"Ongelmapelaaminen on verrattavissa huumausaineiden käyttöön. Jos ongelmapelaaja joutuu olemaan pelaamatta, voi hän saada vieroitusoireita”, toteaa pelaamista tutkinut terveystieteiden tohtori Niko Männikkö. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei hän halua lietsoa moraalipaniikkia pelaamisen suhteen. Tällä hetkellä Männikkö työskentelee Oulun ammattikorkeakoululla projektikoordinaattorina.

91 prosenttia pelaavista nuorista ei kuulu ongelmapelaamisen riskiryhmään

Tuore terveystieteen tohtori Niko Männikkö tutki väitöskirjassaan suomalaisten nuorten ongelmapelaamista. Lokakuussa julkaistussa työssään Männikkö havaitsi, että noin yhdeksän prosenttia pelaavista nuorista kärsii ongelmapelaamisen oireista. Tutkimus nostatti myös pienen mediakohun, kun iltapäivälehdet revittelivät otsikoita suomalaisnuorten ongelmapelaamisesta. Oliko kohuotsikoissa kuitenkaan perää?

Mitä tieteessä tapahtuu  | 

Teksti Sampo Marski

Kuvat Sampo Marski

Pelit ovat arkipäiväistyneet. Yhä useammalta löytyy vaikkapa älypuhelimesta suosittu Clash of Clans tai Candy Crush Saga.

Siksi myös pelien terveysvaikutuksien tutkiminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Niko Männikkö selvitti väitöskirjassaan viihdepelaamisen vaikutuksia terveyteen 13–24-vuotiailla pelaavilla nuorilla.

Viihdepelaamisella tarkoitetaan pelejä, joissa panoksena ei ole raha vaan pääasiallinen motivaatio pelaamiseen on sen viihdyttävyys. Tällaisia ovat muun muassa ikisuosikki World of Warcraft tai suomalaisvoimin toteutettu Cities: Skylines.

”Tutkimuksessa selvitettiin minkälaisia piirteitä ongelmapelaamiseen liittyi terveydellisestä näkökulmasta. Aineistoa kerätessä pyrittiin ottamaan huomioon psyykkinen ja fyysinen terveys sekä mahdolliset sosiaaliset haittavaikutukset.”

Tutkimuksen empiirinen osio suoritettiin kyselytutkimuksen avulla. Tällä Männikkö pyrki kartoittamaan muun muassa pelaamisen määrää.

”Ongelmapelaaminen on verrattavissa huumausaineiden käyttöön. Jos ongelmapelaaja joutuu olemaan pelaamatta, voi hän saada vieroitusoireita”, Männikkö toteaa.

Tutkimuksessa käsiteltiin myös pelaamisen sosiaalista puolta. Yksi ongelmapelaamisen merkki on sosiaalisten suhteiden kärsiminen. Etenkin sosiaalisten suhteiden siirtyminen reaalimaailmasta digitaaliseen maailmaan on hälyttävä merkki.

”Jos pelaaminen alkaa häiritä koulunkäyntiä tai työelämää, on jo syytä huolestua”, Männikkö selventää.

Muita ongelmapelaamisen oireita ovat väsymys ja keskittymiskyvyn heikkeneminen.

”Pahimmassa tapauksessa ongelmapelaaminen voi johtaa jopa masennukseen ja ahdistuneisuusoireisiin.”

 

Klikkiotsikoinnin uhri?

Ongelmapelaaminen kuulostaa vakavalta ongelmalta. Iltapäivälehtien kohuotsikoita Männikkö ei kuitenkaan allekirjoita.

”Hiukan se meni revittelyksi”, Männikkö naurahtaa.

Mikään naurun asia ongelmapelaaminen ei kuitenkaan ole. Tutkimuksen mukaan yhdeksän prosenttia pelaavista nuorista kuuluu riskiryhmään.

Männikkö avaa lukuja liikennevalovertauksen avulla:

”Jos otetaan 100 pelaavaa nuorta, 91 on pelaamisen suhteen vihreällä ja loput riskiryhmässä eli liikennevalotermein keltaisella.”

Niko Männikön mukaan myös sillä, mitä pelaa on vaikutusta ongelmapelaamiseen. Tutkimuksessa esiin nousivat erilaiset rooli- ja strategiapelit.

”Erityisesti moninpelattavat verkkoroolipelit näyttävät aineiston perusteella olevan ongelmapelaajien suosiossa.”

 

Pelaamisen hyvät puolet

Männikkö kuitenkin muistuttaa, että hän ei halua lietsoa moraalipaniikkia pelaamisen suhteen. Suurin osa pelaajista voi tutkimuksen mukaan hyvin ja on tärkeää muistaa, että pelaamisessa on myös paljon positiivisia puolia.

”Pelaaminen kehittää ongelmanratkaisukykyä ja monet moninpelattavat pelit kehittävät ryhmätyöskentelytaitoja. Pelien kautta voi myös saada sosiaalisia suhteita, jotka voivat olla monelle yksinäisyydestä kärsivälle kullanarvoisia”, Männikkö listaa.

On hyvä erottaa terve innostuneisuus ongelmapelaamisesta. Omasta tai läheisen pelaamisesta huolissaan oleville Männikkö antaa yksinkertaisen ohjeen.

”Jos pelaaminen ottaa enemmän kuin antaa, kannattaa omaa pelaamistaan pysähtyä miettimään.”

Julkaistu 7.2.2018

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue seuraavaksi

Wapun Tiedekysymys II: Onko vesi kylmää, kun teekkari Lasaretinväylään pulahtaa?

Sampo Marski

Tiedekysymys

26.4.2018

Wapun Tiedekysymys I: Mitä tehdä, jos seurustelukumppanilla on huono kirjamaku?

Venla Tuohino

Tiedekysymys

23.4.2018