulkoon ammatti.

”Tämä on yhteisöajatuksesta lähtevää tekemistä, jossa jokainen voi tulla mukaan omalta tasoltaan ja lähtökohdistaan. Jäsenet voivat tuoda esiin myös itselleen tärkeitä aiheita”, Tapaninen kertoo.

Hänen oma kiinnostuksensa teatteria kohtaan heräsi jo lukiossa, missä hän valitsi kaikki ilmaisutaidon kurssit.

Oulun Ylioppilasteatterissa Tapaninen aloitti näyttelijänä, mutta on sittemmin kokeillut lähes kaikkea ohjaamisesta tuottamiseen. Vain lavastamisesta hänellä ei ole vielä kokemusta.

Vaikka tekijät ovat harrastajia, monille teatteri on paljon enemmän kuin harrastus. Niin myös Tapaniselle, joka myöntää teatterin vievän joskus aivan liikaa aikaa.

Esityskausi mukaan luettuna näytelmän teko on yleensä noin kolmen kuukauden tiivis projekti. Tapanisen mielestä tiukka tahti on hyvä, sillä se jättää tietynlaista jännitettä myös lavalle.

”Kesänäytelmän kanssa tosin tuli hieman kiire, ja näyttelijänä koin, että viikonkin lisäaika harjoituksiin olisi tullut tarpeeseen”, Tapaninen kertoo astumisestaan Vesirotan rooliin.

Lisää draamaa kouluun

Luokanopettajaksi opiskeleva Tapaninen toteaa teatteriharrastuksesta olevan hyötyä myös tulevan ammatin kannalta. Suuressa ryhmässä oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kuuntelemaan heitä ja ymmärtämään toisten näkemyksiä.

”Ohjaajana sen sijaan taiteellinen näkemys saa ja sen pitääkin mennä muiden mielipiteiden ohi. Siinä ei voi olla kaikkien kaveri kaiken aikaa”, hän täsmentää.

Kouluihin Tapaninen veisi teatterista ennen kaikkea yhdessä tekemisen kulttuuria. Vaikka Tapaninen kuvailee onnistuneen teatteriesityksen jälkeistä tunnetta mahtavaksi, on epäonnistumisen riski niin ikään osa teatteria. Myös tätä voisi kouluissa opetella lisää.

”Improvisaatiossa, johon teatteri pohjaa, saa ja kuuluu mokata. Opettaja voisi auttaa lapsia tajuamaan, että kaikessa ei tarvitse aina onnistua ja joskus epäonnistuminen voi olla hyvä asia”, Tapaninen miettii.

Hän on iloinen, että koulujen uudessa opetussuunnitelmassa draamalla on aiempaa vahvempi rooli. Tapaninen toteaa draaman olevan monipuolinen työkalu yli oppiainerajojen.

”On opettajasta kiinni, miten hän hyödyntää taide-aineita opetuksessa. Toivon, että tulevassa työssäni voin itse tuoda mahdollisimman paljon eri taiteen muotoja lasten arkeen.”

Kuka?

» Matias Tapaninen
» Kotoisin Oulusta, asuu Koskelassa.
» Opiskelee Oulun yliopistossa Intercultural Teacher Education -koulutuksessa luokanopettajaksi.
» Työskennellyt kouluavustajana ja kaupassa.
» Oulun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtaja, toimii myös ohjaajana ja näyttelijänä.
» Vapaa-ajan viettää avopuolison ja lainakissan kanssa – vapaa-aikaa tosin ei juurikaan ole.
» Lapsena unelma-ammatti oli poliisi, palomies tai Hollywood-tähti.
» Toivoo, että saisi kandin paperit ulos ennen joulua.
» Haaveilee, että osaisi elää niin, että nauttisi elämästä yhtä paljon kuin nyt.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää: